Olen jo muutaman miehen kohdalla huomannut saman asian. Tapaan todella mukavan, ystävällisen jne. miehen ulkonäkökin ihan ok. Juuri sellainen jonka kanssa voisi tulla jotakin vakavampaakin. Kuitenkin puuttuu sitä jotakin, aluksi olen innoissani että kerrankin kunnollinen mies, mutta kuitenkaan en kiinnostu sen enempää. Sitten tapaan jonkun vähän huonompitapaisen ei niin luotettavan miehen ja ihastun heti. Vaikka todellakin järjellä ajateltuna tiedän että ei kannattaisi. Miksi minulle käy aina näin? Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Liian "täydelliset" miehet
tyhmäkö?
284022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Aina ja joka kerta!=)
Tavannut myös useammankin kiltin ja kunnolisen miehen, mutta kaikki olen jättänyt jostain kumman syystä! Sit takasin renttu kierteeseen..
En ole vielä keksinyt miksi teen AINA näin..
etten oo ainoa, ehkä niissä rentuissa sitte joku vaan viehättää=)
Ihminen valitsee rinnalleen sellaisen kumppanin, jota tarvitsee. Renttu opettaa sinulle jonkin elämän oppiläksyn. Oppinen ei ole aina HAUSKAA, mutta senhän sinä tiedät jo rentun valitessasi.
Terve, tyhmä! Oletko kertaakaan vilkassu peiliin...? Ootsä varma, et Sussa ei oo vikaa?
Ei,ei Sussa oo vikaa,VAAN,Sä VAADIT KAVERILT MAHDOTTOMII! Tol menol olet lopun ikääs yksin.
Ehkä parempi niin,pilaat ainoastaan oman elämäs.
Ennenko haaveilet kunnon miehest,pistä asioiden tärkeysjärjestys kohdalleen. Komeen näkönen mies
aidol RAKKAUDEL on aika harvinainen yhdistelmä.
Mut,kaikin mokomin,etsi....kunhan vain aika ei loppus kesken. T. Antti
... kyse siitä, ettei olla tyytyväisiä oikein mihinkään ?! Aina puuttuu "sitä jotain" ?! Elämä on nykyään kaikinpuolin niin helppoa ja "tekemisen puutteessa" on varaa kranttuiluun, nirsoiluun tms. Muuta järkevää selitystä en näin poikamiehenä keksi.
Olisin tyytyväinen mukavaan, ystävälliseen (tavis)naiseen, joka osaa olla oma itsensä ilman turhia suorituspaineita ja pätemisentarvetta. Itse arvostan tiettyä vaatimattomuutta. Toistaiseksi on käynyt huono säkä, kun ei tule roikuttua baareissa pörräämässä. Lenkkipolulla tai fillarilenkillä törmäyksen todennäköisyys on sama luokkaa kuin 7 oikein lotossa.
Itse kunnollisena tiedän hyvin useita treffejä turhaan käyneenä, että olen liian tylsä ja mitäänsanomaton ensimmäisellä kerralla. Nainen etsii sitä, jonka vaikutuksesta jalat menivät alta ensimmäisestä sanasta tai hymystä. Kunnollinen osaa kontrolloida itsensä liian hyvin eikä ole jännittävä ja mysteerinen. Vinkiksi kyselijälle voin sanoa, että joudut tapaamaan kunnollista ainakin 5 kertaa ennenkuin huomaat kuinka hyvästä tyypistä onkaan kyse. Tähän juuri perustuu se kuinka paljon parempi on löytää oikea seura kaveri- tai työpiiristä.
Joo täysin samaa mieltä. Sentakia kunnollisille miehille esim. baari ei oo ollenkaan paras paikka saada naisia, siellä pitää luoda se vaikutus ensimmäisen 10 minuutin aikana kun taas kunnon miehiltä se käy tosiaan siinä viiden treffin aikana.
