suomi24 treffi sivuilla tapaa mukavan tuntuisia ihmisiä..mutta kun keskustelu siirtyy harrastuksiin niin näyttää siltä että koira harrastus on yksi niitä joka karkoittaa miehet loitolle.Harrastuksena yhtä hieno kuin joku muukin.Enpähän ainakaan baareissa istuskele.
Toinen juttu on sit se niin paljon perään kuulutettu rehellisyys.Kaverit kertoo itsestään ummet ja lammet,miten ovat hyvin säilyneitä,nuorekkaita ym.ym.Tapasin kaverin joka oli kyllä maininnut lievästä ylipainoisuudesta-lievä ei haittaa-sitä oli kuitenkin noin 60kg.
Sit tää kolmas juttu onkin se että asun maalla,on minun kodissani ikkunat muuallekkin kuin metsään päin.Olen elänyt muuallakin kuin pienessä maalaiskunnassa.moni tuntuu ajattelevan että maalaistyttö ei ymmärrä elämästä mitään tai on ainakin himppasen verran tyhmä.
Ei kovin mukavia kokemuksia,mutta lannistuta ei.
Toinen juttu on sit se niin paljon perään kuulutettu rehellisyys.Kaverit kertoo itsestään ummet ja lammet,miten ovat hyvin säilyneitä,nuorekkaita ym.ym.Tapasin kaverin joka oli kyllä maininnut lievästä ylipainoisuudesta-lievä ei haittaa-sitä oli kuitenkin noin 60kg.
Sit tää kolmas juttu onkin se että asun maalla,on minun kodissani ikkunat muuallekkin kuin metsään päin.Olen elänyt muuallakin kuin pienessä maalaiskunnassa.moni tuntuu ajattelevan että maalaistyttö ei ymmärrä elämästä mitään tai on ainakin himppasen verran tyhmä.
Ei kovin mukavia kokemuksia,mutta lannistuta ei.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Tuolla lailla asia taitaa ikävä kyllä nykyään olla.
Joskus tuntuu siltä, että ihmiselon on pakko olla pintaliitoa, että olisit edes jonkunarvoinen. Huomautan nyt, ettei kenekään tarvi ottaa hernetölkkiä nenäänsä, että EN YLEISTÄ. Aina löytyy positiivisia poikkeuksiakin. Sanotaanhan, että poikeeus vahvistaa säännön.
Ikävä vain, että suurin osa ihmisistä taitaa herätä kuitenkin liian myöhään siihen tosiasiaan, että elämässä on muutakin kuin baarien yms. savuisten luolien sisältöjen tarjonta.
Kaikkien luonne ei kilju luontoon tai edes maalaiskuntiin, sikäli kun niitä vielä suomenmaasta löytyy.
Liioittelu on hirmu helppoo virtuaalisesti. Saattaa helposti käydä niin, että tulee päästettyä arvaamaton "sammakko" suusta, jota on vaikea korjata ennen kuin on myöhäistä. Ei nimi miestä/naista pahenna, ellei mies/nainen nimee. Näinhän asia on.
Mutta elämä opettaa ja kasvattaa, niinhän sitä sanotaan. Ja elämän koulun myötä kokemuksia tulee lisää. Joskus ne vain tuntuvat hirmu epäoikeudenmukaisilta, mutta mikäs tässä maailmassa olisi oiken. Kaikki ei mee aina niin kuni haluis, eikä kaikkia voi miellyttää. Mutta kun muistaa pitää mielen avoimena ja mennä eteenpäin ja ennen kaikkea kulkee silmät auki, niin pärjää aika pitkälle :o)
Tsemppiä kesään :D
Ei kaikkien tarvitsekkaan haluta maalaiskuntiin(meillehän tulis ruuhka)mut se että meitä aliarvostetaan ,ihmetyttää.Itse miljoonakaupungista juurilleni palanneena arvostan elämää täällä.On melkoisen mukava lähteä aamulenkille,vetää keuhkot täyteen raikasta ilmaa-joskus navetan hajun höystämänä-nauttia äänettömyydestä..
