Voitteko rehellisesti sanoa olevanne onnellisia? Itsellä on jo pari vuotta ollut sellanen fiilis, että ei tässä arjessa ole mitään järkeä. En oikein osaa enää perustella itselleni, minkä takia jatkaa samoja kuvioita opiskelujen, urahaaveiden ja elämänsuunnittelun osalta. Aiemmin haaveena oli hieno ura, mutta nyt sekin tuntuu varsin merkityksettömältä. Nykyisin tulee ajateltua, että pitäisi vain luovuttaa ja ottaa rennosti menemällä tavallisiin hanttihommiin, joissa nettopalkkakin on nykyaikana täysin riittävä. En tosin tiedä, olisinko onnellinen näinkään.
Rehellisesti sanottuna en enää tiedä yhtään, mitä haluan ja minkä takia tulisi edes yrittää tavoitella jotain. On asioita, joista pidän, mutta en osaa oikein nimetä asioita, joista haaveilen ja joita odotan innolla. Aiemmin olen varmaankin tainnut pyrkiä eteenpäin yhteiskunnan paineiden alaisena, mutta nyt tuntuu olevan aivan sama, mitä muut ihmiset minusta ja suorituksistani ajattelevat. Kukaan muu käynyt läpi samoja ajatuksia? Mitkä asiat saavat teidät odottamaan seuraavaa päivää?
Rehellisesti sanottuna en enää tiedä yhtään, mitä haluan ja minkä takia tulisi edes yrittää tavoitella jotain. On asioita, joista pidän, mutta en osaa oikein nimetä asioita, joista haaveilen ja joita odotan innolla. Aiemmin olen varmaankin tainnut pyrkiä eteenpäin yhteiskunnan paineiden alaisena, mutta nyt tuntuu olevan aivan sama, mitä muut ihmiset minusta ja suorituksistani ajattelevat. Kukaan muu käynyt läpi samoja ajatuksia? Mitkä asiat saavat teidät odottamaan seuraavaa päivää?
Vastaukset 30
Vanhimmat
että sinä olet pääsemässä sinuiksi oman ajatusmaailmasi kanssa? Vaatimattomuus se näkyy päälle päin ja se tuo sinulle todellisen onnen, usko pois.
Jatkuva raataminen, koulutuksen päälle kouluttautuminen, muiden miellyttäminen jne, ovat opittu tapa, jossa ei lopulta ole mitään järkeä. Elämäsi menee vain suorittamiseksi kunnes olet kuolla ja lopulta huomaat, että olet ollut vain yrityksien orja.
Täytyy tunnistaa se fakta, että elämä on kärsimystä, kuten Buddha opetti.
Ei sellaista 24/7 täydellistä onnellisuutta ole olemassakaan vaan terveen ihmisen elämään kuuluu ylä- ja alamäkiä sekä kyky käsitellä niitä normaalina osana ihmisen elämää. Onni löytyy hetkistä, pienistä asioista... ei sen tarvitse sen 'suurempaa' olla.
Olet vielä siinä nuoressa iässä, jolloin opiskelu kannattaa erityisesti. Sen ansiosta rakennat itsellesi tulevaisuuden, josta sitten näin vanhempana voit nauttia. Olen nyt onnellinen, että aikoinani jaksoin lukea ja päntätä, enkä lopettanut kesken. Huomaa, että ura on moniulotteinen käsite: erittäin mielenkiintoista tehtävää löytyy myös horisontaalisesta urasta - uran ei välttämättä tarvitse olla 'pakkopyrkyä' pääjohtajaksi (ellet itse sitä halua ja koe motivoivaksi). Osaajille löytyy aina ottajia ja siitä saa asiallisen korvauksenkin.
Opiskelu takaa sen, että saa lisää valmiuksia ja älyllistä kapasiteettia soveltaa osaamistaan erilaisiin tilanteisiin... kokemuksen myötä karttuu osaaminen uusiin tehtäviin (ei kukaan seppä syntyessään... eli älä turhaan ota paineita, että nyt heti sinun pitäisi osata kaikesta kaikki).
Onnellisuutta voi löytää myös liikunnasta (ulkoilu tekee hyvää), harrastuksista, konkreettisesta tekemisestä (saat vaikkapa auton pestyä puhtaaksi, leipomasi kääretorttu maistuu hyvälle tai pihanurmikko tuli leikattua siistiksi), mukavista kavereista (rohkeasti tekemään tuttavuutta - ajatustenvaihto virkistää) jne.