Naiset usein laittavat seuranhakuilmoituksiin sanat "pitää olla pilkettä silmäkulmassa".
Tämä tarkoittaa juuri sitä, mihin edellinen keskustelija viittasi. Eli ei saa olla kunnollinen ja tylsä, vaan pitää olla viihdyttävä. Pitää olla hauska.
Eli laittakaapa kaikki tylsät miehet hakemus pellekouluun. Lähin sellainen taitaa toimia Moskovan suuren sirkuksen yhteydessä... Ehkä joku Sirkus Finlandian pellekin suostuu antamaan yksityisopetusta...
...todella asiaa...
Juuri noinhan se on. Olen kirjoitellut samasta aiheesta aiemmin, mutta kertaus on opintojen äitee.
Onko sinustakaan mitään järkeä ensimmäisellä tapaamisella lyödä kortteja pöytään? NO ei TOD.!
Ja Kertut ja tämä keskutelunaloittaja luulee, että nämä Mr. miellyttäjät ja muuten vaan imelät herrat "ekoilla treffeillä" on sellaisia myös arjessa (hei, ota kuule ne pinkit lasit pois) ja muussakin elämässä.... Turha luulo... luulen mä..
Ja jos joku Kerttu lukee tätä testiä, toi 3 - 5 tapaamista, niin saat musta ehkä kuvan mitä voisin olla, mutta enpä usko, että vaivautuisit tuleen mun takia ehkä toistakaan kertaa...
Minusta Jore Marjaranta laulaa osuvasti: "mitä siitä itselleni sain, kun muille hyvää tahdoin vain?"
25 vuoden kokemuksella, EN MITÄÄN....
mutta jos ne naiset todella haluaa, kyllä sedästäkin löytyy se Toinen puoli, eli v-mäinen, ilkeä, välinpitämätön...rentahtava... jne...
Mutta ei hätää, päätin tossa jo aiemmin, etten tule ikinä olemaan kenenkään naisen pettymys, ja kun mittariin tulee 30-v, niin käännän takkini toisinpäin... eli en TOD. halua kellekään enää mitään hyvää... kun siitä ei mitään hyödy, miksi siis vaivautua...
Mä vihaan kaikkia, kaikki vihaa mua, mut ei se mitään oonpahan ainakin erilainen! Eiköhän ton teiniangstin ois pitäny jo mennä ohi noissa 25 vuodessa?!? Kasva jo aikuiseks, et oo millään tavalla erilainen, oot vaan kypsymätön ja katkera.
*vinkki vinkki: Renttu ei oo muuten sama asia kuin kusipää*
Oletko koskaan ajatellut että kohtelias mies voi olla todellisuudessa suuri seikkailija ja että elämä hänen kanssaan voisi olla paras vaihtoehto ajatellen tulevaisuutta.
Olen kohtelias ja ehkä tylsän tavalliselta tuntuva mies ja olen sitä siksi että hyvin moni nainen tylsistyttää minut kuoliaaksi, intrassit ja keskustelun taso on niin julmetun piiitkäveteistä tai sitten hypitään aiheesta toiseen eikä keskustelua synny lainkaan.
Suuri osa naisista onkin melkoisia hepsankeikkoja joiden seurassa jokainen järkevä mies muuttuu epäedulliseen suuntaan.
renttu osaa valloittaa ja pitää hyvää menoa päällä mutta arjessa se ei sitten toimi kun siellä olis ne rutiinit ja tehtävät työt. Lisäksi siinä vaiheessa rentulla on jo muita kiikarissa. Miksi sinulle käy näin on yksinkertaista: et voi vastustaa karismaattista renttua ja et jaksa olla kunnollisen kanssa niin kauan että ehtisit löytää hänestä ne karismaattiset pikku piirteet...
