Avioeron ottaminen helpommaksi

Samaa mieltä, pois turha burokratia ja harkinta-aika.

Kunhan kansalaisille mahdollistuu lakialoitteiden tekeminen niin tämä on ensimmäinen epäkohta, jonka toivon ratkeavan sillä. Varmasti helposti sen 50t nimeä lakialoitteeseen saadaan, jotka siihen tarvitaan.

>>Säästettäisiin aikaa ja rahaa.

Saahan sen jo nytkin kun avioliitossa ei ole kyseessä ala-ikäisiä lapsia.

Saisikohan lakisääteiseksi että ennen avioliittoa olisi oltava pakollinen kahden vuoden harkinta-aika jolloin olisi pakko asua yhdessä eikä lapsia saisi hankkia eikä tulla raskaaksi sinä aikana.

on turha. ´Laki pitäs olla että ei voi erota ollenkaan.

aikaa ja rahaa säästyisi myös melkoisesti, jos avioliiton solmimiseen usein
kuuluvat häähumputukset pitkäkestoisine järjestelyrumbineen, polttareineen ym. kiellettäisiin.
eropaprin hankkiminen on nappikauppaa.

Päinvastoin eron saamista pitäisi todella tiukentaa. Nyt varsinkin lapsiperheiden erot ovat aivan hirvittäviä lapsen kehitykselle ja tulevaisuudelle.
Moraali on kokonaan kadonnut, kaikesta otetaan herne nenään ja pitäisi saada liipottaa aina vain sinkkujen tapaan.

Te jotka tätä halauatte, pyssykää sinkkuina ikuisesti ja käykää tätä parin vaihtoa ja putket samlla poikki lasten tekoon, että eivät joudu kärsimään vastuuttomista ja holtittomista vanhemmistaan.

Taasen ne jotka hankkivat lapsia, ovat vastuussa niin kauan kun lapset pääsevät työelämään, pitävät huolen lapsen koulunkäynnistä ja kannustavat lapsiaan hyvään ja opettavat heille hyvän ja pahan, jospa samalla oppisivat itsekin.

Uskon nimitääin, että aika moni ero jäisi ottamatta jos olisi edes jonkinlaiset rajat perhe-elämässä ja sitä ero ei saataisi vain vaihtamalla kumppania, jonka on tavannut työpaikalla, jollakin työmatkalla, vapaa-ajalla.
Kun erot tehdään vaikeammiksi, mysä erot vähenevät, ei ole syytä lähteä vieriaisiin ja pettämään, kun tietää seuraukset, voisi jopa olla sakotettava asia.
Ja lapsien osaa turvattaisiin kaikin tavoin, uusikot pois lasten huollosta ja määräilyistä, lapsen koti on lapsen koti, eikä uujikon määräilyvallan alla lainkaan.
Uskon myös samalla lasten aseman perheessä paranevan ja lasten sairastuvan vähemmän henkisesti. Kyllä tämä nykyinen parinvaihto erlämä ja vapaiden hakeminen eron kautta lasten hoidosta aiheuttaa sellaista turvattomuutta pienissä lapsissa ja sitä mukaa lasten milenterveys horjuu, tapahtuu paljon lasten ja nuorten itsemurhia, näitä joukkotappamisia.
Lapset tarvitsevat kodin, jossa ovat isä ja äiti jotka yhdessä ja yksimielisesti vievät lapsiaan eteenpäin, kannustaen, tukien ja osallistuen lapsen koulunkäyntiin, vapaa-aikaan. Tuntien lapsensa kaveripiirin ja johdattaen lasta turvallisesti aikuisuuteen.

Harkinta-aika on todella hieno homma koska Suomessa avioliitto luokitellaan varsin kovan luokan rikollisuudeksi.
Työttömäksi jäädessään useat eivät saa minkäänlaista työmarkkinatukea puolison tulojen vuoksi ja monet vuokrafirmat vaativat ennen asuntoon muuttoa esitettäväksi avioerohakemuksen.
Kun työtön ’eroaja’ pääsee vuokrakämppään, yhteiskunta maksaa täyden työmarkkinatuen, asumismenot ja takaa vielä 461,08€ toimeentulotukea. Tällaiset tapaukset tuskin tulee ilmi avioero tilastoissa, mutta lienee varsin yleisiä.
Toisen puolison verotus ei kuitenkaan millään voi nousta vastaavia määriä. Ja voihan sitä palata sitten kotiin takaisin jos onnistuu työllistymään. Eikä siis lopullista eroa ole tarvinnut ottaa.
Toivottavasti avioliiton rangaistavuus (lienee jotain punamulta-ajan sosialidemokratiaa) lähitulevaisuudessa poistuu niin avioerotkin vähenevät.

