Mies raivoaa ja lyö tavaroita

Mitä mies sanoo jos kysyt hänen raivoamisestaan? Ja siitä kun sanot että sinua ahdistaa tuollainen?

Sanoo että kun olen niin vittumainen, ja että oon yhtälailla syypää. Yleensä yritän rauhotella miestä ja käskeä puhumaan kuin aikuiset.. Huutaminen vain pahentaa asioita. Hän puolustelee raivoamistaan vain sillä, että hän on raivostunut.. En osaa oikein sanoa. Hän kyllä huomaa että ahdistun siitä huutamisesta ja meuhkaamisesta..

Siis miksi, MIKSI naiset jäävät tälläisiin suhteisiin?? Tällä palstalla on pilvin pimein samanlaisia tarinoita. Ovatko ne hyvät hetket todella niin arvokkaista, että voi kestää toiselta raivoa, riehumista, haukkumista, tavaroiden rikkomista ja sitä, että oma itsetunto rikkoutuu pirstaleiksi.

En halua olla ilkeä, en todellakaan. Olen vaan hirvittävän surullinen puolestasi. Lähde! Se on ainoa neuvo, jonka voin sanoa!

Niin.. ehkä se on sen yksin jäämisen pelko! Varsinkin näin opiskelijana ja muutenkin henkisesti riekaleina tuntuu vaikealta yhtäkkiä olla yksin ja huolehtia itse kaikesta. Olen usein itsekkin miettinyt että MIKSI olen juuri sellainen nainen joka jää tälläiseen parisuhteeseen.

On todella kieroutunutta ja sairasta sanoa että mies on hyvä silloin kun ei hakkaa.

Ellei uskontosi, laki tai mikää muu sinusta riippumaton mahti pakota sinua olemaan tuossa tilanteessa, on vaikea ymmärtää miksi valitat kun itse hyvin tietoisesti ja harkiten päätät pysyä siinä.

Sinulla ja vain sinulla on päätosvalta omasta elämästäsi. Tuhota se kuvaamallasi tavalla, täydellä järjellä, menee yli ymmärryksen.

Kiltillä miehellä ei tee mitään. Onko pakko muuttaa heti yhteen. Jos olisit odottanut vuoden nin olisit saanut tietää miehesi vit.tumaisesta luonteesta. Mut naiset nyt on sellaisia et ne rakastuu tollasiin miehiin, joten ymmärrän sua kuitenkin. Sellasta se elämä vaan on et hyvät miehet jää ilman ja mulkut miehet saa naisia.

Ei se nyt näin ole. Aloittaja soita itsellesi turvakodista paikka. Sun on saatava apua tilanteeseesi ja heti. Mies kyllä tajuaa tekosensa kun häivyt turvakotiin ja kerrot että nyt lähden kun ahdistaa tämä tilanne liikaa. Tuollaista inhottavaa käytöstä ei tarvitse sietää. Kapulaa rattaisiin siinä muodossa että mies käsittää toimineensa väärin.

Voimia!

terv. Saman asian kanssa kamppaillut

Miksei tällänen kiltti mies kelpaa joka ei huuda tai riehu. Onko se mun rumuudesta kiinni vai mistä kun naiset ottaa aina sen idiootti miehen joka riehuu ja lyö. Turha itkee kun oler tollasen miehen valinnut ja nyt sit kärsit seurauksista. Mun kanssa olis turvallista olla mut kun en kelpaa niin se on voi voi.

Huutaa saa, mutta toisen tavaroita ei saa hajottaa.

Ei sun tarvi lähteä omasta kodistasi turvakotiin. Soitat poliisille ja kerrot, että mies riehuu ja rikkoo tavaroita. Ne hakee sen paikkaan, jossa on vähemmän rikottavaa.

Mies lopettaa riehumisen, jos näkee että se ei suhun tehoa ja lakkaat rakastamasta. Ei ilmeisesti ole sitä nähnyt, vaan havainnut että sua voi hallita emotionaalisesti tuolla tavalla.

Millä tavalla "pyydät" miestä tekemään jotakin? En tahdo puolustella miehen käytöstä, mutta jatkuva nalkuttaminen raastaa hermoja nopeasti. Puhutko hänen päällensä?

Ehkäpä tuo haluaa pitää sut.
Kaikkihan sen tietää ettei kiltti mies naista saa.
Silmät umpeen ja alttaria kohti!

Minulla on kiltti mies. Pois en vaihtaisi mistään. Onneksi olen oppinut tosi hyväksi ihmistuntijaksi ja tunnistajaksi, muuten minulla olisi väkivaltainen mies. Siskollani on sellainen.

sinä olen onnellinen: miksi siskosi sietää sitä väkivaltaista miestä. Näytäppä näitä kirjoituksia hälle ja pyydä jättämään sellanen mies.

