Jos yks leffa pitää valita mikä on tehnyt suurimman vaikutuksen tai on muuten vaan suosikki?
Mikä on suosikkielokuvasi?
Magic Mike
53412
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 53
Vanhimmat
Emmanuelle.
En usko. Kuitenkin tykkäät Terminator kakkosesta enemmän.
Mortal Kombat (1995)
Perusteluja, kiitos. On aika epätavallinen valinta.
Tykkään kyllä tästä biisistä, mutta tuskin on leffassa?
http://www.youtube.com/watch?v=i1nzADdV6zk
En usko. Kuitenkin tykkäät American Ninjasta enemmän.
-Lapsuusmuistot ja pelien fanitus
-Kaikille näyttelijöille (melkein) elämänsä muistoisin roolisuoritus
-Yksi näyttelijöistä jo kuollut joten tulee vähän legendaa
-Miesten keski-ikä n.35. Naisissa selvästi nuorempaa kastia.
-Paljon värikkäitä hahmoja
-Paras pelileffa (tosin kilpailua on vähän)
-Mielenkiintoinen ja ajaton soundtrack
-Herkkä loppukohtaus
-Nuorekas ja iloinen meininki lopun loppukohtauksessa
Unohdin mainita että kaikki néekeritaistelijat kuolevat.
Onko tää osa sun "bad boy" imagoa?
Mortal kombat on kova leffa. Muistan elävästi kun kävimme katsomassa sen leffasssa 12 vuotiaana.
Star Wars. Opin käyttämään voimaa.
En usko. Kuitenkin tykkää Kurosawan Kätketystä linnakkeesta enemmän.
porn on the 4th of july
En usko. Kuitenkin tykkäät Cock-tailista enemmän.
tahi kinky business
tai The Last Gay Samurai
Vaikea kysymys. Jos joutuisin autiolle saarelle, ehkä jokin bridgetjones olisi hyvä valinta, hömppää pitää olla.
Mutta suurin vaikutus. Uudesta elokuvasta ehkä Underground, vanhoista klassikoista Metropolis. Niin, Metropolis, niin upeaa elokuvaa ei ole tehty vaikka vuosikymmeniä on virrannut ja tietokonetehosteet juhlivat. Ruusunnupuista huolimatta valitsen Metropoliksen.
En usko. Kuitenkin Katkenneista kukkasista enemmän.
Ehkä Shawshank Redemption, mutta olen lähestulkoon varma että Salkkarit The Movie tulee varastamaan kärkisijan sitten kun se on saatavilla.
En usko. Kuitenkin tykkäät Stand by Me:sta enemmän.
Ei välttämättä maailman paras elokuva (vaikkakin genressään varsin mainio), mutta sellainen, johon ei kyllästy koskaan ja joka tuottaa aina hyvän mielen: John Landisin alkuperäinen The Blues Brothers (1980). Hienointa svengimusiikkia koskaan, muusikonrenttu-arkkityypin tarkastelua ja nostamista lähes mytologiselle tasolle ja realismin totaalista unohtamista.
Elokuvan jatko-osa taas on malliesimerkki siitä, miten ihan kaikki mahdollinen voidaan ryssiä perinpohjaisesti. Resepti on kutakuinkin sama, mutta kun tekemisestä puuttuu sydän ja henki, niin eihän se toimi sitten alkuunkaan. Alkuperäisen "suuresta sydämestä" kertoo paljon se, että toinen pääosanesittäjistä, edesmennyt John Belushi, ei ollut ennen leffaa harrastanut rhytm and blues -musiikkia kuin joitakin vuosia, eikä hän teknisesti ottaen ole häävi laulaja. Siitä huolimatta mies oli genressä aivan kotonaan, täydellisen uskottava - tärkeintä kun on sielukkuus, se että on sisintään myöten mukana tekemisissään.
http://www.youtube.com/watch?v=YnaSRhMB_qo
En usko. Kuitenkin tykkäät Spinal Tapista enemmän.
No ei sekään huono ole. Heavy metal -kulttuurin parodiointi vain on lähtökohtana vähän kuin tekisi huumoriversioita Eläkeläisten kappaleista, joten siksi se jää kakkoseksi.
Hevi on paskan runoutta.