Toisaalta miksi mennä ylipäätään naimisiin jos kokee avioeron turhaksi byrokratiaksi ja kaipaa helppoa eroa,

Niin, olen samaa mieltä. Miksi mennä naimisiin, ei tarvitse pitää ökyhäitä, eikä tarvitse hakea avioeroa, senkun kävelee aina ulos ja seuraavaan osoitteeseen kun se kylmyys tulee tai ei tunnu enää miltään tunnelma tai sitten alkaa reppantu uskoa tulleensa uudelleen rippikouluikään. Lapsettaako todella.

On todellakin ihan turha solmia niitä liittoja, ja kyllä ehdottaisin, että jokainen asuisikin ihan omassa asunnossa ilman kumppaneita, niin ei koskaan olisi niitä kodin rikkomisia ja mahdollisilla lapsilla olisi jatkossakin vain yksi koti.

Kyllä minulta ainakin hävisi kaikki kiinnostus kenenkään häitä kohtaan, en viitisi lahjoja ostella, kun niitä kohta avioerossa jaetaan. Senverran läheisen ihmisen ero on häitiköinyt elämääni ja olen sen kaiken "paskan" saanut nähdä liian läheltä.
Ei enää häitä, suorastaan vihaan niitä.

Jos tuo pettäminen ja uskottomuus on tätä luokaa kuin nyt, ei teidän lapsillanne ole enää mitään tietoa edes siitä missä omia lapsia edes on, jos ei taida olla nytkään ainakaan eräällä everstiluutnantilla kun niitä on kotimaassa ja rauhanturvaajan matkoilla jäänyt sinne jonnekin.

täällä asia nyt ajankohtanen. mietin vain juuri tuota että saako sen avioeron nopeammin,ilman harkinta-aikaa.
Me ollaan oltu vain 2kk naimisissa kun mies päättikin haluta eroa.
Mutta me ollaan asuttu kokoajan eri osoitteissa koska "miehen pää" ei kestä lasten älämölö.
Kriteeri siis täyttyy,mutta pitääkö sen olla juuri avioliiton aikana se kaksi vuotta erillään asuminen?
Osaako joku vastat?
Mä haluaisin vaan nopeesti eron,sen verran loukattu olo on.

Onneksi on se harkinta-aika.

Moni avioliitto on pelastunut, kun on kokeiltu asumuseroa ja lopulta ehditty huomaamaan kipinää vielä löytyvän ennen toisen vaiheen hakemusta. :)

Siinä voi silmät aueta.. monellakin tapaa tietysti. Jotkut huomaa tosiaan tarvitsevansa sitä vapautta, toisenlaista elämää ja toiset taas tajuaa puolison olevankin "Se Oikea" kuitenkin mitä ilman ei halua elää.

Joillakin on kummasti se seksielämäkin piristynyt.. tämä on kauhea sanoa, mutta pari tuttavaani onkin huomannut paremmaksi vaihtoehdoksi lämmetä miehelleen uudestaan kun on muutaman kuukauden asunut muualla. ;)

Itselläni harkinta-aika antoi kummasti uusia näkökantoja. Kummasti tuo mieskin on ruvennut treffailemaan ja huomioimaan kuten alkuaikoina.. ja kesällä taidetaan lyödä takas hynttyyt yhteen. Tai sitten asutaan erillään mutta aviossa silti.
Ikävä toista, läheisyyden kaipuu on palannut ja opittu arvostamaan sitä harmaata arkeakin. Perhoset lentelee kun ajatteleekin näkevänsä taas sen rakkaan puolisonsa.. Suosittelen! :)

Harkinta-aika tarvittaisiin siihen avioliiton solmimiseen, niin tulisi vähemmän niitä eroja. Pitäisi olla laki, että vasta 5v yhdessä asuttuaan voi saada avioliitto ja lastentekoluvan.. suurin osa päättyvistä liitoista on nimittäin 2-3v ikäisiä ja mahtaako olla pitkäkään avoliitto ennen tuota. Tiedän paljon onnellisia pariskuntia, jotka ovat olleet jopa 30v avoliitossa, eli ei sitä papin aamenta tarvita naisen haluja viemään.

Viis kertaa hain eroa ja peruin, kunnes erosin lopullisesti eipä harkinta juurikaan auttanut lopputulokseen.

Harkinta-aika on hyvä. Tulee sitten ajan kanssa ja varmasti harkittua ja pohdittua, onko päätös oikea.