parikymppinen liian nuori naimisiin?

Kyllä on. Mutta kieltämään ei kukaan pysty, jokaisen on omat virheensä kahlattava.

Ei todellakaan ole liian nuori. Silloin ihminen on vielä joustava ja pari oppii yhteisen tavan elää, kommunikoida, hoitaa asioita jne. Ikääntyessä asiat mutkistuvat parin muodostuksessa. Omaisuutta karttuu, raha alkaa näytellä suurempaa roolia. Ihmiset tulevat itsekkäämmiksi ja elastisuus parisuhteen osalta heikkenee.

Eli... 20-25 v on oikein sopiva ikä avioitua ja vakiintua. Näin myös ystävälläsi. Omalla kohdallasi et ole vielä valmis, huomaat kyllä kun on sinun aikasi.

Ja täsmälleen päinvastainen mielipide :) Minä menin ensimmäisen kerran naimisiin 21-vuotiaana. Aivan liian nuorena. Kuvitelmat arjesta ja elämästä yleensä olivat liioiteltuja ja näkemys kaikesta vielä kovin ehdoton ja mustavalkoinen....väärä aika vakavalle parisuhteelle kun itsenäistä elämääkin oli niin vähän takana.Kuitenkaan en kadu lapsen saamista nuorena (22 v), nyt toistakymmentä vuotta myöhemmin on mukavaa kun jälkikasvu on teini-iässä ja itsekin vielä nuori.
Olen toista kertaa aviossa nyt vanhempana ja viisaampana, tällä kierroksella ei enää ole ollut kiire mihinkään ja seurusteluakin kesti seitsemän vuotta ennen suurta siirtoa. Ajan ja elämän myötä olen huomannut, kuinka nykyään antaa paitsi itselleen, myös kumppanille paljon vikoja anteeksi. Aika hioo särmät, ei sitä kiihdy pikkuasioista enää. Meillä myös materialistisuus on kadonnut likipitäen kokonaan ajan myötä, ei pätkän vertaa kiinnosta raha tai omaisuuden kartuttaminen, kunhan toimeen tullaan. Enemmän kaipaa yksinkertaista elämää ja pieniä asioita. Vapaa-ajan arvostus on muuttunut, ei ole enää pakko rientää ja suorittaa kun ruuhkavuodet ovat takana. Vapaata arvostaa ja sen voi käyttää jotain puuhastellen tai vain ollen ja nauttien eikä enää edes pode huonoa omaatuntoa. Yhä vähemmän myös välittää siitä mitä muut ajattelevat, sosiaaliset pakot vähenevät vuosi vuodelta ja elämä -ja parisuhde- on mukavaa ja leppoisaa :)

Ei kai kukaan voi tietää toisen puolesta eikä omastaankaan etukäteen. Itse menin naimisiin 24-vuotiaana, kun olimme asuneet liki seitsemän vuotta yhdessä. Saman miehen kanssa olen ollut nyt 26 vuotta. Lapsia on neljä, nuorinkin pian jo aikuinen. Aina ei tietenkään ole ollut helppoa tai kivaa, mutta taakse päin katsoessani tunnen tyytyväisyyttä ja iloa siitä, mitä on ollut , on nyt ja tulee olemaan.

Riippuu ihan ihmisestä. Olen pian 21 mies pian 28, menen avopuolisoni kanssa naimisiin vuonna 2013-2016. Varsinaista "kiirettä" emme pidä. Mun on vaa yksinkertaisesti hyvä olla tämän miehen kanssa, tunnemme toisiamme kohtaan suurta rakkautta. Suhde ei ole ollut helppo - olen ollut niin sairas, että hän on joutunu kantamaan minut vessaankin. Hän on pysynyt rinnallani tilanteissa, joissa moni mies olisi pötkinyt pakoon. Tämä todisti minulle, että minulla on aarre.

eikö se ole jokaisen oma asia milloin on valmis, jokaisella on vain yksi elämä ja se pitää antaa elää niinkuin itsehaluaa, jos kaikki tekisi aina miten muut ajattelevat ja haluavat, eläisimme toistemme elämää, eikä omaamme.

itse seurustelin 4 vuotta ja menin 18vuotiaana naimisiin 25vuotiaan miehenkanssa. eikä meillä ikinä mitään ongelmia ole ollut, rakkaus ei kato ikää, mutta rajansa kaikella. :)

Kyllä sen itse tietää milloin on valmis menemään naimisiin kumppaninsa kanssa. Ehkä nykypäivänä ongelmana tuppaa olemaan se, että alttarille astellaan parin vuoden sisällä seurustelun alkamisesta, vaikkei toista edes tunne vielä kunnolla, eikä olla eletty arkea tai välttämättä edes asuttu saman katon alla. Itse olen 26-v., mieheni on 30-v. ja häät ovat tänä kesänä. Yhteistä taivalta on takana 6 v. ja saman katon alla asumista suunnilleen saman verran. Molemmille oli jo heti alusta lähtien selvää, että naimisiin mennään ja yhdessä ollaan niin kauan kuin henki pihisee, joten ei ole tarvinnut hosua sen suhteen.

Miksi olisi? Itse näen, että kyse on enemmän suhteen laadusta kuin iässä. Voihan olla esimerkiksi mahdollista, että vähän päälle parikymppinen on asunut jo vuosia yhdessä kumppaninsa kanssa, jolloin avioliitto ei edes muuta elämää juuri mitenkään.

Minä menin 22-vuotiaana naimisiin. Olimme tosiaan asuneet sitä ennen yhdessä kolme vuotta, yhdessä olimme olleet 4,5 vuotta. Naimisiinmeno tuntui erittäin luontevalta ja mukavalta asialta. Olemme olleet nyt puolisentoista vuotta naimisissa ja elämä hymyilee.

Mä meni naimisiin 23vuotiaana eka lapsen sain 21vuotiaana ja 10v vuotta vanhemman miehen kanssa... kyllä mä monta kertaa kiroan että olinpa tyhmä... sinisilmänen arjen kulun kanssa... Aivan eriä odotin siksi kannattaa vanhempana mennä... naimisissa olen vielä silti mutta en tiiä kuinka kauan.. olen vaan nyt niin väsynyt jo tähän...