Suomessa ei ole riittävästi paikkoja ja tilanteita joissa sinkkunainen tai mies voisi kohdata vastakkaisen sukupuolen edustajia. Itse pikkuisen vaille kolmekymppisenä sinkkuna olen täysin turhautunut tähän hiljaisuuteen. Baareissa on teinejä, töissä perheellisiä, harrastuksissa samaa sukupuolta olevia... netin kautta olen tavannut vain täysin eri aaltupituudella olevia. Itselläni kun on normaalit perusarvot, olen ahkera työihminen ja haaveissa oma perhe. Mahdollisuudet jälkimmäisen toteutumiseen näyttää kyllä äärettömän heikoilta.
Suurin kysymysmerkki on se, miksi ihmisillä on niin uskomattoman korkea kynnys lähteä jutustelemaan uusien tuttavuuksien kanssa. Minä kun olen normaalin sosiaalinen ja voin heittää small talkia aiheesta kuin aiheesta, enimmän aikaa saan kuitenkin keskustella yksikseni. Oikeasti sellaiset ihmiset joilla olisi toiveita ja tavoitteita, heitä ei tahdo löytyä mistään. Eikä vapautuneita persoonia jotka uskaltaisi avata elämäänsä uudelle tuttavuudelle, viettää yhteistä aikaa vaikka ihan vaan kaveripohjalta. Vaikeaa on.
Tuntuu että likipitäen jokainen seurusteleva ihminen on löytänyt oman kultansa jo jostain koulusta tai muusta aikaisesta elämänvaiheesta. Todella moni on tyytynyt ensimmäiseen vastaantulijaan sen sijaan että olisi odottanut sitä todella oikeaa. Jo pelkkää fiksua keskusteluseuraa on hankala saada mistään. Kaikilla on niin pirun kiire jonnekin. Heinäkuu on kokonaan kesälomaa ja silloin aion kiertää Suomea joka ikisen kauniin kesäpäivän. Jutella ja hymyillä uusille ihmisille, jakaa positiivista mieltä ja kuunnella mitä toisilla on sanottavanaan. Tosin viime kesänä sekään ei johtanut mihinkään. Ehkä toinen kerta toden sanoo. Tai kolmas. Tiedä häntä, mutta optimistisen asenteeni keskeltä on väliin todettava että aika kylmäksi tämä maa ja sen ihmiset on menneet.
Suurin kysymysmerkki on se, miksi ihmisillä on niin uskomattoman korkea kynnys lähteä jutustelemaan uusien tuttavuuksien kanssa. Minä kun olen normaalin sosiaalinen ja voin heittää small talkia aiheesta kuin aiheesta, enimmän aikaa saan kuitenkin keskustella yksikseni. Oikeasti sellaiset ihmiset joilla olisi toiveita ja tavoitteita, heitä ei tahdo löytyä mistään. Eikä vapautuneita persoonia jotka uskaltaisi avata elämäänsä uudelle tuttavuudelle, viettää yhteistä aikaa vaikka ihan vaan kaveripohjalta. Vaikeaa on.
Tuntuu että likipitäen jokainen seurusteleva ihminen on löytänyt oman kultansa jo jostain koulusta tai muusta aikaisesta elämänvaiheesta. Todella moni on tyytynyt ensimmäiseen vastaantulijaan sen sijaan että olisi odottanut sitä todella oikeaa. Jo pelkkää fiksua keskusteluseuraa on hankala saada mistään. Kaikilla on niin pirun kiire jonnekin. Heinäkuu on kokonaan kesälomaa ja silloin aion kiertää Suomea joka ikisen kauniin kesäpäivän. Jutella ja hymyillä uusille ihmisille, jakaa positiivista mieltä ja kuunnella mitä toisilla on sanottavanaan. Tosin viime kesänä sekään ei johtanut mihinkään. Ehkä toinen kerta toden sanoo. Tai kolmas. Tiedä häntä, mutta optimistisen asenteeni keskeltä on väliin todettava että aika kylmäksi tämä maa ja sen ihmiset on menneet.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Suomi on maa jossa rauhallinen yksinolo on perusoikeus, mutta intohimoinen seurustelu harvojen herkkua. Miksi, kukaan ei ole vaivautunut kertomaan.
"Sinkku"naiset ovat kaikki nussijamiesten vakipanoringeissä. Yhteydenpito ja rinkeliin pääsy käy nykyään Facebookin kautta, ei enää niinkään baarien.
Tämä on muuten totta. Itsekin olen sen huomannut.
"Sinkku" naisilla ei ole mitään mielenkiintoa tutustua uusiin miehiin, koska he toivovat että joku vakipano päättäisi lopulta sitoutua vain häneen..
Jos baareissa on pelkkiä teinejä niin olet väärissä baareissa. Kavereita kannattaa olla paljon, koska heidän kavereistaan voi löytyä sinulle nainen. Kaverin kaverin iskeminen on todella helppoa, koska nainen todennäköisesti suhtautuu lähtökohtaisesti hyvin kaverin kaveriin eikä ole sitä kriittistä asennetta johon tuntematon joutuu törmäämään.
Näinhän se menee, nykyään parisuhteet luodaan juuri tuolla tavalla tai sitten chattaillaan facebookissa, sovitaan tapaaminen ja siitä se lähtee.
Mä en oo muistanut käydä kirjastossa aikoihin :( Voi juma... Joku pian siellä kans haahuilee.... :DDD
Joo, minut jätetään yleensä näiden nettinaisten toimesta, kun löytävät tavoitteellisen ja elämänarvoiltaan kohdillaan olevan huumeveikon.
Olet vasta kolmekymppinen. Ikävä sanoa, mutta tilanne vain pahenee, mikäli yksinäisiä vuosia alkaa kertymään.
Komppaan edellistä.
Tilanne näin jo päälle kolmekymppisenä on aika huono.
Käytännössä pitäisi olla suhdekokemusta paljonkin, mutta ei ole ja toisaalta saman ikäiset naiset eivät oikein iske monestakaan syystä.
Naisiin tutustuminen on hyvin vaikeaa koska töissä on tietynlaiset kuviot, baareissa on teinejä tai hemmetin kova naamarima jne.
Uskon että omalla kohdalla mahdollisuudet ovat tässä:
A. Sattuman lahjana törmään johonkin sopivaan
B. Etsin ulkomailta jossa tarjontaa enemmän ja naiset suopeampia tämän näköisille ja oloisille miehille (kohtelias, turvallinen, vaalea jne.). Nainen saisi tuolloin olla noin muuten "sinne päin" kunhan on hoikahko, muihin asioihin osaan sopeutua paitsi valmiisiin lapsiin.
vaihtoehto C. olisi sitten se että lasken rimaa tai lähden siitä että suhde löytyy 30-40 vuotiaana jostain pyöreästä, mahdollisesti vanhemmasta ja lapsia omaavasta kaiken kokeneesta naisesta.
Ennen vaihtoehdon C täytäntöönpanoa mieluummin toteutan vaihtoehdon D eli tapan vaikka itseni.
Mitä tulee tuohon positiivisuuteen yms. niin kyynisenä totean asian että ei sillä ole paljon väliä.
Sillä saa tällä naamalla ja näillä seksikemioilla lähinnä sen juttukumppanin. Naiset suhtautuu mukavan lempeästi ja kohteliaasti yleensä toki koska en vaikuta nössöltä vaan nimenomaan varman hellälltä mieheltä, mutta ei siinä miten kipinöitä synny.