Samaa mieltä kanssasi! :o)
Itsekin huomannut, että pikkuhiljaa keho ja mieli hilautuu lähemmäksi juuria. Ehkä vielä joku päivä toivottovasti itsekin saan tehdä kuvaamallasi tavalla..... some day, maybe some day :o)
Ja oon sitä mieltä, että aliarvostus on kateellisten panettelua. Ja se johtuu siitä, kun ihmiset eivät uskalla tehdä tietoista valintaa ja jättää nykyistä elämää ja aloittaa ehkä kokonaan uusi elämä luonnon keskellä. Toki kaikilla ei siihen ole mahdollisuuttakaan, joten en tässä lähde asiaa yleistämään :o)
Mutta yhtäkaikki, elämä on valintoja täynnä, ei oikeita, ei vääriä, vaan valintoja :D
et tästä meidän niin ihanasta suomen maasta löytyy joku ,jolla on saman suuntaisia ajatuksia.
On varmasti monia muitakin jotka haluaisivat tehdä samoja valintoja.
Rohkeutta ja uskallusta se himppasen vaatii.
Maalle muutto on varmasti suurin syy myös siihen että miksi olen eksynyt treffi sivuille.
Kaupungissahan on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia luoda uusia ihmissuhteita ,aivan livenä.
Kyllä näin on.
Monille maalle muutto tosiaan voi olla niin ison muutoksen takana, ettei viitsi tai yksinkertaisesti halua siihen. Toinen puoli itsestä haluais ja toinen taas ei. Ikävä ristiriita tilanne omassa ajukopassa. Mutta niinkuin sanottu, elämä on valintoja täynnä jne. :o)
Ja omat valinnat olen jo tehnyt siinä asiassa. Pitää vain saada joitain asioita järjestykseen, ennen kuin voi saattaa suunnitelmat loppuun asti.
Ohan nää sivut oivat väline ainakin ajatusten vaihtoon, myönnettäköön sekin :o)
nämä sivut ovat oiva tapa vaihtaa mielipiteitä..sun kans ollaan nyt tätä maalle muutto keskustelua käyty..mutta entäpä ne koirat..
onhan yh-äideilläkin lapset-älköön kukaan nyt ajatelko että lapsia ja koiria vertaan toisiinsa-
jotka rajoittavat tietyllä tavalla liikkumista,ainakin spontaaneja lähtöjä.Tarvitsee aikaa järjestää koirien hoito,en voi hypätä autoon ja ajaa tieheni..pidemmäksi aikaa kuin max.8-9 h.Tämä on ollut seikka jota ei ymmärretä.
Ehkä itse olen jotenkin omituisilla ajatuksilla varustettu,mun mielest tapaamisetkin voi sopia ajoissa..jos yleensäkkään sovitaan.ai,ai taisinpa melkein kiihtyä..
Oot harvinaisen oikeessa! Maalle muutto keskustelu ei oo ollu kauheen suosiollinen noin niinkun osallitujamäärällä mitatuna, mut mielipiteitä ollaan vaihdettu.
Mut henkilökohtainen mielipiteeni on, ettei koiratkaan saa tuottaa ylitsepääsemätöntä ongelmaa. Olkoonkin nin, ettei koiria saa koskaan verrata lapsiin, niinkuin mainitsitkin. Molemmat rajoittavia tekijöitä, mutta ei kuitenkaan niin rajoittava, etteikö niitten kanssa pärjäisi. Molemmat asiat kuuluu sarjaan etukäteen sovittavat asiat.
