Mitenköhän ihmeessä selittäisin tämän asian niin, että joku sen ymmärtäisi...
Olen 22-vuotias nainen ja asunut reilun vuoden poikaystäväni kanssa yhdessä. Aluksi oli kivaa juu, mutta nykyään ärsyttää melkein kaikki mitä hän tekee. Kun hän tulee töistä kotiin, hän lähtee saman tien harrastuksiinsa ja tulee vasta illalla kotiin, kun itse olen jo suurinpiirtein menossa nukkumaan. Viikonloppuisin harrastukset vievät myös aina voiton minun kanssani olemisesta. Sitten kun hän taas tulee kotiin, hän nukkuu tai pelaa pelikonsolillaan tai ties mitä ja illalla lähtee kavereidensa kanssa ulos ja tulee kotiin aikaisintaan viideltä aamulla jos muistaa. Seuraava päivä menee yleensä krapulassa.
Ennen hän ei juurikaan käynyt ulkona tai baareissa, tai jos kävi niin kävimme yhdessä. Nykyään hänen täytyy päästä joka viikonloppu ja yleensä vielä sekä perjantaina että lauantaina ulos. Äitinikin jo sanoi, että ehkäpä tuosta jo pitäisi huolestua..
Entisellä poikaystävälläni oli alkoholiongelma, enkä halua elää sitä uudelleen. Toki eihän tämän nykyisen ryyppäystahti nyt ole vielä mitään siihen entisen tahtiin verrattuna, joskus saattoi olla viikonkin putki, mutta silti.. Alukuvaiheessa ajattelin, että nyt olen löytänyt elämäni miehen - ei edes juo paljoa.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan siitä, että haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta hänen kanssaan on lähes tulkoon mahdotonta keskustella. Hän vain toteaa "tule minun harrastuksiini mukaan". Minua ei kiinnosta hänen lajinsa, voisin toki joskus silti mennä mukaan, joillei sielä tarvisi olla tuntitolkulla - olen kyllä joskus siltikin ollut mukana. Mutta ei kai minun tarvi mennä hänen ajatustensa ja mieltymyksiensä mukaan, eikö parisuhteessa hänenkin pitäisi tehdä jotai mistä minä tykkään eikä vain toisinpäin? Tai keksiä jotain mistä molemmat pitää?
Asiaa ei yhtään helpota se, että minä jahkaan ja jahkaan, että erotakko vai ei. Lisäksi päässäni pyörii eräs toinen mies, johon olen ollut ihastunut pikkutytöstä asti. Yleensä siinä vaiheessa, kun hän leijailee mieleeni, komennan itseäni lopettamaan sen haaveilun. Välillä tuntuu, että elämässä olisi vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa (haluaisin mm. lähteä vuodeksi aupairiksi usaan), että sinkkuna oleminen olisi paljon helpompaa tässä vaiheessa.
Välillä taas olen tyytyväinen tähän elämään. Mieli vaihtelee päivän välein, enkä tiedä mitä tehdä. Jos eroaisimme, olisinko kuitenkaan lopulta tyytyväinen siihen päätökseen? Pelkään, että katuisin sitä päätöstä myöhemmin. Ja kyllä, rakastan poikaystävääni, kaikesta huolimatta - sehän tästä tekee niin pirun vaikeaa.
Ruoho vain on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Olen 22-vuotias nainen ja asunut reilun vuoden poikaystäväni kanssa yhdessä. Aluksi oli kivaa juu, mutta nykyään ärsyttää melkein kaikki mitä hän tekee. Kun hän tulee töistä kotiin, hän lähtee saman tien harrastuksiinsa ja tulee vasta illalla kotiin, kun itse olen jo suurinpiirtein menossa nukkumaan. Viikonloppuisin harrastukset vievät myös aina voiton minun kanssani olemisesta. Sitten kun hän taas tulee kotiin, hän nukkuu tai pelaa pelikonsolillaan tai ties mitä ja illalla lähtee kavereidensa kanssa ulos ja tulee kotiin aikaisintaan viideltä aamulla jos muistaa. Seuraava päivä menee yleensä krapulassa.
Ennen hän ei juurikaan käynyt ulkona tai baareissa, tai jos kävi niin kävimme yhdessä. Nykyään hänen täytyy päästä joka viikonloppu ja yleensä vielä sekä perjantaina että lauantaina ulos. Äitinikin jo sanoi, että ehkäpä tuosta jo pitäisi huolestua..
Entisellä poikaystävälläni oli alkoholiongelma, enkä halua elää sitä uudelleen. Toki eihän tämän nykyisen ryyppäystahti nyt ole vielä mitään siihen entisen tahtiin verrattuna, joskus saattoi olla viikonkin putki, mutta silti.. Alukuvaiheessa ajattelin, että nyt olen löytänyt elämäni miehen - ei edes juo paljoa.
Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan siitä, että haluaisin viettää hänen kanssaan enemmän aikaa, mutta hänen kanssaan on lähes tulkoon mahdotonta keskustella. Hän vain toteaa "tule minun harrastuksiini mukaan". Minua ei kiinnosta hänen lajinsa, voisin toki joskus silti mennä mukaan, joillei sielä tarvisi olla tuntitolkulla - olen kyllä joskus siltikin ollut mukana. Mutta ei kai minun tarvi mennä hänen ajatustensa ja mieltymyksiensä mukaan, eikö parisuhteessa hänenkin pitäisi tehdä jotai mistä minä tykkään eikä vain toisinpäin? Tai keksiä jotain mistä molemmat pitää?