En voisi pelkästään yhtä teosta niin ultimaaliseksi nostaa edes.
Jos esim. Blues Brothers iskee hyvin, tekee myös Rocky I. Toisaalta Hohto ei ikinä himmene, ja Taksikuski rulaa aina. Carpenterilla on suuren vaikutuksen tekeviä leffoja.
Kellopeliappelsiini omalla pervolla tavallaan on unohtumaton yhä, josta lukion äikässä tein kirja arvostelunkin.
Nautin hyvistä komedioista, jenkeiltä on tosin komedia teemat loppuneet jo ysärillä. Brittihuumoriin en kyllästy koskaan.
En usko. Tykkäät kuitenkin kotimaisesta huumorista eniten.
Espoon viimeinen neitsyt.
En usko. Tykkäät kuitenkin Kristuksen viimeisestä kiusauksesta enemmän.
Niin tykkäänkin mutta en niin paljon kuin äitisi kurttuisesta vitusta.
Viimeisessä kiusauksessa on muuten aika hienot musiikit. Peter Gabrielin elektronista ja eri puolilta maailmaa vaikutteita ottavaa multikulturalistista äänimaisemaa, joka on toki pöyristyttävän anakronistista, mutta eipä siellä Jeesuksen aikoihin tainnut olla liioin Bachia soittamassa urkuja tai "perinteisiä" sinfoniaorkestereitakaan...
http://www.youtube.com/watch?v=cgtvONmQz8M
Pasolinin Jeesus leffassa on muistaakseni jotain Blues-biisejä ääniraidalla. Asennetta.
Yksi lensi yli käenpesän
The clockwork orange.
Yksi lensi yli käenpesän, Schindlerin lista, Mies ilman menneisyyttä, Hevoskuiskaaja
Jack Nicholson on ykkönen. Yksi lensi yli käenpesän vanha leffa mutta kannattaisi nykyihmistenkin katsoa. Pianisti on myös hyvä.
Mitä toi hevoskuiskaaja tossa joukossa tekee?
No, se pelokas hevonen kuvasti vaan minua joskus niin hyvin ja liikutuin siitä kuinka se saatiin jälleen luottamaan ihmiseen.
Kai se on pakko heittää atm:nä Forrest Gump.
Siinä on myös yksi elämän viisauksista eli "elämä on kuin suklaa rasia, lihavilla ihmisillä se kestää hieman vähemmän"
Repesin :D
Viime aikoina katselemistani tulevat mieleen nämä:
http://www.imdb.com/title/tt0120689/
http://www.imdb.com/title/tt0091605/
mikä on suosikkipornoelokuvasi?
Ei tuu kateltua kokonaisia leffoja.
Kattokaa hyvät ihmiset muutakin kuin jenkkituotantoja. Itelle kärkipäähän yltää mm. Enter The Void ja City Of God, aivan täysin mahdoton nimetä yhtä ykköstä. Eliittijoukot oli myös yllättävän vaikuttava mockumentary-tyylillään. Pr0n-leffoista parhaita tietenkin No Mans Landit yms
Enter the Void on aika tylsä. Irreversible on parempi.
Pulp Fiction on paras.
En nyt kovinpaljoa leffoja katsele. Mutta jos muistelen mitkä elokuvat ovat jollaintapaa vaikuttaneet minuun niin, Braveheart teki vaikutuksen periksiantamattomuudellaan. Miehen malli jokaiselle pojalle.
Fight Club vetosi ulkopuolisuuden tunteeseni. Kun yhteiskunnasta vain voisi häippäistä ja keksiä täysin oman vaihtoehtoisen tavan elää omana itsenään nöyristelemättä ketään tai mitään.
Christopher Nolanin lepakkomiehet, joissa tuntuu olevan pinnanalla syvällisempi alitajunnallinen tarinankerros, eikä vain pelkkää toimintaa läskipäille, jotka kyllä katsovat mutteivat näe ja ymmärrä näkemäänsä. Toivottavasti seuraava yltää samalle tasolle. Tykkään muutenkin tarinoista joissa kaksi päällekkäisestä tarinaa, toinen päivätajunnan puolella ja toinen alitajunnallisempi. Se antaa tarinalle ikäänkuin maagisen merkityksen.
