Kysyntä ja tarjonta..

Aika moni palstan ATM:kin täyttää nämä kriteerit.

Mitä muuta pitää olla, jotta oikeasti kelpaa?

Miksi vaadit että miehen pitäisi painaa vähintään 70kg? Eihän esim. Brad Pitt ainakaan Fight Clubin aikoihin painanut kuin 68kg. Eikö tällainen kroppa kelpaa: http://www.trainbodyandmind.com/wp-content/uploads/2011/01/Brad-Pitt-fight-club-02.jpg
Eikö tuo muka ole hoikka ja urheilullinen kroppa?
Ja Brad Pitt on sentään 180cm pitkä. Sinulle kelpaa 170cm pitkä mieskin, mutta silti vaadit 70kg painoa. Miksi ihmeessä?

Täytän kyllä vaatimukset, mutta olen työtön ATM.

Uudellamaalla on myös huutava pula naisista, jotka täyttävät seuraavat kriteerit:
- 16-25v
- hyvännäköinen
- neitsyt

Kyllä meitä saatavilla on, riippuu vaan siitä onko etsijä mies vain nainen ?

Tunnen pari tuollaista miestä, itse en täytä kriteereitä - vielä. Yhtään nuihin kriteereihin lukeutuvaa naista en tunne. Minulla on kyllä ystävinä useita naisia, mutta kaikki seurustelevat.

Molemmat, jotka tunnen ovat kanavoineet energiansa työntekemiseen ja harrastamiseen kun ovat huomanneet etteivät kelpaa naisille. Kumpikaan ei enään käy ravintoloissa, vaan yleensä vietetään saunailtoja kaveriporukalla - edullisempaa ja pystyy keskustelemaan paremmin. Illat ja viikonloput täyttää työnteko ja harrastukset.

Itse en sovi nuihin kriteereihin, koska olen vielä hieman alle 30, opintojen loppuvaiheessa (kokopäivä työssä jo kylläkin) ja painan 105 kiloa eli olen ylipainoinen. Tarkoituksenani on olla loppuvuodesta normaalipainossa.

En usko itsekkään alkavani seurustelemaan elämäni aikana, olen huomannut olevani kelvoton ja opetellut elämään yksin. Kyllähän aina välillä läheisyyden kaipuu iskee, mutta siitä pääsee yli.

Suuri pula on naisista jotka eivät vierasta tämmöstä amista :)

Liian monta kriteeriä. Esim. minä olen yli-ikäinen (43) enkä halua lapsia. Jollain muulla jää jostain muusta kohdasta kiinni.

Oon 31v. Riittääkö?

"- Koulutus: Ammattikorkeakoulu, Yliopisto-/korkeakouluopintoja, Maisterin tutkinto"

Riittääkö alimman korkea-asteen tutkinto.

No voi rähmä. En voi itseäni ihan ruumiinrakenteeltani normaaliksikaan sanoa, mutta pituus- ja painorajojen sisään mahdun. Harmi, että olen vielä jonkin aikaa 29-vuotias, niin ei sitten varmaan kelpaa. Ehkä ehdin laihduttaa ennen 30-vuotispäiviä, niin voisin pienellä kaunistelulla tituleerata itseäni normaaliruumiinrakenteiseksi.

Satularuusuista on nykyään myös pulaa!

Tunnen ja tiedän yhtä lailla ap:n kokemuksen. Samaan olen törmännyt.
Vinkkinä - pistä ikäraja alkamaan kakkosella, niin on enemmän tarjokkaita. Iän suhteen kannattaa turhat ennakkoluulot karistaa, sillä oikeesti nuoremmassa sukupolvessa on yhtä lailla tosi fiksuja tyyppejä. Fiksu on aina fiksu. Iällä on vähiten merkitystä, jos muut kriteerit täsmäävät. Elämäntilanne on ainakin silloin sama ja kenties arvomaailma, jossa elää - esim. arvostaa työntekoa, itsensä kehittämistä, yritteliäisyyttä eikä nuoremmilla välttämättä ole vielä kertynyt katkeria pettymyksiä ihmissuhteissa mitä taas jo monella yli kolmikymppisellä on. Tosin nuoremmat harvemmin deittisivustoilla osoittavat mielenkiintoaan, mutta esim. baareista heitä saattaa löytyä. Mäkään en reilusti nuorempia osannut aiemmin ajatellakaan, mutta olen päässyt askaroimaan tämän dilemman kanssa, enkä pistä yhtään pahitteeksi. Kun monet miehet laittavat tiukkoja ulkonäkövaatimuksia naisille ja kuuluttavat itsekurin perään, kysyn miksei moni mies jaksa opiskella peruskoulua tai ammattikoulua pitemmälle, eihän sekään ole kuin itsekuria. Tai tyytyvät siihen, että sosiaalituilla ja työttömyyskorvauksilla saa kelvollisen elämän, niin itselle kuin elatusvelvollisilleen.