Se on nyt sellanen juttu, et se on paljon kivempaa saalistaa kuin tulla saalistetuksi! Siks monella menee usein muka kaikki mies/naisasiat ihan väärinpäin. Rentut on yleensä aina itsevarmoja tai ainakin vaikuttavat siltä ja pitävät jotenkin enemmän ohjat käsissään kuin kiltit miehet, jotka ottavat usein liikaakin huomioon naisen ja keskittyvät vain naisen miellyttämiseen. Samoin renttujen avustuksella voi päästä itse mukaan renttumaailmaan ja kuvitella itsekin olevansa jotenkin siisti ja kokenut tyyppi ja mikä sen mukavampaa. Sama hauskan ihmisen kanssa tuntee itsekin olonsa hauskaksi (ihmiseksi). Suurin osa ihmisistä mun mielestä tykkää siitä jos toinen "vie"(pitää ohjat käsissään). Enemmän tai vähemmän. Mut jos toinen ei ikinä "vie" on hän tylsä. Sitä mäkin haluan, mut vaan 50-50. Viejällä voi vielä olla hauskaa, kun saa olla miten haluaa, mut jos kumpikaan ei vie niin O-OU. Mä oon itekin jo pudonnu kärryiltä täs jutus.. Viejät myös päättävät suhteen sisällön ja vietävä ei välttämättä anna suhteeseen mitään omaa vaan hän vaan pönkittää viejän itsetuntoa ja mahdollistaa viejän toteuttaa itseään. Nauraa vitseille, lähtee viejän keksimiin puuhiin mukaan jne. Hohhoijaa.. Tän pointtina oli, että suurin osa naisista tykkää siitä, että mies vie edes jonkun verran vaikka ajan kuluessa nainen ottaa yhä enemmän valtaa usein suhteessa. Tä oli nyt liian kärjistetty. Kyllä naisetkin osaa viedä ja monet viekin, mutta viejät saa suhteen helpommin ja niiden ei tarvii niin valittaa. Paitsi mun. Olen ihan btw itse nainen..
Haistan sinussa tyypillisen nykynaisen eli haihattelijan. Liikaa romanttisia lukemistoja ja elämänarvot suoraan cosmosta. Miehessä tärkeintä ulkonäkö ja "sharmikkuus", ei älykkyys tai empaattisuus. Varmaan tuttavapiirissäsi on myös näillä ominaisuuksilla varustettuja miehiä, ehkä jotkut kiinnostuneita myös sinusta, mutta nämä harmaat puurtajat kelpaavat sinulle korkeintaan "ystäviksi" joiden olkapäätä vasten voi itkeä kun taas tuli valittua partneri ulkoisten seikkojen perusteella ja se osottautui työttömäksi moniongelmaiseksi pummiksi, joka vielä tartutti tippurinkin.
Tää on nähty niin monta kertaa että ei paljon naurata. Sitten kun joltain manolitolta on hankittu lapsi ja kohottu yksinhuoltajien kastiin niin silloin alkaa turvallinenkin mies tuntua hyvältä vaihtoehdolta. Silloin on vaan liian myöhäistä, et ole kovin houkutteleva sijoitus kenellekkään työssäkäyvälle tavalliselle miehelle lapsinesi ja exsinesi. Mieluummin hoitaa itselleen vaikka ulkomaalaisen vaimon, niillä tuntuu olevan arvomaailma monasti paremmin kohdallaan kuin suomalaisilla kanssasisarilla.
Kerropa vähän tarkemmin tuosta? Onko se sitä, että tykkää olla "nyrkin ja hellan välissä"?
Jep, arvasin että aihe tulee esille, vieläpä tuolla "nyrkin ja hellan välissä" kliseellä.