Asiaa ei yhtään helpota se, että minä jahkaan ja jahkaan, että erotakko vai ei. Lisäksi päässäni pyörii eräs toinen mies, johon olen ollut ihastunut pikkutytöstä asti. Yleensä siinä vaiheessa, kun hän leijailee mieleeni, komennan itseäni lopettamaan sen haaveilun. Välillä tuntuu, että elämässä olisi vielä niin paljon nähtävää ja koettavaa (haluaisin mm. lähteä vuodeksi aupairiksi usaan), että sinkkuna oleminen olisi paljon helpompaa tässä vaiheessa.
Välillä taas olen tyytyväinen tähän elämään. Mieli vaihtelee päivän välein, enkä tiedä mitä tehdä. Jos eroaisimme, olisinko kuitenkaan lopulta tyytyväinen siihen päätökseen? Pelkään, että katuisin sitä päätöstä myöhemmin. Ja kyllä, rakastan poikaystävääni, kaikesta huolimatta - sehän tästä tekee niin pirun vaikeaa.
Ruoho vain on aina vihreämpää aidan toisella puolella.
Vastaukset 6
Vanhimmat
"Ruoho vain on aina vihreämpää aidan toisella puolella."
Vähän hassun kommentin pistit viestisi perään kun kuitenkin mainitsit sitä ennen rakastavasi poikaystävää,kaikesta huolimatta...
Olisiko nyt niin että tämä ihastus joka sinulla on ollut,aiheuttaa nyt tämän kaiken pohdinnan? Ainakin viimeinen lauseesi viittaa voimakkaasti siihen.
Kyllä elämää voi kokea ja nähdä vaikka seurustelisi. Ei elämä pääty parisuhteeseen. Mutta kuitenkin itse haluat rajoittaa taas poikaystäväsi menoja ja tekemisiä. Olla niissä mukana. Itse taas et näe poikaystävääsi omissa menoissasi.
Kannattaisiko tuo ihastus selvittää selväksi? Onko se molemminpuolista vaiko vain yksipuolista? Jos vaan yksipuolista niin siitä on vaan mentävä eteenpäin ja yritettävä se unohtaa.
Aina se ruoho ei vaan ole vihreämpää aidan toisella puolella. Koettu on. Liiankin useasti etten enää sellaista virhettä tee.
Kirjoituksestasi nyt jotenkin vaan heijastuu tämä ihastus ja sen johdosta olet poikaystävääsi tyytymätön.
95 % miehistä ei tiedä miten parisuhteessa eletään tai kumppania tuli kohdella ja sama 95 % miehistä ei huomio naisen tarpeita eikä kuuntele naistaan vaan tekee mitä haluaa. Itse kuulun niihin 5 % miehistä jotka viettäisi naisen kanssa tarpeeksi aikaa jotta nainen tuntisi itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi. 95 % liitoista on siis pelkkää kulissia jossa toinen surkuttelee ja toinen teke mitä vit.tua haluaa
Poikaystävällesi tärkeämpää on viettää aikaansa omissa touhuissaan kuin sinun kanssasi, sinulla ei siihen ole kovin paljon sanomista. Hän ilmeisesti näkee sinut vain kämppäkaveria ja FWB (friend with benefits). Hänelle se riittää,
Olet nuori. Sinulla kaikki, koko maailma on näkemättä. Ulkomaailmalla on niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin paljon tarjottavaa, et voi uskoakkaan!
Aloita AU-PAIR vuodesta. Mene ulkomaille, opi uusi kieli tai pari. Tutustu kulttuureihin, elämäntyylihin, poliittisiin näkokantoihin, ruokiin, kommunikointeihin..... Tuo kaikki on mahdollista kun vain itse teet aloitteen ja tulet ulos tuosta tyytymätomyyden (aiheellisesti ja itsesi luomasta) kolosta.
ET koskaan elämässäsi tule katumaan lähtoäsi ulkomaille. Mitä tulet katumaan, on jäädä nykyiseen tilanteeseesi tai haikailemaan muista miehistä.
Miehiä on maailma täynnä, mutta ennenkuin edes vakavasti ajattelet ketään opi ja koe uutta. Nyt se on niin helppoa kun olet nuori ja vapaa. Sinulla on valtavasti nakemista ja kaikki on saatavissa, se tarvitsee vain hiukan oma-alotteisuutta. Vain tee se!
Elämä kun voisikin olla noin suoraviivaista että, lähde ulkomaille ja sielä on sinua odottamassa kaikki mitä olet aina elämältäsi halunnut!. Monen vuoden reissaamisen jälkeen moni vain on tullut takaisin tyhjin käsin, ystävät jotka sait tuntea ulkomailla jäivät sinne, ystävät jotka jätit tänne kun lähdit ovat poissa, exälläsi on toinen nainen ja ovat onnellisia ja jotka saavat pian vauvan. Heitit hukkaan elämäsi tärkeimmän ihmisen jonka kanssa olisit saanut hyvän tulevaisuuden jos et olisi vaatinut mieheltäsi liika paljon pienessä ajassa.
Elama on niin suoraviivainen kuin haluaa. Se on taynna valintoja. Valinnoista on aina suorat seuraukset. Vain tarvitsee huolella ja ajatuksella tehda parhaat mahdolliset ja oikeaksi tietavansa valinnat, silloin ei mene vikaan.
kenkää takapuoleen. Ala elään sinäkin jos kaverisikin mennä viipeltää. Olet vielä nuori ja elämä edessä. Varmasti löydät tyypin joka haluaa tehdä sinunkin kanssa juttuja.