Yli kolmikymppisenä hyvin kouluttautuneena ja työelämässä hyvin pärjänneenä naisena huomaa, että kysyntä ja tarjonta entistä vähemmän vastaavat toisiaan, mitä vuosia karttuu. Ainakin deittisivustoilla tuntuu todella turhauttavalta pyöriä. Ne jotka osoittavat kiinnostustaan, eroavat kuin yö ja päivä, mitä taas itse haeskelee. Ymmärrän että itse olisin varmasti tosi helmi vanhemmalle eronnelleelle lapsia omaavalle työttömälle tai duunarille, mutta harmiksi on todettava, että arvomaailman erilaisuus tulee jo vastaan useimmiten aloitusviestissä. Jos ei ole kiinnostusta itsensä kehittämiseen ja omaa päämäärätietoista ja suunnitelmallista asennetta, niin miten semmoista asennetta voi tulla parisuhteeseenkaan.

Mutta varmaan helmiäkin on vielä liikkeellä, ettei kirvestä ihka kannata kaivoon heittää. Heti tulee mieleen ainakin pari tapausta, mutta he tuskin deittisivustoilla viihtyvät - kuntosalilta, työpaikalta, työmatkalta, lenkkipolulta, harrastuksesta tai kaupasta tarvis bongata.

Ja loppupeleissä rakkausasiat ovat meitä suurempien voimien hallussa, joten relaus ja rauhoittuminen asian suhteen on kaikkein parasta mitä voi tehdä. Rakkaus on ihme, joka sit tulee ja osoittaa voimansa, kun sitä todella vähiten odottaa, huomaa ja tajuaa. Niin kliseeltä kun se saattaa kuulostaa - joten don´t worry! Ja sit se onkin just semmoinen ihana ihminen, joka sopii just sulle, jonka kanssa täydennätte toisianne sopivalla tavalla. Uskon, että korkeampien voimien tarvii vaan koetella tarpeeksi paljon, niin johan alkaa jossain vaiheessa taivaskin antamaan periksi:) Tsemppiä meille molemmille!:)

- Ikä: 35
- Pituus: 180 cm
- Paino: 75 kg
- Ruumiinrakenne: normaali
- Lapset: Ei lapsia
- Haluan lapsia: Ehkä
- Siviilisääty: Sinkku
- Koulutus: Maisterin tutkinto
- Työssäkäynti: Kokopäivätyössä

Miten tämä huutava pula ilmenee käytännössä?

Itse vastaan noita aloittajan "vaatimuksia" täydellisesti, mutta en ole nettideittejä harrastanut enää vuosiin, sillä ne eivät toimineet kohdallani kovinkaan hyvin vaikka treffeille muutaman kerran niiden avulla pääsinkin. Kohtaamani naiset eivät joko olleet kiinnostuneita minusta tai sitten he eivät olleet lähellekään sitä mitä itse etsin (suunnilleen samat ominaisuudet kuin aloittajankin viestissä).

Nykyään olen melko passivoitunut deittailun suhteen. Käyn töissä ja harrastuksissa melko paljon ja minulla on kyllä ihan tyydyttävä sosiaalinenkin elämä, mutten vain tapaa kuin todella harvoin tutustumisen arvoisia naisia. Ja ei, ne minun kriteerini naisen suhteen eivät ole mitenkään kauhean tiukat.

Ehkä sitä pitäisi jaksaa vielä vähän yrittää nyt kun on tuo 30 tullut täytettyä, ehkä se deittailumaailma on jo tässä iässä vähän suopeampi minua kohtaan.

koska vielä opiskelija eikä edes uudellamaalla. luulenpa että siellä on vielä tavallisempaa olla opiskelija tuossa iässä.

Muuten olisin loistomateriaalia, mutta muutama este on näköjään.

