Moni kaupunkilainen saattaa haaveilla kesäpaikasta maaseudun rauhassa, mutta ei siellä maaseudulla mitään rauhaa kesällä ole.
Minulle maaseudusta on tullut työsiirtola, jonne on joutunut joka ainut kesä töiden merkeissä, joista ei mitään rahaakaan saa.
Työleiri alkaa jokakeväisillä polttopuiden tekotalkoilla ja sitä jatkuu kesään saakka.
Sitten onkin perunamaan ja kasvimaan perustamista.
Vaikka väki vähenee, niin tänäkin vuonna oli edestä vuotta isompi ala perunaa istutettuna, vaikka kellarissa on vieläkin perunaa vaikka koko kylälle.
Naapurin isäntä jätti kasvimaatakin älyttömän suuren alan ja sanoi, että siinä on pojille kasvimaata.
Taas menee koko kesä siinä kasvimaan perkkaamisessa, kun puskee rikkaruohoa ihan älyttömiä määriä.
Tympii, kun naapurin isäntä ei ole itse koskaan kasvimaata perkannut, eikä hänen poikansakaan ole kasvimaahan koskenut.
Pitävät sitä hommaa liian työläänä ja ettei se heille kuulu ollenkaan.
Sitten on vielä ruohon leikkaamista koko kesä ja metsähoitotöitäkin.
Mitään muuta muistoa minulla ei ole maalta, kuin pelkästään rikkaruohojen kitkemistä, marjojen keräämistä, polttopuiden tekoa, metsänhoitotöitä ja muuta sellaista hikistä ja pölyistä hommaa.
Tuntuu vaan siltä, että työ on se tärkein ja sitä vaan maalla asuvat arvostavat ja kaikki muu on heidän mielestä turhaa, kuten vaikka erilaset harrastukset.
Kesä yleensäkin ottaa todella päähän, koska se merkitsee sitä, että talvella kesää varten suunnitelmat eivät toteudu.
Jos on kesälle suunnitellut jotain omaa, niin se on varmaa, ettei suunnitelmat toteudu, on nämä kaikki polttopuu hommat ja kasvimaan kitkemis hommat etusijalla.
Tympeintähän tässä on se, ettei tämä lopu koskaan ja vielä, kun sukulaiset kehuvat, että kylläpä on mukava, kun pääset kesäksi maalle harrastamaan.
Ei nämä mitään harrastuksia ole työhommat siellä maalla.
Helppohan se on noin sanoa, mutta taitaisi ääni muuttua, jos itse joutuisivat samaan tilanteeseen.
Siitä sen tietää, että jos heitä pyytää sinne maalle avuksi, niin varmana keksivät erilasia tekosyitä, etteivät tarvitse lähteä.
Minulle maaseudusta on tullut työsiirtola, jonne on joutunut joka ainut kesä töiden merkeissä, joista ei mitään rahaakaan saa.
Työleiri alkaa jokakeväisillä polttopuiden tekotalkoilla ja sitä jatkuu kesään saakka.
Sitten onkin perunamaan ja kasvimaan perustamista.
Vaikka väki vähenee, niin tänäkin vuonna oli edestä vuotta isompi ala perunaa istutettuna, vaikka kellarissa on vieläkin perunaa vaikka koko kylälle.
Naapurin isäntä jätti kasvimaatakin älyttömän suuren alan ja sanoi, että siinä on pojille kasvimaata.
Taas menee koko kesä siinä kasvimaan perkkaamisessa, kun puskee rikkaruohoa ihan älyttömiä määriä.
Tympii, kun naapurin isäntä ei ole itse koskaan kasvimaata perkannut, eikä hänen poikansakaan ole kasvimaahan koskenut.
Pitävät sitä hommaa liian työläänä ja ettei se heille kuulu ollenkaan.
Sitten on vielä ruohon leikkaamista koko kesä ja metsähoitotöitäkin.
Mitään muuta muistoa minulla ei ole maalta, kuin pelkästään rikkaruohojen kitkemistä, marjojen keräämistä, polttopuiden tekoa, metsänhoitotöitä ja muuta sellaista hikistä ja pölyistä hommaa.
Tuntuu vaan siltä, että työ on se tärkein ja sitä vaan maalla asuvat arvostavat ja kaikki muu on heidän mielestä turhaa, kuten vaikka erilaset harrastukset.
Kesä yleensäkin ottaa todella päähän, koska se merkitsee sitä, että talvella kesää varten suunnitelmat eivät toteudu.
Jos on kesälle suunnitellut jotain omaa, niin se on varmaa, ettei suunnitelmat toteudu, on nämä kaikki polttopuu hommat ja kasvimaan kitkemis hommat etusijalla.
Tympeintähän tässä on se, ettei tämä lopu koskaan ja vielä, kun sukulaiset kehuvat, että kylläpä on mukava, kun pääset kesäksi maalle harrastamaan.
Ei nämä mitään harrastuksia ole työhommat siellä maalla.
Helppohan se on noin sanoa, mutta taitaisi ääni muuttua, jos itse joutuisivat samaan tilanteeseen.
Siitä sen tietää, että jos heitä pyytää sinne maalle avuksi, niin varmana keksivät erilasia tekosyitä, etteivät tarvitse lähteä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tutulta kuulostaa. Vanhemmiten olen oppinut sanomaan ei kaikelle turhalle hommalle, ja keksinyt miten hommia voi helpottaa. Minä en alkaisi istuttamaan yhtään ylimääräistä perunaa, koska siinä ei ole mitään järkeä, ja sitä jos ei joku ymmärrä niin ei voi mitään. Vanhemmiten olen oppinut yhä enemmän yrittämään nauttia elämästä ja kesästä ainaisen raatamisen sijaan. Yks hailee työnarkomanialle, ja itsensä ylentämiselle "ahkeruuden" perusteella.
Ei muuta kuin tao järkeä intoilijoiden päähän, äläkä anna heidän käyttää sinua hyväksi.