Lakkiais jne iltasi

millaiset olikaan

Millainen ilta oli kun pääsit peruskoulusta, ylioppilaaksi, siviiliin jne.?

Saitko seksiä, selkään, tapahtuiko jotain unohtamatonta? Menitkö vain kotiis?

18

233

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mies 86

      Menin kotiin, syötiin ja juotiin kakkukahvit, soitin pianoa. Joitain vieraita ja sukulaisia oli käymässä mutta ei mikään iso porukka. Pari kaveria teki yllätysvierailun, vaihdettiin perusläpät ja sit ne jatko matkaansa.

      En edes muista, kävinkö missään ulkona ryyppäämässä tai vastaavaa, mutta jos kävin niin se oli varmaankin aika hillittyä meininkiä. Aloin juhlimaan kovemmin vasta siinä parinkympin pintaan.

      Näin siis silloin kun pääsin ylioppilaaksi.

      • Hämärän rajoilta

        Sanasta sanaan sama kuin edellä alkuosan suhteen, siis sanaan "porukka" -asti. Siitä eteenpäin ei sitten tapahtunutkaan mitään. Ei ollut kavereita tekemässä yllätysvierailua eikä tietoa missä mahdollisia juhlia tai jatkoja edes olisi järjestetty, vaikka tuskin sellaisille olisin mennyt selvin päin örvellystä katsomaan.

        Istuskelin takapihalla ilta-aurinkoa katselemassa hienossa uudessa puvussani kravatti kaulassa ja mietin sukulaisten asettamia odotuksia, joita tuskin tuosta hetkestä eteenpäin tulisin täyttämään, vaikka siihen asti kaikki olikin sujunut näennäisen täydellisesti. Elämän piti olla edessä, mutta muistan jo silloin tunteneeni, etteivät asiat tulisi siitä koskaan muuttumaan.


      • mies 86
        Hämärän rajoilta kirjoitti:

        Sanasta sanaan sama kuin edellä alkuosan suhteen, siis sanaan "porukka" -asti. Siitä eteenpäin ei sitten tapahtunutkaan mitään. Ei ollut kavereita tekemässä yllätysvierailua eikä tietoa missä mahdollisia juhlia tai jatkoja edes olisi järjestetty, vaikka tuskin sellaisille olisin mennyt selvin päin örvellystä katsomaan.

        Istuskelin takapihalla ilta-aurinkoa katselemassa hienossa uudessa puvussani kravatti kaulassa ja mietin sukulaisten asettamia odotuksia, joita tuskin tuosta hetkestä eteenpäin tulisin täyttämään, vaikka siihen asti kaikki olikin sujunut näennäisen täydellisesti. Elämän piti olla edessä, mutta muistan jo silloin tunteneeni, etteivät asiat tulisi siitä koskaan muuttumaan.

        Mielenkiintoista jakaa kokemuksia... kuin myös se, että muistat kaiken noinkin yksityiskohtaisesti.


      • Vielä yhden kerran..
        mies 86 kirjoitti:

        Mielenkiintoista jakaa kokemuksia... kuin myös se, että muistat kaiken noinkin yksityiskohtaisesti.

        Eikö teillä koko luokka ollut edes aluksi yhdessä!


      • Hämärän rajoilta
        mies 86 kirjoitti:

        Mielenkiintoista jakaa kokemuksia... kuin myös se, että muistat kaiken noinkin yksityiskohtaisesti.

        Lukion loppuun asti elämälläni ei ollut mitään muuta suuntaa kuin muiden asettamien odotusten täyttäminen. Kun lukio päättyi ja alkoi "aikuisuus", vapauduin muiden asettamista odotuksista ja niiden orjallisesta noudattamisesta, mutta en koskaan ole löytänyt tilalle mitään omaa.

        Koko nuoruusiän täytin vanhempieni asettamia toiveita, että keskittyisin opiskeluun ja arvosanoihin ja jättäisin biletyksen vähemmän lahjakkaille. Jotenkin tuo ylioppilasjuhlailta, kun KAIKKI MUUT olivat juhlimassa, oli sitten sellainen käännekohta, jossa käsitti ettei maailma ole niin mustavalkoinen. Resepti jolla piti menestyä maailmassa sulkikin minut sinut sen ulkopuolelle... Olin kuitenkin jo kasvanut sellaiseksi, etten enää osannut muuttua.