Minun vaimo käyttäytyi samalla tavalla. Paiskoi ja rikkoi astioita. Ja myös saattoi lyödä nyrkillä esimerkiksi olkapäähän.

Raivokohtaukset loppuivat, kun lyödä napsautin takaisin vaimoa pari kertaa, että tuli tolkkuihinsa. Pari kertaa rikoin joitakin hänelle tärkeitä tavaroita. Ja muistutin aina, ettei terve ihminen riko omia tai toisten tavaroiat suutuspäissään. Kokeileppa samaa miehesi kanssa. Ei ole enää astiat lennelleet niin usein. Ja onnellisia ollaan!

Nyt olette kaksistaan, kuvittele millainen tilanne on, jos teillä on joskus lapsia ja mies käyttäytyy samalla tavalla!

Järki käteen ja menox!!! Älä edes mieti enää, et tule katumaan.

Paniikkikohtaukset johtuvat pelosta, itse sen olen kokenut ja kauheaa. Jo eka huudon ja raivon sanat saivat minut tärisemään pelosta, jonka lopulta pystyin hallitsemaan.
Mies on luonnevikainen, ei pysty itseään hillitsemään, sinä et voi asiaa korjata.

ei se sinun syysi ole jos mies näin "sairas", niin on minunkin mies. Raivokohtauksia tulee yleensä juomisen jälkeen, koko maailma on häntä vastaan, minä mukaanluettuna.

V-mainen, mielenvikainen, käskee hakeutumaan hoitoon, kaikenlaisia nimittelyjä ja haukkumisia... Kuulostaa tutulta. Tavaroiden särkemistä, seinälevyjen rikki potkimista, rankkaa uhkailua, jopa väkivaltaa. Tällaista kokenut. Täysraittiilta!
Syy aina ja vain minussa. Anteeksipyyntövelvollisuus vain minulla. Mies ei koe tehneensä minua kohtaan mitään pahaa, eikä siis ole mitään anteeksipyydettävää.
Pakotti raivoten minut hakeutumaan terapeutille, mutta ajattelin, että hyvä, nyt saan puhua jollekin!!! Mies meni itse myös, mutta ilmeisesti vain käydäkseen selvittämässä, että olen "mielisairas". Terapeutti sanoi minulle, etten saa uskoa hänen nimittelyjään ja ettei mies ole ammattilainen antamaan mitään diagnooseja, mutta mies itse olisi pitänyt saada oikeasti hoitoon, sillä sellainen käytös, mitä hän piti oikeutenaan, ei ole normaalia, vaan jopa rikollista!!! Kerran paiskautui suuri kynttilä pääni viereen seinään. Olin selin häneen. Kerran vaati raivoten minua konttaamaan kauempaa jalkojensa juureen pyytämään häneltä anteeksi, mutta koska en ollut tehnyt mitään, mitä kokisin anteeksipyydettäväksi, en suostunut. En muista, mitä sitten tapahtui, lensinkö pihalle ja menikö mise viihdyttämään itseään väkivaltafilmeillä. Sellaista tapahtui joskus. Vaatteitani revittiin usein päältäni ja sain mustelmia, kun paksut topatut rintaliivit riuhdottiin täysin riekaleiksi yltäni. Ne siis menivät oikeasti täysin silpuksi, mutta hakaset pysyi kiinni! Pelkäsin usein, itkeä en voinut, siitäkin nousi raivo! Sitten kysyi minulta vielä, että mitä syytä minulla muka on pelätä häntä! Oikeustoimiin en halunnut, en halunnut itselleni yhä rankempaa elämää, sillä koin, että se olisi kostettu minulle moninkertaisesti, ehkä en olisi selvinnyt ... Enkä ole ainoa nainen, joka näköjään joutunut kokemaan tosi huonoa kohtelua!!! Tuolla joku yritti vierittää syytä naisen niskaan, mutta totuuson, että vaikka olisit kuinka hyvä, huoliteltu, fiksu, palvelevainen yms, niin toisen huono käytös ei ole SINUN syysi, vaan jokainen kantaa vastuun OMISTA teoistaan ja sanoistaan!!!

:DDDDDDDDDDD

Eroa, ei voi muuta sanoa. Jos et voi erota, keskustele terapeutin kanssa tai kriisikeskuksen. Se auttaa. Mies ei tule takuulla pariterapeutille, eikä mikään muuta häntä.

Mutta jos voit eroa, hienoa, sillä tuo on väkivaltaa sinua kohtaan. Lähde takavasemmalle salaa, äläkä palaa takaisin.