Muutamilla ystävilläni on ulkomaalaiset vaimot, kaukoidästa, etelä-euroopasta ja etelä-amerikasta. Ihan itse isketyt, ei mitään postimyyntimorsioita. Näillä rouvilla on vielä jäljellä luonnollista kunnioitusta miestä kohtaan. Siinä kun suomalaisen naisen valinneilla kotona töistä palatessa kotona odottaa kaljalta ja tupakalta lemuava valittaja ja vaatija, niin näitä onnenpekkoja odottaa lämmin ateria ja mukava koti. Ei se mitään alistamista ole jos edes hippusen kunnioitusta vaatii. Se vaan tuntuu olevan niin kovin vaikeaa näille emansipoituneille suomi-tytöille, niin paljon helpompaa on heittäytyä asenteeseen "kaikki miehet on sikoja ja minä olen prinsessa".
Itse en ainakaan tunne yhtään "kaljalta ja tupakalta lemuavaa valittajaa". Mun tuttavapiirini suomalaiset parisuhteelliset naiset ovat juuri tuollaisia "kodinhengettäriä", joiksi ulkomaisia naisia kuvailit. Toivottavasti näiden kodinhengettärien miehet ymmärtävät myös arvostaa vaimojaan..Itse en ole varsinaisesti mikään kodinhengetär, ja siksi ehkä vielä neiti-ihmisenä kuljen, mutta en kaljalta ja tupakalta lemuava valittajakaan. Ja miestä kunnioitan, jos mies siihen antaa aiheen.
..."vähän huonompitapainen ja ei niin luotettava mies" vai "todella mukava, ystävällinen jne. mies, jonka ulkonäkökin on ihan ok"? Tuolla kysymyksenasettelulla voisit päästä ainakin alkuun.
- Adolf -
Oliko isäsi "vähän huonompitapainen ja ei niin luotettava mies" vai "todella mukava, ystävällinen jne. mies, jonka ulkonäkökin on ihan ok"? Tällä kysymyksenasettelulla saattaisit päästä alkuun vastauksen etsinnässäsi.
- Adolf -
P.S. Suomi24:n ylläpito voisi oikeastaan juosta perseeseen. Viesteistä häviää nykyisin valtaosa nettiavaruuden limboon ilman mitään järkevää syytä. Vain spämcop pelaa. Yrittäkää lujempaa, nörtit.
öttööööttötööötötö.
Ö.
- Adolf -
Moni ei nyt tunnu tajuavan tätä juttua...
Kyllä kaikki naiset tietää kun järjellä ajattelee että minkälainen mies pitäisi ottaa. Voi tavata komean, mukavan, hauskan, turvallisen miehen jonka kanssa ei vaan tunnu sellasta "intohimoo" vai miksikä sitä tunnetta pitäis nimittää.
Jotkut naiset vaan lankeaa renttuihin, ei sille voi mitään. Jos pitää valita järki tai tunteet, yleensä tunteet voittaa.
Joten mitä pahaa siinä on jos tykkää rentuista? Nuorena seikkaillaan ja kokeillaan renttujen kanssa, sitten perustetaan perhe kunnon miehen kanssa... :)*vitsi* ...Ja aikas moni mies on pohjimmiltaan vähän renttu... RENTUT KUNNIAAN!
monen mielestä olisi siis parempi ottaa kiltti ja sellainen mies joka ei vain kiinnosta ja elää sitten loppuelämän tylsää samanlaista elämää. Rentulla en todellakaan tarkoita mitään alkoholiongelmaista ja väkivaltaista miestä!!
Mutta en vain syty sellaisista miehistä jotka koko ajan kyselevät minne minä haluan mennä ja mitä tehdä, miehen täytyy olla se enemmän päättävä osapuoli! Ei liikaa mutta enemmän kuitenkin..
(Niin ja isäni on kunnollinen..)