        Siitä eteenpäin olen ajelehtinut ilman päämäärää tai tavoitteita osaamatta elää sen enempää muita kuin itseäni varten.


      • lakkimies 86
        Vielä yhden kerran.. kirjoitti:

        Eikö teillä koko luokka ollut edes aluksi yhdessä!

        Sanotaanko vaikka näin, että vähintäänkin luokkamme, kuin koko lukiokin oli sen verran heterogeeninen mitä oppilaisiin tuli että kyseessä on melkein mahdoton skenaario. Eikä minulla sitäpaitsi ollut lukiossa kavereita juuri nimeksikään.

        Elämä siihen aikaan, verrattuna tähän päivään, tuntuu jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin yksinkertaiselta, mutta samoin kuin Hämärän rajoilta tuossa pääsi sanomasta, niin se oli semmosta pakonomaista vääntöä ilman selkeää päämäärää.

        Kuitenkin, alkup. kysymykseen viitaten, ei ollut. Lukio oli minulle erittäin yksinäistä aikaa.


      • lakki 86
        lakkimies 86 kirjoitti:

        Sanotaanko vaikka näin, että vähintäänkin luokkamme, kuin koko lukiokin oli sen verran heterogeeninen mitä oppilaisiin tuli että kyseessä on melkein mahdoton skenaario. Eikä minulla sitäpaitsi ollut lukiossa kavereita juuri nimeksikään.

        Elämä siihen aikaan, verrattuna tähän päivään, tuntuu jälkeenpäin ajateltuna hyvinkin yksinkertaiselta, mutta samoin kuin Hämärän rajoilta tuossa pääsi sanomasta, niin se oli semmosta pakonomaista vääntöä ilman selkeää päämäärää.

        Kuitenkin, alkup. kysymykseen viitaten, ei ollut. Lukio oli minulle erittäin yksinäistä aikaa.

        Niin ja kun nyt tässä olen taas päässyt avaamaan sanaisen arkkuni niin lisättäköön nyt vielä sen verran, että: maailma muuttuu. Viisi tai kymmenen vuotta sitten ei ollut yhtä tavallista kuin nykypäivänä vetää kännejä ja harrastaa seksiä ihan jokaisena kissanristiäisenä. Nykyään noi hommat on mennyt sen verran mainstreamiksi että kaksvitonenkin alkaa tuntea itsensä helposti ulkopuoliseksi.


    • ja kuinka

      muut riemuitsi

    • kjhq5r3wes

      Olin sen verran kännissä, ettei seksi olisi varmaan edes onnistunut. Tyttöystävä kyllä tuohon aikaan oli. Mitään unohtumatonta ei todellakaan tapahtunut. :)

      • Mukava tarina

        Kiva kuulla


    • LordBoredom

      Peruskoulun päättäjäisten iltaa en muista ollenkaan. Muistan vain, että tulin koulusta lauantaiaamuna kotiin, oli aurinkoinen päivä, ja äiti oli ostanut pienen kakun ja limsaa. Olo oli vapautunut, mutta veikkaan että pelasin illalla tietokoneella niin kuin minä tahansa aiemmankin kesäloman iltana.

      Ylioppilasjuhlat olivat rankat. Päivä oli kyllä aurinkoinen, sen muistan. Tiesin, että ikätoverini lähtivät lähimpään kaupunkiin, mutta minua ei kai ollut kutsuttu. Olin sukulaisten silmätikkuna iltaan saakka, ja menin sitten nukkumaan. Valkolakki, jota en sittemmin olekaan päähäni pannut, ärsytti minua silloin, se ei istunut oikein, tai ainakin tuntui epämukavalta.

      Kun astuin siviiliin? En muista, en edes päivän säätilaa. Silloin olo oli kuitenkin erityisen vapautunut, yliopistopaikka oli jo plakkarissa. Luulen, että kun siihen kerta pitkästä aikaa oli mahdollisuus, menin nukkumaan ja seuraavana aamuna nautiskelin kun ei kukaan kalju isottelija huutanut hereille. Heräsin kylläkin joskus ennen kuutta vielä jonkin aikaa siviiliin astumisen jälkeen.

