Ystävyys ei ole Hänen arvoista

Kaikella on aikansa .
Kun ystävyys loppuu , se on kuin läheisen kuolema .
Minä sen tiedän , olen kokenut molemmat .
Suru työ on vaan erilaista , ystävyyden loppuminen on henkisesti kovempi .

Ystävyydestä yli pääseminen on helppoa, ellei rakasta toista eikä ole tunteita.

Ystävyyttä ei saa takaisin.

Ystävät vaihtuvat myös elämäntilanteiden mukana. Kun uusia tulee alkavat vanhat jäädä etäisiksi, ja jonkun ajan kuluttua ei sitten enää kehtaa ottaa yhteyttä.

Eräs parhaista ystävistäni oli yhteen aikaan eksäni. Viehätyin hänen persoonastaan,avuliaisuudestaan, keskustelutaidoistaan, positiivisuudestaan ja älystään. Kun erosimme ja hän tapasi nyksänsä, ystäväni muuttui. Hän ei ollut enää se sama ihminen vaan hänestä paljastui julma, ilkeä, pahansuopa, muita loukkaava puoli. Jopa hänen älyllinen tasonsa tuntui menevän syöksyvauhtia alaspäin mikä oli havaintona yllättävä. Ei ihme että sanotaan että seura kannattaa valita tarkasti, koska muutumme helposti sen kaltaiseksi minkälaisessa seurassa liikumme.

Tajusin etten enää voisi olla hänen ystävänsä, koska jos hän noin nopeasti oli menettänyt kaiken hyvän persoonassaan tämän uuden tavattuaan, millainen hän olisikaan vuoden kuluttua..? En halunnut jäädä katsomaan moista rappiota. Kaipaan sitä ihmistä joka hän oli ennen, mutta en kaipaa häntä nykyisessä tilassaan. Surullista.

Minulla on eräs ystävä jonka olen tuntenut nuoresta asti,hänen kanssaan on hauskaa,helppo olla,aina tekemistä jne..ainut huono puoli hänessä on jonkinlainen kateus?arvostuksen puute minua kohtaan?hän kuuntelee,ymmärtää,vaikuttaa välittävän ja olla hyvä uskonen muita kavereitaan kohtaan paitsi minua.jos vaikka joku sanoo tai tekee hänen kaverilleen jotain hän on puolustus kannalla tai jos hänen kaverinsa on samassa seurassa eikä hän tunne muita huomioi hän tämän jne..mutta jos kyse on minusta,joku sanoo tai tekee jotain niin hän saattaa vaan tokaista ei kaikki tykkää kaikista tai jos olen hänen kavereiden seurassa yrittää hän tehdä minusta jollakin tavalla huonomman tai saada minusta naurun alaisen, seurustella vain muiden kanssa niin että saatan jäädä taka alalle..hänen pillinsä mukaan mennään jos on kyse minusta jos haluankin tehdä jotain suunnitellusta poikkeavaa hän raivostuu mutta jos kyse on jostain toisesta ystävästä hän antaa periksi,onko ystävyytemme tämän arvoista?