Kuitenkin yh-äidit ja isät ovat valinneet osansa, tavalla tai toisella, enemmän tai vähemmän omasta tms. tahdostaan. Elämä on valintoja täynnä, ei oikeita, ei vääriä, vaan valintoja. Kun kaksi ihmistä päättää laittaa kantapäänsä yhteen ja aloittaa ns "oman" elämän, niin johan nyt toki käytännön asioista pitää sopia. huoltajuus ym. asioista ennen kaikkea. Miten ihmeessä muuten kumpikaan voi suunnitella elämäänsä eteenpäin, jos lasten hoito vuorossa oleva vanhempi esim. tuntia aiemmin päättääkin, ettei tänä viikonloppuna oikein sopisikaan? No kuulunee sarjaan ikuisuus ongelma tms.
Koirien kanssa tilanne lienee hieman helpompi. Toki niidenkin kohtaloksi voi koitua pari suhteen loppu, mutta yleisesti ottaen kuitenkin koira(t) joutuu jommalle kummalle puolisolle eron sattuessa. Silloin on nähdäkseni helpompi järjestellä menemisensä ja järjestää koiruuksille hoitaja menon ajaksi, jos tilanne sitä vaatii.
Saatoin myös kirjoittelun tiimellyksessä hieman(?!) kiihtyä....
niin..olenhan minäkin ihan vapaasta tahdostani alkanut kuuden koiran "yh-mammaksi".Tämä ei ole minun ongelma ,vaan se että mikä nyt mahtaa olla se asia joka miehiä järkyttää..koirani ovat kookkaita mutta peruskoulutettuja.Ajattelen nyt yh-äitejä,on luonnollisempaa että yli nelikymppisellä,eronneella naisella on lapsia kuin että olisi lapseton.Olen joidenkin kanssa keskustellut aiheesta ja kunnollisen kumppanin saaminen tuntuu olevan kiven takana.Tuntuu että heillä ne lapset ovat este(miesten mielestä).
Kun taas omalla kohdallani nämä nelijalkaiset ovat este..
Olen jossain tilanteessa sanonut etten ole koirieni kanssa naimisissa..sanottakoon se vielä näin julkisestikkin.edelleenkin villi ja vapaa..
Niinhän sitä sanotaan, että elämää on valintoja täynnä.
En kyllä osaa sanoa, mitäköhän tapaamasi miehet ajattelevat, jos koirat ovat heille ongelma. Omituinen juttu, koska useimmiten kuitenkin lapset tuottavat enemmän pään vaivaa. Tätä en tosin sano yleisesti, koska poikkeuksia löytyy siltäkin saralta.
Jonkunlainen pelko tms. takaraivossa mitä ilmeisimmin.
Oon sanaton...
Hätäkös sinulla: tapaat mukavan tuntuisia ihmisiä.
Miten käy miehelle, joka kertoo asuvansa maalla? No siten, että ei edes tapaa ketään :(
Näillä suhdefoorumeilla miehet valittavat, miten naiset katsovat vain ulkonäköä ja varallisuutta. No moni niin tekeekin, mutta itselläni ovat molemmat kriteerit kohtuullisessa jamassa ja riittämättömät lähinnä toivottoman krantuille. Olen joskus piruuttaan esittänyt entisessä kotikaupungissani asuvaa insinööriä ja vienti on ihan ok. Vaan annas olla, kun menen alun alkaen reilusti tunnustamaan, että olen osa-aikamaajussi ja asun pikku kunnassa, niin "treffi"kumppanilla ilmenee äkkiä epämääräisiä ylikäymättömiä kiireitä ja muita esteitä pitää yhteyksiä...
Mitä eläimiin tulee, on niitä naisissakin "karvakammoisia".
Mitäs muuten harrastat koiriesi kanssa ja mitä rotua/rotuja sinulla on? Tässä olisi hyvät maastot ja hulppea jäniskanta treenata ajokoiria ja Labbikselle voisi löytyä aitoakin noudettavaa... :)
Kyllähän säkin varmaan tapaat mukavan "tuntuisia"ihmisiä.Voihan se olla että emme ole törmänneet siihen oikeaan tyyppiin.
