Töissä on sosiaalisesti rankkaa

Melkein kuin olisin itse kirjoittanut tuon

Joo ihan samoja juttuja mulla. Kai me ujot/foobikot ollaan aika vaativia itseämme kohtaan. Sä kaipaat rakkautta ja huomiota, mutta samalla pelkäät kauheasti ettet sitä voi saada. Sitten sitä alkaa peloissaan "suorittaa" sosiaalisia tilanteita ja tulkitsee niitä aina pelosta käsin. Itselläni tulee kans iltaisin nukkumaan mennessä mieleen kaikkia häpeällisiä tilanteita missä oon mokannu tai sanonut jotain typerää. Häpeän aalto vaan pyyhkii läpi kehon ja haluan torjua sellaiset ajatukset, vaikken pysty. Huomaan olevani aika kateellinen sosiaalisille ihmisille, jotka osaa olla rentoja ja puhuvat sujuvasti small talkia. Vertaan itseäni muihin ja koen olevani aina huonompi. Siitähän sitten tulee vaan huono olo. Yritä saada kiinni niistä alemmuuden ajatuksista kun niitä tulee ja pysähdy miettimään, et minkä takia oot oppinut ajattelemaan niin negatiivisesti. Jostain sä oot saanut sellaisen uskomuksen, ette riitä sellaisenaan, niine sosiaalisine lahjoinesi. Onko sinulla jotain huonoja kokemuksia kenties?

Melkein jo arvasin, että kiusaamista tms taustalla. Itselläni on myös, mutta uskon olevani perusluonteeltani jo ujo ja herkkä, mikä sitten johti kiusaamiseen. Ei siihen paljon tarvita, että alkaa jännittämään sosiaalisia tilanteita. Saatko mitään keskusteluapua tai terapiaa? Varmaan niitä kannattaa ainakin käyttää avuksi. Itse luen myös paljon aihetta käsittelevää kirjallisuutta, että ymmärtäisin itseäni paremmin ja voisin myös auttaa itse itseäni. Avoimuus ja puhuminen ovat varmasti avaimia ongelmaan, mutta jännittäjälle ne ovat just vaikeita. Mä uskon, että jos pystyis hyväksymään itsensä heikkona ja ujona, niin olis jo pitkällä toipumisessa. Sitähän me jännitetään, että jotenkin paljastutaan ja ihmiset saa tietää, että meissä on jotain heikkoa. Mutta oikeesti kaikki on heikkoja jollain tapaa.

Muista se että meitä tämmösiä samanlaisia on enemmänkin, joten ett ole yksin !

se taitaa vaan olla luonteenpiirre. ei kaikki voi olla samanlaisia sosiaalisia ihmisiä.

tsemppiä !!

Aivain kuin omista ajatuksistani olisi tuo teksti tänne tullut. Minullakin on myös hyvin hiljainen ääni (ja yläasteella muut antoivat minulle haukkumanimen "piipittäjä"). Samassa veneessä soudetaan.

Introverttina ja ujona eläminen on tässä maailmassa vaikeaa. Se on vähän fifty-fifty; introvertti/ujo tekee siitä itse vaikeaa (ensimmäinen kommentoija mainitsikin esim. Sitten sitä alkaa peloissaan "suorittaa" sosiaalisia tilanteita ja tulkitsee niitä aina pelosta käsin) ja muut ihmiset tekevät siitä vaikeaa (koska esim. tulkisevat ujon ihmisen snobiksi tai jopa epäkohteliaaksi tylsimykseksi). Ihmiset harvoin tajuavat, että sisäänpäinkääntyneen käytöksen tai hiljaisuuden takana voi olla ujoutta. Ehkä yleistän, mutta nyt aikuisuuden kynnyksellä olen huomannut, että aikuiset ihmiset eivät ymmärrä aikuisen ihmisen ujoutta; "normaalit ja ulospäinkääntyneet" aikuiset olettavat, ettei ujoutta enää esiinny aikuisilla. Että se on lasten (ja nuorten) juttu, josta kasvetaan ulos, kun itsenäistytään.

Löysin käsiini kirjan kuin Sosiaalisuus ja sosiaaliset taidot (Kelti-Kangasjärvi). Kirjoittaja kirjoittaa hyvin siitä, mitä ujous tarkoittaa ja neuvoo, miten ujoja lapsia tulisi tukea (jotta myöhemmin ei vaikkapa kehittyisi sosiaalisten tilanteiden pelkoa) ja että sosiaaliset taidot eivät määräydy sen mukaan, onko introvertti vaiko ekstrovertti. Ekstrovertilläkin voi olla huonot sosiaaliset taidot, vaikka annetaankin ymmärtää, että mitä puheliaampi niin sen sosiaalisempi. Se on harhaluulo. Sosiaaliset taidot eivät ole riippuvaisia ihmisen persoonasta, oli sitten sisään- tai ulospäinkääntynyt ihminen.

Ymmärrän hyvin tuskasi työelämässä. Millaista työtä teet, onko sinulla mahdollisuus vaihtaa sitä vähemmän sosiaalisesti kuormittavaan tai mennä opiskelemaan sellaista alaa, josta pääsisit itsellesi sopivampaan paikkaan töihin? Toisaalta nykyaikana työnsaanti kusee ja suurin osa työpaikoista sijoittuu palvelualalle... Tiedän, että tämäkin kuulostaa hyvin kliseiseltä neuvolta, mutta oletko harkinnut, että hakisit elämääsi tukea terapian kautta? Tai siis minusta vaikuttaa siltä, ettet ehkä välttämättä jaksa taistella kauaa yksin ja kärsiä siitä, että ujoutesi/hiljaisuutesi/huono itsetuntosi on haitaksi ihmissuhteillesi. Persoonaa ei voi muuttaa, mutta "suhtautumistapaa" (en oikein tiedä, minkä sanan kirjoittaisin tähän kuulostamatta täysin idiootilta) sosiaalisissa tilanteissa voi ja huomaat pärjääväsi niissä ihan omana itsenäsi ilman, että sinun tarvitsisi kuormittua, masentua ja kärsiä niissä.

sama täällä. En pystynyt oleen hyvin työpaikalla koska kärsin ujoudestani.