Ei tunne ja järki toisiaan sulje pois. Johonkin ne tunteetkin perustuu ja aina löytyy tunteille syy. Monet ei vaan ajattele miksi tuntee niin kuin tuntee. Kunhan tuntee. Mä analysoin aina liikaakin miksi joku mies viehättää ja mua ÄRSYTTÄÄ AIVAN MIELETTÖMÄSTI, ku joku vaan tykkää jostain. "Det sa bara klick"! En nyt sano, että sinä ja sinä ette tiedä mistään mitään, mut no, jotkut ei kyllä tajua yhtään mitään. Ja usein ne, jotka ei hahmota kunnolla omia tunteita ja ajtuksia hakee toisista niitä hyviä piirteitä mitä itsestä puuttuu. Eikä sellaset ihmiset myös voi ymmärtää kunnolla muitten ajatusmaailmaa. En ole katkera, mutta... ;)
Naisille tuo "tunne" tuntuu olevan jonkinlainen luonnonvoima, joka vain tulee jostain ja ottaa valtaansa... Sitä ei voi selittää, ei eritellä, ei analysoida.
Näin varsinkin silloin, kun on kysymys elämän tärkeimmästä päätöksestä, eli elämänkumppanin valitsemisesta.
Sen sijaan pienet päätökset, esim. päätös siitä, salliiko itselleen kaksi siivua juustoa leivän päälle vai vain yhden... Sitä nainen voi analysoida pitkään kaloritaulukoiden ja painonhallintastrategioiden kera.
parhaimmillaan... Joillakin ihmisillä tunne ja järki sulkeetoisensa pois, toisilla ei. Ja jotkut ei halua "tasaista" rakkautta, vaan sellaista rakkautta "ensi silmäyksellä" jolloin ihmisen fyysinen olemus saa aikaan erittäin voimakkaita tunteita.
Omia tunteitaan on MAHDOTON selittää. Voi tehdä päätelmiä ja yleistyksiä, analysoida ja miettiä aiempien tapahtumien perusteella miksi tuntee näin tai näin. Mutta tutkijatkaan eivät tiedä varmaksi mistä tunteet syntyvät, tai miksi ne ovat toisella voimakkaammat kuin toisella.
Se on turha ärsyynyä jos toiset tuntevat voimakkaammin, tai elävät enemmän tunteen mukana, se on nimittäin hyvin pitkälti omasta tahdosta riippumatonta. Renttumiehet (en myöskään tarkoita alkoholisteja tai väkivaltaisia paskoja) vetoavat monilla naisilla joihinkin vietteihin, joten siihen ei voi vaikuttaa analysoimalla tai muutenkaan. Vaikka tietää, että tässä käy vielä huonosti, ei tunteilleen silti mahda mitään.
on hyvä kuunnella mitä sydän sanoo, sen sijaan että kuuntelee järjen ääntä.
Jos pitäisi valita tasainen ja turvattu tulevaisuus miehen kanssa jota varmasti oppisi rakastamaan ja johon on jo kiintynyt tai epävarma tulevaisuus täynnä iloja, suruja, intohimoa, palavaa rakkautta ja lopulta särkynyt sydän... Kumman valitsisitte?
*Käytännön asioissa on tidätkös vähän pakko ajatella käytännöllisemmin, eikä joihinkin leipäpaloihin oikein mitään tunnesidettä saa kehitettyä...vai?*
Minä valitsisin sen tasaisen ja turvallisen tulevaisuuden. Mutta minä olenkin insinööri, heh...
Tämä on myös käytännöllinen valinta, sillä jonkun boheemin rentun kanssa kaikki muuttuisi sietämättömän epäkäytännölliseksi ja sekavaksi.
Olen havainnut, että useat naiset haluavat elää epävarmuudessa. Miehen on pidettävä naista veitsen terällä, jotta naisen mielenkiinto pysyy yllä. Naisesta on jännittävää, kun ei tiedä, lähteekö vai jääkö mies.
Viimeksi syksyllä seurasin erään naisen epätoivoista taistelua rentusta. Mies leikitteli tällä naisella kuin kissa hiirellä. Minä näin heti, ettei miestä kiinnostanut pätkääkään, mutta silti nainen roikkui hänessä kuin iilimato.