Eihän meistä kaikista ole maaseudulla asujiksi.Totuuden nimissä täytyy tunnustaa että minäkin pelkäsin ensi alkuun pimeää..ainakin kovasti oudoksuin.Minulla nää ns. treffikumppanit ovat kadonneet siinä vaiheessa kun olen kertonut rodun jota harrastan.Harrastan henkilöhakua ja jälkeä.Näyttelyissä pyörähdän silloin tällöin.
Jahas...... Siis mikä rotu voi olla niin "kauhea", että se karkoittaa miehet? Isokokoinen.. henkilöhakua.. jälkeä.. Saksanpaimenkoiria? Rottweilwreita?
Ei näin äkkipäätään tule mieleen muita rotuja, jotka voisivat herättää stereotypisiä pikapelkoja.
Itselläni on "ylisuuri" suomenhevonen ja se näkyy aiheuttavan omituisia reaktioita sellaisissakin, jotka yleensä pitävät hevosista :)
Ikkuna mehtään päin. Ei ole kaikista asumaan maalla ja toisista taasen ei ole kaupunkiin. Kuten minusta. Mitäs pelkäämistä pimeässä on: olemattomia ei ole olemassakaan ja huligaanit tuskin pimeään uskaltavat. Kaupungissa sitä saa varoa, ettei joku hörhö hyppää silmille. Minäkin muutamaan kertaan saanut väistellä linkkaria ja pullonpätkän heiluttajia :(
Viikko sitten meinasin mennä iltaa viettämään erääseen kesäjuhlaan, mutta pian siinä halut karisi, kun heti alkajaisikseen pari nyrkkisankaria heilui vastassa. Ei kiinnosta sen sortin huvittelu. Maku pois taas viikkokausiksi ja tässä sitä vietetään reipasta poikamiesiltaa/yötä netissä surffaillen. HÖH!
Tähän pimeäänkin tottuu,eikä siellä tosiaankaan mitään mörköjä ole ja onhan minulla rotikkani turvana.Tuskin kukaan edes yrittää kovin lähikontaktia ottaa kun laumani kanssa kuljen.
Tuntuu vahvasti että asiahan on juuri päinvastoin..hymyilee hän täällä laumansa kanssa.
Arvasinpas :)
Voin kuvitella, että Rotikan kanssa ulkoileva nainen ei ole niitä ensimmäisiä iskuyrityksen kohteita. Kyllähän siihen rotuun niin vahvasti yhdistyy suojelukoira -leima.
Uteliaana kansalaisena minä en kyllä malttaisi olla hankkiutumatta juttusiin, jos joku tulisi vastaan kokonaisen lauman kanssa. Puolen tusinaa ympärillä hyörivää rottweilia on jo sen verran tavaton näky, että sen lauman ulkoiluttajassa on pakko olla jotain erityistä.
Ihan nyhverö ei siinä joukossa pärjää - eikä minun seurassani. ;)
Milläs kulmakunnalla suomenmaata joukkuettasi ulkoilutat?
Eteläisessä suomessahan tämän laumani kanssa liikun.Aamu lenkki heitetty ja nyt muihin puuhiin..
On se vaan kumma että jos mies kulkee lauman kanssa niin se on hienoa!!
Jos lauman kuljettaja on nainen niin se tuntuu olevan outoa :o)
Missä päin on hyvät maastot.
Onko vesistö lähellä?
Metsästys seuran lupa treenata?
Nonii :(
Tallissa tulva ja heinät märkänä luo'olla. Voi P*** tätä kesää! Onneksi on viime vuodelta priimaa varastossa, ettei ihan holtiton stressi änkeä päälle, vaikka nyt menis ihan pilaan koko sato. Mutta mistäs naapuri ottaa kopukoilleen heinät, kun hän oli laskenut sen varaan, että minulta liikenee muutama sata paalia...
No jopas. Outonako ovat pitäneet? Ei siinä minusta mitään outoa ole, jos joku ulkoilee koiralauman kanssa. Yhdellä hyvällä (naispuolisella) ystävälläni on kennel ja näky on tuttu. Sama se on hevospiireissä. Reipasta jengiä sellaiset, jotka tulevat toimeen eläinlauman kanssa.
