Millaisia kokemuksia...

22 vuotta on kestänyt pettämällä aloitettu suhde.molemmat olimme tahoillamme aviossa.hyvin menee mutta menköön.meidän kohdalla kaikki loksahti heti kohdalleen.hyvää kesän jatkoa sulle vaan. ps. tee mitä sydän sanoo hyvä siitä tulee.

Se alkoi neljätoista vuotta sitten, rakastuimme,
molemmat olivat aviossa. Sovimme toisillemme,
tiesimme sen jo silloin.
Hyvää jatkoa kaikille ja onnea, aina ei käy
huonosti. Loppujen lopuksi se oli kaikille
paras vaihtoehto, vaikka ero onkin raskasta.
Niin, lapsetkin voivat ihan hyvin, ovat aikuisia.

Olen nainen ja lapset eivät jääneet, mutta arki tuli yllättäen nopeasti. Minun, sinun ja meidän lapset, siinä tarvitaan aikuisuutta, pelkkä rakastuminen ei auta. En ole katunut, mutta toivottavasti kasvanut ihmisenä paljon, kokemuksellani sanoisin, että vain vahva ihminen selvittää nämä jutut.

Voimia sinulle ihmettelevä... tulet niitä tarvitsemaan.

Olen samassa tilanteessa kanssasi, eikä mikään ole käynyt hetkessä ja hyvä niin. Eikä meillä ole viellä päätetty kuinka tässä edetään. Monesti ollaan heitetty "kirves kaivoon" ja päätetty, että antaa olla. Pari viikkoa kuluu ja taas löydämme toisemme ja ihan suunnittelematta.

En ole missään vaiheessa miestä hoputtanut, päin vastoin käskenyt miettiä tarkkaan mitä hänellä on menetettävää. Minulla ei niinkään sillä minulla ei ole perhettä ennestään. En halua että hän tekisi ratkaisun hetkessä ja kenties tulisi katumapäälle jossain vaiheessa.

Itsekunnioitukselle tämä kyllä ottaa ja pahasti, olen onnistunut tähän mennessä kiertämään varatut miehet kaukaa. Toisinaan toivon etten olisi häneen koskaan tutustunutkaan, mutta niin paljon elämän iloa olen hänen kanssaan saanut kokea, etten haluaisi niitäkään antaa pois.

Tämä on huono yhtälö... sillä kävi miten vaan niin sydämiä särkyy joka tapauksessa.

Kaikkea hyvää teille!