Olen täysin holtiton tunteissani ja niiden käsitelemisessä. En kestä pienintäkään pettymystä parisuhteessani. Kun sellainen tulee, esimerkiksi että miesystäväni ei ehdi tavata, menen tilaan joka aiheuttaa todella paljon ikävyyksiä minulle ja hänelle. Sisällä on puristava tunne, tulee olo ettei millään ole mitään merkitystä, voisin erota vaikka heti, alan todella ikäväksi, jne... Työssä ja kavereitteni kanssa kykenen kohtaamaan pettymyksiä paremmin, mutta en parisuhteessa.
Olen alkoholistiperheen lapsi, minulla oli materiaa lapsena koko kadun lapsien edestä mutta ei rajoja eikä rakkautta. Paljon pettymyksiä, joita kukaan ei auttanut kohtaamaan.
Onko teillä vinkkejä? Hyviä kirjoja aiheesta? En haluaisi olla tällainen...
Miten opin pettymään oikein?
17
241
Vastaukset
- itselläkin on
Olisin sitä mieltä, että kerrot siitä kumppanillesi.
Hän ymmärtää jos on oikeanlainen sinulle, mutta älä tuomitse häntä jos hän joskus sen unohtaa.
Mä luulen, et toi on kuitenkin aika yleistä, et ole mikään kummallinen. - Avuton...
Oletko todella sitä mieltä, että tämä on normaalia? Jos näin on, niin huojentavaa. Olen puhunut asiasta hänelle...
- fdsdfsdffsf
Jos olet jatkuvasti tuollainen, se tulee olemaan taakka kumppanille jos jatkuvasti asiasta puhut. Ei sellaista ihmistä ole olemassa joka jatkuvasti jaksaisi sellaista ihmistä joka heti pienestä asiasta alkaa mököttämään ja valittamaan.
Ehkä parasta sinun olisi kysyä itseltäsi yhä uudelleen ja uudelleen miksi. Miksi suutut, miksi heittäydyt tuolla tavalla tunteittesi valtaan. Miksi et ymmärrä että puolisollasi on muuta elämää kuin sinä, miksi et anna hänen tehdä mitä hän haluaa välillä kuin että menee sinun kanssasi jatkuvasti.- 2+6
Kumppani kyllä jaksaa, jos rakkautta riittää, joskus voi ottaa koville, mutta sitähän se yhteiselämä on myös ei aina juhlaa.
Kertomisella tarkoitin, että hän ymmärtäisi etteä olet vain sellainen, tottakai voit yrittää muuttua, mutta älä muuta toista.
Pahempaakin on olemassa, kaikki me ollaan vähän erilaisia.
- Kane-
Eli tästä kaikestako voidaan syyttää sun äitiä ja isää, jotka eivät juomiseltaan ja muilta touhuiltaan huomioineet sua tarpeeksi lapsena/nuorena?
Jos miehellä sattuu olemaan yhtenä päivänä omia menoja, niin sä sekoat täysin vai? Luulet että mies on hylkäämässä/unohtamassa sut kokonaan?
Voisithan sä tietty varata ajan jollekin kaupungin keskusteluterapeutille, jolle voisit purkaa kaiken menneisyydessä tapahtuneen. - Ei helppoa
Tere, mulla ihan sama ongelma ja ollaan nyt sitä miehen kanssa kovasti pohdittu kun pahenee koko ajan. Ollaan oltu yhdessä kohta 7 vuotta. Olen aina ollut vahva tunneihminen ja välillä tosi dramaattinen ja kaikki on lopullista heti kun tulee vastoinkäymisiä. Turvallisuuden tunne tulee pitkälti miehen kautta minulle ja hänen tekemiset todellakin vaikuttavat liikaa. Toki vastakohdaksi olen kovin iloinen kun olen iloinen. Loukkaanun silti todella herkästi ja tulkitsen mieheni sanomisia ja tekemisiä liikaa. Mies on aika mykkänä niissä tilanteissa mutta nyt koitetaan jotain muuta. Miehelle annan nyt enemmän vastuuta ja kun alkaa liikaa ahdistaan mies myös koittaa peilata minua enemmän, tulla vastaan eikä hylätä minua hiljaisuudella tai vain kuuntelemisella. Tämä rauhoittaa minut huomaan paljon nopeammin kun saan tunteen että mies ymmärtää minua. Kyllä tämä lähtee lapsuudesta ja aikoinani katselin kun äiti vauhkoili isäni juomisen takia. Ex mieheni myös oli paljon poissa ja teki katoamisia joista sekosin täysin enkä syyttä. Nykyinen mieheni kärsii tästä. Koitan myös nyt kääntää kiertävät ajatukset toisaalle ja ihan oikeasti voit vaikuttaa mielelläsi tosi paljon suuntaan jos toiseen. Yritä kääntää epäluuloiset aatoksesi täysin päinvastaisiksi. Jos mies ei ehdi tavata keksi omassa päässäsi sille se selitys minkä haluaisitkin sille olevan tai keksi jotakin tekemistä mikä vie ajatukset muualle. Löydä itsestäsi se riittävyyden tunne ei toisesta. Ei helppoa tiedän ja koko ajan yritän tuota, joskus onnistun ja joskus en. Avoimesti kuitenkin miehelleni puhun peloistani.