Välillä voi olla tympeämpi päivä mutta seuraavana päivänä jo aurinko paistaa. Sateen jälkeen on poutasää :-)
Olen tietyllä tavalla onnellinen. Mutta kuten aina, vaikka ihmisellä olisi kaikkea mitä olla saattaa. Aina jotain muka puuttuu. Aina voi haluta lisää ja toivoa enemmän.
Itse toivoisin olevani terveempi ja vapaampi toteuttamaan itseäni, ihan juuri niin paljon kun haluan toteuttaa. Mutta se ei nyt juuri ole mahdollista ja se hiukan nipistää onnellisuuden tunteestani.
Niin seuraavaa päivää odotan, koska elämä on yllättävää. Saan olla perheen kanssa, nauttia niistä pienistä mutta mulle isoista ja tärkeistä asioista. Kuten vaikka vain kissojen leikkimistä seuraillen, kukkia katsellen, linnunlaulua kuunnellen.
Kumppanin kanssa juttelusta tai mitä teemmekään. Ei tunnu mitenkään ihmeellisille asioille, mutta ihan elämisen arvoisille. Mulla on munuaisessa kasvain, sen laadusta ei ole tietoa. Voihan olla että se on hyvänlaatuinen ja harmiton, voipi olla että hetken päästä mun elämä on eletty. Kyllä sitäkin pakosti välillä miettii. Ja se elämää joskus varjostaa. Kun en muutenkaan ole ollut koskaan täysin terve ihminen.
Olis kivaa joskus elää täysin terveen ihmisen elämää.
samoin ennen, Olin pettynyt, kun en löytänyt kumppania, olin pettynyt kun ura ei edennyt riittävästi, olin pettynyt kun työ maistui puulta, olin pettynyt kun arki oli tylsää kunnes tulinkin keski-ikään.
Nyt nelikymppisenä seestyneempänä katselen uraihmisiä ja joskus yökerhoissa pyöriviä eri silmin. En enää ole kiinnostunut liikaa yrittämään. Nyt nautin arjesta ja omista asioista. En pyöri pettymyksissä, vaan ymmärrän ettei kaikkea voi saada, joten olen tyytyväinen tähän päivään, siis itseeni tällaisena. Moni asia on kuitenkin hyvin, arki joskus tylsempää, joskus mukavempaa. Aina keksin kuitenkin itselleni jotain kivaa.
-> ap
Ehkäpä alat valaistua että ei se onni ja elämän tarkoitus tule ulkopuolisista aktiviteeteista, ei urasta, ei uudesta talosta, eikä muustakaan.
Yläpuolisissa viesteissä jo sivuttiinkin asiaa.
Arki (= ne päivät jolloin ei oikeasti eletä vaan yritetään vaan suorittaa päivä pois ja toivotaan, ettei mitään odottamatonta tapahdu) on suomalainen keksintö. Sitä ei ole oikeasti olemassa. Jokainen päivä on mahdollinen sairastumis-, rakastumis-, vallankumous- tai lottovoittopäivä, jolloin kaikki voi muuttua. Hyvässä tai pahassa. Kokemusta on.
Entäs jos kääntäisi tämän toisinpäin: milloin ollaan onnettomia? Minusta tuntuu että suomalainen on aika onneton. Jos ei tule Euroviisuvoittoa, ollaan onnettomia. Jos ei tule lottovoittoa lauantaina, ryhdytään ryyppäämään. Jos ei jokaisena vuotena tule jääkiekon maailmanmestaruutta, ryhdytään riehumaan. Sitten kun nuo epätodennäköiset asiat toteutuvatkin, niin riehutaan ylenpalttisesti. Jos ne eivät toteudu, vaivutaan pimeäntuskaiseen masennukseen, koska ei kestetä pettymyksiä. Miten olisi joku keskitie? Ei tarvitse olla niin mustavalkoinen, eikä tavallisena arkisena päivänä tarvitse kokea sitä masentavana. Uskokaa tai älkää, se on aika paljon omasta tahdonvoimasta kiinni. Me ei olla uhreja jos lottovoitto ei osukaan meihin ja se ei oikeuta meitä kiukuttelemaan. Meillä on asiat kuitenkin enemmän sen valkoisen puolella kuin mustan puolella, vaikka asiat kuinka kääntäisi.
Tyypillinen kolmenkympin kriisi on juuri tuollaista, jota nyt näköjään podet jo etukäteen. Mietitään, että nuoruuden haaveammatti tuntuu kaukaiselta, parisuhdetta ei ole tai se olemassaoleva ei olekaan mikään unelmien prinssi/prinsessa. Tuntuu, että elämä menee hukkaan jne.
