miehen muistaa kumppaninsa merkkipäivät?
Mitä seuraamuksia, jos ei muistais? Oisko kokemuksia tai tuntemuksia..miten kävis?
Tartteeko miehen osata leipoa....vaikka kakku jne.
Mitä seuraamuksia, jos ei muistais? Oisko kokemuksia tai tuntemuksia..miten kävis?
Tartteeko miehen osata leipoa....vaikka kakku jne.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mä olen itse hajamielinen ja niin on poikaystävätkin olleet. En siis tykkää pahaa, jos joku unohtaa, koska voisin itsekin unohtaa, teoriassa ainakin..
Mutta mä en tietenkään anna kumppanin unohtaa, vaan hoen, että ylihuomenna on mun synttärit, huomenna täytänkin sitten taas vuosia tms. Tai järkkään hääviikonloppuohjelmaa omatoimisestikin, yleensä kuitenkin yhdessä. Eli en anna unohtaa, ei vaan onnistu.
Ei tarvi osata leipoa. Ainoastaan joku muistaminen on kiva. Ei ole kukaan vielä tähän mennessä unohtanut. Olen pitänyt huolen.. :P
Varmaan aika moni nainen arvostaa muistamista, mutta en tiedä miten moni hermostuu jos ei muista. Ehkä leipomon kakku kelpaa? :-)
Tietysti ainaskin nuo synttärit olis varmaan syytä muistaa.
Tuli mieleen, että vois saada käslaukusta päin näköä, jos unohtais:((
Meinaan jos olis hiukkasen äkäsempi se kauniimpi puolisko;)
No se on sitten jo kokolailla pahapäinen, jos hakkaamaan rupiaa tommosen unohduksen takia. :-(
No vois muistaa paremmin ens kerralla.
Tai laittais vaikka puhelimeen jonkun hälytyksen seuraavaks vuodeks ettei unohtais:)
Tarttisko sen "lahjan" olla aina jotain suurta....tarkoitin arvokasta?
Tuollei parisuhteessa ollessa eikös sellaiset pikku muistamiset pitkin vuotta korvais synttäri unohduksen?
Nyt kysyt väärältä naiselta, kun mulle on ihan sama vaikken saisi lahjoja koskaan. Mut kun monet naiset arvostaa niitä lahjoja. Niin tässä ei ehkä mua kannata kuunnella vaan niitä useimpia muita naisia. Jotka siis lahjomisen päälle perustaa.
:-)
Niinku muistamiset mitenkä tarkoitat?
Tarkoitin nyt joillain pienillä jutuilla; kaikkee yllätyksellistä....."hyvänolon hetkiä hyvässä seurassa kahden"....ei aina rahalla mitattavia;)
Niinjoo. Kainalossa ja silleen. :-)
No ne on arvokkaimpia hetkiä. Ei niitä rahalla aikaan saakkaan. Istuttaa vaikka toisen hierottavaksi, kynttilää saunaan tunnelmaksi yms. Pienillä jutuilla saa tunnelmaa aikaan.
Oivalsit heti;)
On asioita joita ei rahalla mitata;)
Naisilla voi olla yllättävän hyvä muisti tällaisissa asioissa, joten miksi sitten delegoida tällaisia asioita miehelle. Sitä paitsi jonkun merkkipäivän muistaminen on toinen juttu ja toinen juttu sitten aiheuttaako se mitään toimenpiteitä.
Syntymäpäivät varsinkin on hassuja. Muistan paremmin aina kuukauden ja varsinkin vuoden, mikä siis on paha asia, verrattuna siihen että muistaisi 100% varmasti sen nimenomaisen päivän.
Nyt sain jälleen oivallisen syyn palstalla elvistelyyn. Rouva Ratikka ei ikinä muista merkkipäiviä, ei edes omaa syntymäpäiväänsä. Niinpä ei tarvitse pelätä itkupotkuraivareita, jos minä unohdan. Tosin herrasmiehenä olen laittanut merkkipäivistä hälytyksen kännykkään, joten voin sitten iloisesti yllättää.
Kaikista typerintä on odottaa lahjuksia hääpäivänä. Aivan kuin nainen olisi yksinään jonkinmoinen juhlittava sankari liitossa.
Voihan sitä juhlia itseään, et on päässyt naimisiin. Siihen asti sitä toivoo, kun ei ole päässyt vielä kokemaan ;)
Heh, toivooko? ;-)
Juu. Mun yksi tuttu miespuolinen tuttu tunnusti myöhemmin, et hän oli ollut surullinen kun muilla oli perhe ja lapsia, kunnes hänellä oli niitä kolme ja .. ;-)
Siis niitä lapsia.
Nojoo..voihan niitä kai toivoa ja haluta. Miksipä ei, aika luonnollistakin jopa. Tuo avioliitto nyt vaan näin aviossa olleena ja eronneena tietysti tuntuu itsestä asialle jota ei kannata tavoitella ainakaan minkään upeeta wau meistä tulee enemmän takia.
Se avioliiton harha, että suhteesta tulee jotenkin auvoisempi ja parempi sen jälkeen on tosiaan vaan harhaa. Mielikuvia. Kaikki on kuten ennenkin sitä, ehkä nimi muuttuu ja juridiset velvoitteet. Muutenhan se ei ole sen kummempaa.
Pitihän sitä itsekin kokeilla, vaikka kyllä mä tiesin jo naimisiin mennessä, ettei se ole mikään ihmeellinen asia. Oisinhan mä sen miehen kanssa voinut olla ilman avioliittoakin. Sama lopputulos hiukan edullisemmalla kaavalla, näin eroa ajatellen. ;-)
Ok.