- Avuton...
Kiitos kommenteista.
Ei varmasti kaikki vika ole äidissä ja isässä mutta lapsuudestahan kaikki lähtee. Myös se, että on pettynyt kerta toisensa jälkeen rankoissa asioissa ja se, että tajusi että viina oli aina tärkeämpää kuin minä. Voin sanoa, että se on lapselle todella rankkaa ja musertavaa. Ehkä siitä jäi toive, että joskus tulisi ihminen joka ei tekisi vastaavaa ja kuvittelee, että puolison tulisi olla aina tukena ja turvana. Ymmärrän, ettei näin voi toimia ja todella olen ymmärtänyt, että tämä ei ole oikein. Mutta usein olen täysin kyvytön toimimaan muulla tavalla.
On todella helpottavaa huomata etten ole ainoa vaikka en tätä kenellekkään toivo. Olisi myös kiva saada ihminen, jonka kanssa jakaa näitä tunteita. Sellainen, joka joutuu pyörimään näiden samojen ongelmien kanssa....- trhygrw34erd
Aika jännä juttu... Luin näitä palstan kirjoituksia vähän aikani kuluksi ja sitten... Tunnistin osan itsestäni sinun aloituksestasi!
En ole asiaa erityisesti pohtinut - mutta samanlaisia fiiliksiä itselle tulee, juurikin jos mies tekee muutoksia suunnitelmiin, ei ehdi tavata tai ei soitakaan just siihen aikaan kuin on luvannut... Tiedän tekeväni kärpäsestä härkäsen ja useimmiten onneksi huomaan olla möläyttelemättä mitään ääneen miehelle... Joskus suusta pääsee sammakoita ja silloin kummallakin on lopulta paha mieli. Mies on yleensä ottaen hyvin luotettava ja ihana, joten taustalla ei ainakaan väijy pettämispeloa tms...
Olen alkujaan ihan ok perheestä, no suhde isään on kyllä jäänyt hyvin etäiseksi ja epävarmaksi...Enpä tiedä, onko sillä jotain tekemistä vai saako miesystäväni vain "drama queenin" minussa hereille..? Aika paljon olen saanut kyllä "nujerrettua" näitä puuskiani, mutta matkaa vielä siihen, etteivät ne häiritsisi elämää, on vielä.
- qwerrtyuuii
Minullakin oli sama ongelma edellisessä suhteessani. Olin kertakaikkiaan todella pettynyt siihen, ettei hänellä mielestäni ollut tarpeeksi aikaa minulle. Olin vihainen ja pettynyt koska koin ristiriitaa sen vuoksi, että hän antoi ymmärtää meidän olevan vakavassa parisuhteessa, mutta käytännössä ei siltä kuitenkaan tuntunut. Sitoutumisen puute siis vihastutti, ei jokin yksittäinen meno. Tämän takia meillä oli jatkuvasti riitaa, eikä asiaa mitenkään saatu järjetykseen.
Oletko varma ettei sinunkin tilanteesi kuitenkin johdu samoista syistä? En nyt sano että teidän pitäisi erota tms kun en teitä kerran tunne, mutta negatiiviset tunteet saattavat kertoa että jokin on vialla. Ei kaikkea kannattaisi aina medikalisoida. Omalla kohdallani tilanne kyllä parani heti kumppania vaihtamalla. - Avuton...
Olen tätäkin miettinyt. Ihan sama tunne minulla on, että hän ei sitoudu tarpeeksi. Hän on väittänyt haluavansa elää minun kanssani loppuelämän. Silti tuntuu kuin eläisimme eri elämiä. Olemme eronneetkin välissä mutta palanneet yhteen.
Olen kuitenkin aina ollut tällainen... Mistä ihmeestä sen sitten voi tietää onko vika minussa vai hänessä... Plaah...- UskoVaan-
Eihän oikeesti ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa toisen sanaan. Miehille ei sitoutuminen muuta mitään kumminkaan mihinkään suuntaan. Mies voi mennä naimisiin sitoutumatta kuitenkaan yhtään enempää kuin ennenkään tai mies voi elää seurustelusuhteessa todella sitoutuneena naiseensa. Selvitä nyt oikeasti mitä itse oikeasti haluat? On tärkeämpää miettiä omia tunteita kun pähkäillä tykkääkö tuo toinen minusta vai. Jos sattuukin olemaan niin että sinä vaan haluat että sinusta tykätään ja sinuun sitoudutaan ja sinua rakasteetaan mutta et itse tykkää, et sitoudu etkä rakasta? Haluat ottaa eron ennenkuin toinen kerkiää sinut hylkäämään niinkö? Siinä on kierre sitten ja seuraavaakin tarkkailet että osoittaako hän riittävästi sitoutumisen merkkejä vai pitäisikö äkkiä lempata se ennenkuin se lähtee ja hylkää sinut? Negatiiviset tunteet nousevat pintaan jostain opituista asioista ja luulosta että jonkun asian pitäisi olla jollain tietyllä tavalla. Positiiviset tunteet nousevat pintaan kun hyväksyt asiat sellaisina kun ne eteesi tuodaan. Ajattelet hyvää toisesta et pahaa. Uskot hyvää et pahaa. Olet hyvä et paha niin automaattisesti kaikki muuttuu hyväksi. Sinä luot itse oman ympäristösikin sellaiseksi kun haluat sen olevan.