Se on hyvä pysähtyä välillä miettimään, että mikä elämässä on tärkeintä. Joskus joutuu miettimään, että ovatko ne unelmat muuttuneet ja onko esim. työ niin tärkeää kuin on luullut.
On hyvä selvittää, että mitkä on niitä asioita, jotka tekee hyvää mieltä. Nuorempana ne iloa tuottavat asiat oli tosi isoja (esim. kallis matka kaukomaihin, mielettömän hyvännäköinen mies puolisoksi), mutta kun ikää tulee, niin tajuaa, että asioita pitää tehdä oman itsen takia eikä siksi, että mikä näyttää hyvältä ulkopuolisen silmissä.
Omalla kohdallani onnellisuutta tuo ne pienet asiat esim. luonnossa liikkuminen, hyvä musiikki / leffa / kirja, kavereiden kanssa juttelu, vanhempien ja sisarusten luona käyminen, liikunta, rentoutuminen, hyvä ruoka ja juoma. Kyse on siitä, että tartut hetkeen ja nautit siitä. Vaikka esimerkiksi hyvä jäätelö tuntuu mitättömältä, niin siitäkin voi nauttia. Kyse on siitä, että opettelet iloitsemaan juuri siitä, mitä on just silloin tarjolla. Jos vaikkapa pyöräilet, niin voit nauttia ilmavirrasta ja kasvoilla tuntuvasta lämmittävästä auringosta. Tää voi kuulostaa vähän hihhuli-touhulta, mutta kyse ei ole siitä.
Itse olen kokenut paljon surullisiakin asioita esim. läheiseni kuoleman, avioeron, taloudellisen ahdingon (kestänyt pitkään!) ja ahdistusta siitä, että en tee unelmatyötäni. Kuitenkin olen läpikäynyt varmaankin n. 15 vuoden aikana paljon miettimistä siitä, että kuka olen, mitä haluan ja mihin olen matkalla. Tajusin itse, että vain minä voin muuttaa elämäni suuntaa. Sekin oli aluksi ahdistavaa, kun tiesi, että voin ottaa avioeron, voin lopettaa työt, voin mennä opiskelemaan ihan uutta alaa, joten sitä oli sekaisin, kun ei ollut varma, että mitä polkua lähteä seuraamaan. Asioita voi muuttaa yksi kerrallaan ja pikkuhiljaa tai sitten rysäyttää kaiken kerralla.
Kyse ei siis ole siitä, että mitä voit SAAVUTTAA, vaan siitä, että miten AJATTELET asioista. Ei kannata verrata itseä muihin, vaan elää ihan oman mittapuun mukaan. Jos jotain haluat, sen myös saat, joten mieti tarkkaan, että mitä haluat:)
Hieno kirjoitus, hyviä ajatuksia. Jep.
"Omalla kohdallani onnellisuutta tuo ne pienet asiat esim. luonnossa liikkuminen, hyvä musiikki / leffa / kirja, kavereiden kanssa juttelu, vanhempien ja sisarusten luona käyminen, liikunta, rentoutuminen, hyvä ruoka ja juoma. Kyse on siitä, että tartut hetkeen ja nautit siitä. Vaikka esimerkiksi hyvä jäätelö tuntuu mitättömältä, niin siitäkin voi nauttia. Kyse on siitä, että opettelet iloitsemaan juuri siitä, mitä on just silloin tarjolla."
Juuri näin itsekin ajatellut. Tällaisia ajatuksia taitaa tulla kolmenkympin jälkeen, kun alkaa huomaamaan millaisia jotkut niistä asioista olivatkaan, joita nuorempana tavoitteli tuli hännän alla. Eli ei välttämättä ihan niin hienoa mitä kuvitteli.
Mielenkiintoinen ketju. Olen itse kokenut nuo ap:n mietteet, että opiskelut ja urahaaveet alkaa maistua puulta, arki alkaa maistua puulta. Osittain olen vieläkin niissä ajatuksissa. Ap:n kannattaa ainakin harkita opiskelualan vaihtoa, puisevalle työuralle jumiutuminen on pahempi juttu kuin opiskella muutama vuosi lisää nuorena.
Mutta loppujen lopuksi työt ovat aika samanlaisia (konttorihommat ainakin). Kannattaa miettiä mitä todella itse haluaa, ja pyrkiä siihen, että toisten arvomaailmat ja odotukset eivät vaikuta omaan onneen.