      Kun minusta tuli maisteri? Tai palataan ensin siihen, kun viimeisen kerran kävelin yliopistolta tentistä kotiin, ja tiesin että siinä oli kaikki... No, ei tapahtunut mitään. Ei mitään muistikuvaa. Taisi silloinkin olla aurinkoinen, siitepölyinen toukokuun iltapäivä. Muistan kyllä tentin, se oli planetologian kurssin lopputentti. Palataan sittenkin graduun. Muistan, kun huomasin opintorekisteriin ilmestyneen opintomerkinnän Pro Gradu, arvosana EX, ov 20 (tai 25 tai 30, en muista enää sitä!). Kävin ostamassa vähillä varoillani jonkun Euroshopperin tai Rainbowin kääretortun, ja bloggasin varmaan asiasta. Olin tyytyväinen. Maisteriutumispäivänäni valmistauduin työhaastatteluun, joka koitti seuraavana päivänä. Olin ylpeä, kun sain ensimmäisen ja ilmeisen viimeisen kerran kirjeen, jossa minua puhuteltiin etuliitteellä FM. En tosin muista että olisin juhlistanut asiaa mitenkään, tai että sitä kukaan muukaan olisi noteerannut. En tainnut ostaa edes sitä kääretorttua, koska rahaa oli vielä vähemmän kuin opiskelijana.

    • asdfasdfasdfsdafsadf

      Peruskoulun päättäjäisiä en muista. Taisin olla yksin tai veljeni kanssa veneellä kalassa tuona iltana. Veljeni oli ostanut veneen, ja kävin lähes joka päivä sillä kalassa tuona kesänä. Usein jäin yön yli laavulle istumaan nuotiota katsellen ja hipsin kotiin vasta auringon noustua. Silloin järvenrantoja ei oltu lainkaan rakennettu ja tunnelma oli jopa erämaamainen. Nykyään kun käy vesillä samoilla seudoilla, ei enää tunnista samaksi paikaksi, kun joka niemessä ja lahdessa on uusia asumalähiöitä sekä kerros ja rivitaloja.

      Lukion päättäjäisistä muistan, että jopa lakkiaistilaisuudessa sain muistutuksen erilaisuudestani. Lakin ostaminen oli jäänyt viimetinkaan, ja äitini osti sen, ja sanoi että se oli liikkeen viimeisiä. Lakki oli muuten aivan normaali, mutta sen sisäpohja oli maakuntaväreissä, eikä sinivalkoinen. Lakkiaisissa oli sitten koulun ainoa kenellä ei ollut sinivalkoista lakinsisustaa, ja pohdiskelin tämän enteen merkitystä: "SINÄ OLET IKUISESTI ERILAINEN JA ULKOPUOLINEN!". Kuinka Yo-lakki osasikaan ennustaa koko kirotun tulevaisuuteni etukäteen.

      Lakituksen jälkeen oli pienimuotoinen vastaanotto sukulaisille. Vain päälle kymmenen vierasta, kaikki sukulaisia isänpuolelta. Sitten lähdin kaupungille, ja veljeni tyttöystävänsä kanssa tuli seuraksi. Taisimme poiketa tämän veljen tyttöystävän kaverinkin luona, joka oli jo päälle kolmekymppinen.

      Ensimmäisessä ravintolassa veljeni sitten vain katosi tunnin tai parin jälkeen. Hänen tyttöystävänsä pyysi minua etsimään häntä, mutta miestä ei löytynyt mistään. (Oman kertomuksensa mukaan veljeni oli sammunut vessankoppiin.) Veljen tyttöystävä lähti sitten veljen kämpille, missä hän oli odottanut aamu neljään oven ulkopuolella piharappusilla istuen ja nukkuen, kunnes veli oli tullut kämpilleen.