Mira21,

Minulla oli samoja ongelmia kuin sinun miehelläsi, kunnes löysin nerokkaan ratkaisun kiperään pulmaani.

Nykyään kun mieleni tekee huutaa kuin megafoniin konsanaan ja löydä tavaroita, teippaan äänenvaimentimen (ts. tyynyn naamani ilmastointiteipillä) ja paiskon pumpattavaa seksinukkea pitkin seiniä lastenhuoneessa. Voin karjua sieluni kyllyydestä ja ulos tulee vain pientä mölinää, eikä Birgitta (sen nimen olen antanut nyrkkeilysäkin virkaa toimittavalle seksinukelleni) välitä, vaikka mätkin sitä sieluni kyllyydestä kasvoihin.

Voi, olisittepa vain näkemässä Birgitan ilmeen. Se on aina yhtä hämmästyneen oloinen, silmät ja varsinkin suu ymmyrkäisenä se vain möllöttää.

Kirjoitan myös netin keskustelupalstoille ja formatoin kovalevyn vähintään kerran viikossa viinapullolla.

Jos näistä neuvoistani ei ole miehesi väkivaltaisuuteen apua, ei sitten mistään. Koskaan ei ole liian myöhäistä. Esimerkiksi lähteä suhteesta.

Eroaminen näistä sankareista on vaikeaa. Nuorena ajattelin, etten voi erota, kun jo yhdessä asuttiin, kihloissa oltiin. Sitten rakennettiin talo, en voi erota... sitten lapset, en voi erota. Miehen käytös vaan paheni kahdenkymmenen vuoden kuluessa, kunnes nelivitosena tajusin, että VOIN EROTA, vaikka on lapset, talo... Pitkä prosessi siis, ennenkuin ymmärsin. Ja pärjään paremmin kuin koskaan. Puolet elämästä kului hullun varjossa, mutta toivottavasti elämää on vielä jäljellä. En koskaan, en kenenkään anna kohdella itseäni huonosti enää.
Voimia teille tätä asiaa pohtiville. Kokemuksesta voin sanoa, ettei persoonallisuushäiriöinen mies vanhetessaan parane, vaan pahenee.

No onko todellisuudessa yhtään ainutta miestä joka ei olisi millään tavalla alistava eikä vähääkään väkivaltainen, edes henkisellä tasolla? Joka olisi raittiinpuoleinen, rehellinen, pettämätön, normaalinnäköinen, empaattinen, toimeentuleva ja silti mies?

Kaikki mieheni uskoivat olevansa tälläisia ja kaikki ovat väärässä. Nykyinenkin alistaa kaikin tavoin, ei vielä ole lyönyt. Olen saamassa suuren omaisuuden ja tämä ei hänelle käy. Että olisin hänestä ja työelämästä riippumaton. Näin hän on sanonut. En tiedä viitsinkö tätä onnenonkijaa enää toista vuotta katsella.

Lähde. Älä mieti. Oot nuori. Älä tuhlaa nuoruuttasi tommosen paskaa.
Muuta kaverin luo, takaisin vanhempien lui. Etsi kimppakämppä.
Koulusi terveydenhoitajakin voisi osata auttaa.

Kuulostaa aika tutulta. Minä, kun luulin olevan ainoa nainen, jonka mies raivoo millon mistäkin. Saattaa olla hyväntuulinen ja yhtäkkiä saa raivon puuskia. Millon on syy minun millon yhteiskunnan tai isänsä tai kaverinsa tai kadulla tai kauppa jonossa olevan. Millon hän ei saa sitä ja tätä ja muut saavat aina ja se on yhteiskunnan syy.
Millon olen puhunut sairaita, jos olen erimieltä tai jotain mistä hän ei pidä.
Hän näkee oman napansa, vaikka toisin väittää. Minulla ei ole koskaan ollut hyvä
itsetunto, mutta vielä vähemmän on enää
jäljellä. Ai miksi en eroa, hyvä kysymys.
Yksin pelkoa se. Ei ole. Olen ollut paljon yksin elämäni aikana,ettei se ole läheisriippuvaisuutta.
Onko se ns sairautta, kun ei halua erota , ei se sitäkään. Osa minua rakastaa häntä hyvin
paljon, kun meillä menee hyvin.
Aina ennen ihmettelin myös itsekin pareja, joilla meni hyvin huonosti ja olivat silti yhdessä. Nyt itselläni sama tilanne ja tässä sitä ollaan.
Osaispa sitä viisaasti selventää myös itsellekin miksi olla huonossa suhteessa.
Kai sitä syyllistää itseensä ja itsessä on se kaikki vika ja yrittää kuitenkin parhaansa.
Ihmismieli on kummallista ja ei takoa itselle järkeä.