Ikä (olen vasta 21 joten pitääpi näköjään vanhentua ensin hieman)

Ruumiinrakenne (kuulun pyöreisiin ihmisiin, mutta tässähän on mukavasti aikaa näköjään muuttaa tämäkin)

Koulutus
(ammattikoulupohjalla ollaan ja kyllähän tämäkin luultavasti saataisi parannettua tuonne "ns" kovemmille koulutustasoille, mutta jos kerran olen täysin tyytyväinen nykyiseen työhön ja palkkakin on varsin mukava niin tarviiko sitä nyt todella kouluttaa itseensä lisää vain sen tähden että joku nainen viitsisi kiinnostua?
Jos se on nimittäin vain siitä yleis-sivistyksestä ja tietotaidosta kiinni niin kehtaan väittää että on ihmisiä jotka ovat erittäin sivistyneitä ja tietotaidoiltaan kovalla tasolla vaikka he eivät olisi käyneet mitään ammattikorkeita tai kovempia koulutuksia.)

Aforismi: Rakkaus on ikuista - vain kohde muuttuu..

Olen

- 29-vuotias mies
- 185cm pitkä
- 86kg elämäniloa
- urheilullinen (reenaan kestävyyttä, että lihasmassaa)
- diplomi-insinööri
- toimin teollisuudessa tutkijana

Koen ongelmaksi, ettei mieleistä naista tahdo löytyä kovin helpolla. Niin moni hyvä nainen on varattu täällä Pohjois-Suomessa. Tuntuu, että monella Pohjois-Suomessa syntyneellä naisella on taipumus muuttaa Etelä-Suomeen jossain vaiheessa elämää ja hence molemmin puolin Suomea väestön sukupuolijakauma vinoutuu. Kenen syy??

30 ja risat mittarissa, 189cm, 93kg.
Riski, ja leveä harteinen.
On koulutettu.

Paljon kokemusta naisista, Nykyään ulkokuori käy yhä petollisemmaksi, siksi jäädytin sydämmeni typellä ja räjäytin sen tilalle mustan aukon, se imee kaiken mutta ei anna mitään.

Niin kauvan kun olen voitolla olen voitolla, sen jälkeen saappaat jalassa hautaan.

Korkeasti koulutettukin käy mutta duunari kelpais mulle...Muuten kaikki kriteerit samoja. ps. ja pulaa on muuten niistäkin.

- Ikä: 31
- Pituus: 181 cm
- Paino: 76 kg
- Ruumiinrakenne: Normaali
- Lapset: Ei lapsia
- Haluan lapsia: Kyllä
- Siviilisääty: Sinkku
- Koulutus: Maisterin tutkinto
- Työssäkäynti: Kokopäivätyössä

Täällä minä olen, mutta en vain harrasta nettideittailua tai yökerhoissa heilumista, joten minut on vain melko hankala löytyy. Tähän kun vielä lisätään se että lähestyn keskimäärin 2 kiinnostavaa naista per vuosi, niin yksin kai minä tule vielä jonkin aikaa olemaankin.

Täytän (ja täytin) kaikki nuo kriteerit useita vuosia (>190cm, 90kg, sporttinen, ja vielä hyvin toimeen vaikka ei se tuossa kriteerilistassa olekkaan), vaan eipä meinannut löytyä naista joka olisi ollut minusta kiinnostunut.

Miksi? se onkin oikein hyvä kysymys. Paljon tuli kehuja että olen "hyvää seuraa" mutta jutut eivät kuitenkaan edennyt yhtään mihinkään ja loppuivat ennen kuin oikein alkoivatkaan.

Eritasoisia tuttavuuksia oli kertynyt päälle sata vuosien varrella (siinä vaiheessa lakkasin laskemasta kun luku tuntui masentavan suurelta). Lopulta sitten vain sattui löytymään oikea, joten nykyään on vaimo ja onneksi ei tarvitse etsiä enää.

Pointtina on siis se että alkuperäiset kriteerit täyttäviä on todennäköisesti paljon. Kuitenkin ihmisillä on paljon pidempi sisäinen kriteerilista, jota vastaan rankataan kaikki vastapuolen kanditaatit, eikä siitä usein edes tunnisteta omia vaatimuksia saati sitten että tingittäisiin niistä (puhutaan vain "kemioiden yhteensopivuudesta" joka on oikeastaan aika sama asia). En siis yhtään ihmettele että on hankalaa löytää sopivaa.
Parasta olisi aloittaa siitä että osaisi edes tunnistaa oman listansa.

Mä olen vaan 166 cm joten en kelpaa

Täällä ollaan:

http://fi.match.com/