      Kun olin jäänyt yksin juhlimaan vaidoin sitten toiseen ravintolaan, jossa tapasin pari nörttiluokkakaveria, joiden kanssa rupesin viettämään iltaa. Vaihdettiin paikkaa uudestaan, ja 4 tytön ryhmä tuli juttelemaan viereemme, ja yksi nojaili selkääni vasten puolentunnin ajan, mutta en saanut mitään aikaiseksi(tämän jutun olen kertonut), eikä kavereistakaan ollut apuja, että oltaisiin jututettu tyttöjä yhdessä. Sain tytöltä upean hymyn, ennenkuin hän seurueineen poistui ja sitten kaverinikin karkasivat ja jäin yksin. Kävin vielä yhdessä paikassa, jossa oli luokkakavereitani, mutta en sietänyt paikkaa, vaikka se muka oli hyvä.

      Illan jälkeen nakkijonossa vielä yksi yo-tyttö, joka ensin näytti kävelevän ohi 50 metrin päästä kääntyi ja tuli juttelemaan meikäläiselle. Tyttö oli kaunis, mutta aivan liian pissis ja minä liian nörtti. Juteltiin 5-10 minsaa minkä jälkeen hän jatkoi matkaansa, ja minäkin lähdin kävellen kotiin. Kävelymatkaa oli 10 kilsaa.

      Mutta illan aikana minulla oli jotain kontaktia kahteen eri tyttöön, yksi nojaili selkääni, ja toinen tuli juttelemaan minulle nakkikioskilla. En ollut erityisemmin käynyt ennen ulkona(taisi olla vasta toinen ravintolareissuni) ja tuolloin ylioptimistisesti kuvittelin, että ehkäpä ne naiset eivät suhtaudukaan minuun niin kielteisesti mitä olen kuvitellut. No se kaikki oli kai vain yo-illan taikaa ja naisonnikin katosi kun päivä vaihtoi.

      • kuten muutkin täällä

        Hyvin kirjoitettu


    • Mies1985

      En ole ylioppilas eikä tarvitse olla. Armeijasta sain helpon vapautuksen joten siitäkään ei ole kerrottavaa. Peruskoulun päättyminen ei kiinnostanut enkä sitä juhlinut.

      Paras tuollainen muistoni on tältä vuodelta ja vielä syntymäpäivältä kun sain lopulta tunnustusta yhdestä toisesta oppilaitoksesta (niitähän on tässä kerennyt olla). Toivottavasti se ei jää viimeiseksi.

    • Vittu unohtumatonta!

      Täyspaskat yo-juhlat. 6 laudaturia, mutta pillua en vaan saanut. Enkä ole saanut vieläkään, vaikka siitä on jo 20 vuotta. Juhlissa oli vaan pari sukulaistätiä. Söin kakkua, join kahvia ja lasin samppanjaa. Yöllä varmaan vetelin käteen kuten yleensäkin.

    • Uusia tarinoita

      ehkä syntynyt..

    • mustispeppers

      Yläasteen päättymistä ei taidettu juhlia oikein mitenkään, mustan kamalan mekon, joka mulla oli päällä, siis se oli ihan hirveä. Systeri otti kuvankin ja revin sen :DD Lukiosta pääsyä en pahemmin juhlinut, sukulaiset asuivat kaukana, etteivät katsoneet tarpeelliseksi tulla, juhlin sisarusten ja naapureiden kanssa. Tapasin tuolloin tätini ekan kerran, jäi mieleen :) Hän oli siis pappani nuoruuden tekele, joka yllättäen otti yhteyttä enooni ja sitä kautta saimme hänestä tietää. Asui n. 200 kilsan päässä ja tahtoi tulla. Emme ole pahemmin tekemissä, vissiin johtuu siitä, etten esim. koskaan muista, että omsitaisin tädin. Illalla lähibaariin ja yöksi kotiin, oli hirveän iso ukonilma ja puoli kylää pimeänä.

    • k kojootti

      Täällähän on Kjellwestömäistä tavaraa. Itse olin näissä kaikissa kohtuukännissä, mitään erikoista ei tapahtunut.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1979
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      989
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      868
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      747
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      740
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      718
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      683
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      80
      674
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      662
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      207
      655
    Aihe