Kuten sanottukin ylempänä, hyvät kaverit ja aidot kiinnostuksenkohteet ovat myös tärkeitä, niillä pääsee takuulla onnellisempaan suuntaan.
en voi. en ole ollut sitä yläasteen alettua. suurin osa elämästä mennyt ilman päämäärää.
Kyllä se niin on jotta elämä on hanurista.
Eihän onnellisuus rakennu ulkoisista asioita vaan on sisäinen ennenkaikkea olotila. Ihminen voi olla aika moniin asioihin elämässään tyytymätön, mutta siitä huolimatta onnellinen. Vastaavasti monet ovat onnettomia, vaikka kaikki asiat ovat hyvin.
Tuokin on niin totta. Sitä just itsekin koitin sanoa.
Pakko kai olla, kun ei kerran kukaan jaksa kuunnella ruikutusta -.-
Viisi vuotta eron jälkeen sinkkuna eikä ole kivaa. Erosta toipui parissa vuodessa. Sitten sitä kuvitteli että elämään löytyy jotain kivaa ja ehkä joku uusi mieskin. Mitään ole löytynyt. Töissä käyn, töistä tulen, en tee mitään mainittavaa. Joskus yritin ulkoilla iltaisin mutta alkoi tuntua teennäiseltä. Erilaisten työaikojen takia en paljon kavereita tapaa, mutta joskus.
Jos käyn kavereiden tai työkavereiden kanssa joskus juhlimassa, alan liikaa juotuani iskeä miehiä ja inhoan siksi itseäni. Siksi usein vältänkin liikaa alkoholin käyttöä mutta joskus tulee vedettyä reilummin. Monesti joku kiva on matkaan lähtenyt, mutta morkkis on aina takuuvarma, eikä niistä jutuista mitään tule. Jotkut on naimisissa enkä halua sellaisia iskeä. Ne kertoo sen joskus vasta jälkeenpäin. Joskus on erehtynyt lähentelemään sellaista joka ei siitä tykkää. Ja jos pysyn itse aisoissa niin joku mies tulee lähentelemään. Eikä sekään haittaisi jos olisi edes joskus joku sellainen, kenen kanssa synkkaisi paremminkin.
Olen hieman kyllästynyt työhöni. Yritin opiskella työn ohessa voidakseni kokeilla vähän jotain muutakin, mutta opiskelu ei maistunut. Ja se oli työn ohella raskastakin. Joskus tekisi mieli irtisanoutua ja myydä asunto ja elellä vaan jotenkin vuoden verran. En kuitenkaan halua luopua kodistani joten ajatus on kuollut.
Olen itsenäinen mutta kaipaan silti ihmistä jonka kanssa voisi ajatukset ja tunteet jakaa. Ex-miehen kanssa oli ihan hyvä liitto eikä riidoissa erottu vaikka hän löysikin nuoremman naisen itselleen. En vain riittänyt hänelle vaikka hän riitti minulle. Sitä yhteiselämää kaipaan. Silloin en koskaan ravntolassakaan sekoillut miesten kanssa, enkä pettänyt häntä koskaan.
Vaikka kesä on tulossa ei ole mitään suunnitelmia, ei haaveita eikä toiveita. Jokseenkin pateettista.
Onnellisuus on heikon ihmismielen illuusio, vähän kuten surukin.
En ole.
En ole koskaan ollut enkä tiedä oikeastaan mitä se edes on. Johtuneeko ihastumisen ja rakastumisen puutteesta elämässä, tiedän häntä.
Tyytyväisyys onkin sitten eri juttu ja ajoittaiset onnen tuntemukset jotka liittyvät johonkin asiaan.
Mietä kaikkia ei ole luotu tasavertaisiksi. Osalla on esimerkiksi paremmat ulkonäkögeenit joilla voi "ostaa" onnellisuuden helpommin.
Ilman naista on vaikea olla onnellinen
illuusio
Miten muka voi olla onnelinen jos ei ole kavereita, vanhempia, sukulaisia, työtä, tyttöystävää tai rahaa. en todellakan ole onnellinen. Pimpin saaminen tekis mut hetkellisesti onnelliseksi
ei ole mitään?
en saa PILLUA! Vain pillu voi tehdä miehen onnelliseksi.
En ole onnellinen. Olen vihainen itselleni. Vihaan tätä sinkkuutta.
Onneni on olla Herraa lähellä
http://www.youtube.com/watch?v=9hzZvLH-UQQ&feature=related
todellakaan
Olen onnellinen sitten kun olen kuollut