AI-tekoäly on herkistänyt minut useamman kerran. Jostain syystä tuon pienen pojan kohtalo vetoaa minuun todella syvästi, vaikka leffa onkin aika pitkä, ettei sitä ainakaan kovin usein viitsi uudelleen katsoa. Ehkä sitten tarina osuu johonkin traumaani ja suo sille ymmärrystään.
AI on tosi hieno sinne melkein loppuun asti, mutta se loppu pilaa sen.
A.I.:n lopussa ei ole juonellisesti sitten pienintäkään tolkkua. Jo sen tajuaminen, että ne alienit ovatkin kehittyneitä mechoja, on vähän hankalaa, koska... no, ne näyttävät niin geneerisiltä alieneilta. Ja vaikka tämän aspektin sisäistäisikin, se koko "voimme herättää äitisi henkiin yhden kerran yhdeksi päiväksi" on niin älyvapaa juoni, ettei sen olemassaololle ole mitään muuta perustetta kuin äärimmäisen laskelmoitu yritys saattaa katsoja liikuttuneeseen tilaan.
Mikä pahinta, se toimi minuun, vaikka samaan aikaan järkiperäisellä tasolla tuhahtelin laskelmoinnille. Jälleen kerran musiikilla on keskeinen rooli tunnelman luonnissa. John Williams on nero. Mikä tahansa olisi liikuttavaa tämän musiikin kera:
http://www.youtube.com/watch?v=SRSWdVyN7MI
Kamalan vaikeaa valita vain yksi. Jos yritetään kuitenkin, niin eiköhän se ole American Beauty. Leffan vaikuttavuutta minulle lisää se, että kävin katsomassa sen leffateatterissa. Minulla ei ollut ennakkokäsitystä leffasta, koska olin vain menossa käyttämään sarjalipun, joka oli menossa umpeen, ja valitsin American Beautyn lippukassalla, koska minulla oli hämärä muistikuva, että olin kuullut leffasta jotain.
Kun sitten leffan loputtua kävelin ulos, niin muistan edelleen kuinka olin suorastaan pökerryksissä leffan vaikuttavuudesta ja siitä miten se esitti asiat ihan eri näkökulmasta kuin elokuvat tavallisesti.
Vaikuttiko asiaan myös se, että siinä setämies haaveilee teininaisesta?
Kotimaisista Rööperi. Yleensäkkin leffat, joissa Samuli Edelmann pääosassa;)
Ei ole oikein sellaisia mieleenpainuvia leffoja, no Taksikuski kylläkin ja Forest Camp. Forestin katsoin kaverin siipan kanssa, oltiin samassa kesätyöpaikassa ja tällä tyypillä oli vasta ilmestynyt videokasetti. Ei siinä mitään, puolilta öin nukkumaan ja seiskaksi kesätyöpaikkaan. Silloin sitä jaksoi :DD En muista, missä tää kamu sitten oli, eri huoneissa nukuttiin tän sen nykyisenkin siipan kanssa :P
Mulle on jotenkin tv-sarjoista jäänyt mieleen Tvin Peaks, se jotenkin iski. Tietty kun sen ilmestymisaikaan itsekin oli teinix.
Hitto kun nimimerkki En usko pistää tiukkaa settiä, melkein jokaisesta korjauksesta olen tykännyt, heh... Mutta suosikkileffaa on kauhean vaikea valita. Sellaiset "ilmiselvyydet" kuten (juurikin) Terminator 2 ja (vaikkapa) The Matrix ovat tylsiä valintoja. Ja jos fanittaa (esimerkiksi) Fear and Loathing in Las Vegasia, niin sitten on jo selvä hUUmehörhö(TM)... Ja miksi ylipäätänsä nykyään tulee niin vähän hyviä elokuvia? Likipitäen kaikki suosikkini ovat ilmestyneet 80-luvulla ja viimeistään vuosituhannen vaihteessa. Viimevuosina listalleni ovat nousseet lähinnä Batman begins (paljon parempi kuin jatko-osansa!) sekä A Scanner Darkly. Myös sellaisesta kuin Tideland pidin, hieman poikkeavampi juttu. The Hurt Locker oli myös hieno "dokumentaarisuudessaan". Samalta ohjaajalta on myös yksi vanha lempparini, nimeltään Strange days...
Eli en osaa valita, sorry. :(