- Avuton...
Kiitos ajatuksistanne, olette kultaisia kun viitsitte auttaa minua.
- qwerrtyuuii
No minä en sitoutumisella tarkoittanut avioliittotodistusta, eikä minusta sanoilla ole mitään virkaa jos teot puhuvat muuta. Minusta omat tuntemukset kannattaa ottaa vakavasti. Kuten sanottu, omassa elämässäni tällaiset ongelmat hävisivät samantien kun kyseinen mieskin. Onhan se ikävää jos aina joutuu vain pettymään, tällöin kannattaa ehkä hankkiutua eroon syystä, ei oireesta?
- Avuton...
Olen siis eronnut tästä miehestä aikaisemmin mutta mielestäni ongelmat eivät ole täysin kadonneet. En tiedä johtuuko se minusta vai siitä, etten ole löytänyt sellaista miestä jota kuvailet itse löytäneesi. Olen ollut useissa suhteissa, vain ensimmäisessä suhteessani en toiminut näin. Mies tai silloin poika, oli mahtava ja omistautunut minulle. Sen jälkeen miehet eivät ole ólleet niin omistautuneita ja olen tullut petetyksikin. Miehet ovat sanoneet sen olleen minun käytökseni vika että ovat pettäneet. Minusta se ei ole syy eikä hyvä selitys, paremmin olisin hyväksynyt jättämisen. Nykyisessä miehessäni on kuitenkin jotain, joka vetää minua puoleensa enkä haluaisi menettää häntä. Jotenkin olen ajatellut, että vika on pakko olla minussa, varmasti myös miehen toiminta vaikuttaa mutta kuten teistä joku sanoi en voi muuttaa muita kuin itseni. Tämänkin viikonlopun olen pilannut itse, en saa tehtyä mitään koska mies ei ehtinyt minua nähdä. Jotenkin lamaannuin täysin. Ihan naurettavaa mutta totta. Olen sentään reilusti yli 30 vuotias.
- Marine
Heippa
Voi olla ettei ole juuri tätä, mutta itselläni samantapainen tausta on aiheuttanut seuraavaa...
Parisuhteessa ilmenee ensimmäiset "epätäydellisyydet", jtn ihan normaaleja juttuja, jotka ei toisesta mitään epäkelpoa tee, tai ensimmäinen/set riidanpoikaset jäävät pyörimään epäterveesti päähäni.Kohta olen tilanteessa, josta toinen ei tiedä mitään tai ymmärrä, ja valmis lopettamaan suhteen mieluummin kuin ANTAMAAN ANTEEKSI.
Minulla kesti todella kauan ymmärtää miksi menetän kiinnostukseni/ahdistun/lopetan epätoivoissani suhteeni, kunnes tajusin sen johtuvan lapsuudestani: isä joi, kaikki tietää ettei juopon lupauksiin voi luottaa silti äiti antoi kaiken anteeksi ja kärsi yksin perheen takia.Minä tyttö opin, että jos antaa anteeksi rakkaalleen seuraa uusia pettymyksiä tai pahempia pettymyksiä.
Nyt helpottaa. Puhuin tästä suoraan, heti suhteen alussa nykyiselleni, joka siis tietää, ettei ongelma johdu HÄNESTÄ, vaan on minun vastuullani ja pääsen siitä rohkeudella ja anteeksiannolla, (siis itseäni kohtaan) yli:)
Toivon että löydät ratkaisun ongelmaasi, lähetän sinulle vaalenpunaista valoa - miees J
Hyvä kirjoitus ja juuri tuollaisista kokemuksista (on/off jne.) se suhteen uudelleen lämmittely ei ehkä onnistu vaikka olisi miten rehellinen, eikä mitään pettämisiä tms. olisi tapahtunut, hän ei vaan kai voi?
- Avuton...
Kiitos edelleen vastauksistanne.
Marine, juuri tuosta on minullakin kyse. Tilanne etenee täysin kuvaamallasi tavalla. Kyllä ihmisen mieli on kummallinen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341947Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.28891- 69855
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?259732Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r64717- 10696
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132673- 26649
- 77648
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.201640