Kunhan minäkin tässä lakkaan köyhtymästä ja vähän reipastun, niin tulee ajankohtaiseksi hankkia lisää hevosia :)
Pitihän se arvata... eteläisessäpä tietenkin :( Johan se ihme olisi ollutkin, jos näillä korkeuksilla olisi "villi ja vapaa" naisihminen majaillut.
Vesistö näkyy tuosta ikkunasta ja toisen rantaan on 300 m. Mestälampia. Isommalle järvelle tulee varttitunnin autoilu tästä katsoen.
Kyllä se lupa-asia järjestyy. Meillä on seurassa koiraharrastusta (ajo- luola-, ja hirvikoiria) jo entuudestaan. Sinullako olisi noutajia?
että ne sun heinät kastu.
Kyllä kai siel teidänkin korkeudella on villejä ja vapaita.Missäs ihmeen korkeuksissa mahdatkaan asua?
Outoa on ihmisten mielestä se kun näit on näinkin monta,valitettavasti myös rotua kohtaan on ennakkoluuloja vaikka eihän nämä mitään petoja ole.Mukavia mummon mussukoita :o)
Kaukana on,asun Järvenpäässä ja minulla on noutaja.Flätti,ruskea ja kaunis.
Tosi huonoa tuuria, kun juuri tähän osui vesiryöppy. Kilometrin päässä asuva naapuri, joka toimii kylän paalaajana, sai vain muutaman pisaran niskaansa. Sanoi pääsevänsä huomena laittamaan omat heinänsä pakettiin. No, mielummin näin päin - minulla ei tule hätä, mutta naapuri olisi pulassa, kun on karjaa ihan yläkanttiin peltoalaan nähden.
Ei muuten ole villejä ja vapaita. Villejä ei-vapaita on. On myös vapaita, mutta he vapaana pysyvätkin; vannoutuneita vanhapiikoja tai juoppoja. Tässä on ovela "naistyhjiö" ikäluokassa 30-45. Deitti-ilmoituksia tulee jonkin verran selailtua, mutta alta tunnin ajomatkan päästä on viimeisen viiden vuoden aikaan ollut yksi ilmoittaja. Itse olen sillon tällöin myös laittanut haun ja vastauksia tulee pääkaupunkiseudulta (n 200 km) eteläiseltä pohjanmaalta (n 250 km) sekä jostain syystä yleensä myös Oulusta (n 400 km). Entisen Keski-Suomen läänin eteläosassa nämä "korkeudet".
Mummon mussukoita? Heh... ei tule ensimmäisenä mieleen se vaihtoehto, kun joku mainitsee rotikan. Se täytyy kyllä sanoa, että kaikkein pahimmat pedot, joita minä olen tavannut, ovat näitä taskuun mahtuvia karvapalloja. Sinä koiralauman kanssa elävänä tuskin tarvitset rautalankamallia, miksi näin on... :D
Pidätkö noinkin mittavaa koiralaumaa siksi, että yksinkertaisesti vain pidät koirista ja lauman kanssa eläminen tuntuu omalta, vai onko ohessa myös pentujen kasvatus myyntiin?
Tuolla jossain viestissä kerroit, että taloudessasi osa on koiravapaata vyöhykettä ja osa koko revohkan käytössä. Toimiva systeemi. Minulla on ollut sama laulu silloin, kun on koiria ollut. Kissaa en saanut koskaan oppimaan siihen, että joitain huoneita on tarkoitus pitää karvattomana alueena, mutta koirat oppivat helposti sen, missä menee "reviirin raja".
Harmi
Hiljainen on kylätie...
Vaan eipä kysyvä tieltä eksy :)
eläimiin pidän näin mittavaa laumaa.Pentuja hyvin harvakseltaan,ei joka vuosi.Tämä on elämäntapa,on mielenkiintoista seurata lauma käyttäytymistä.Jokaisella oma paikkansa ja näyttää välillä että myös oma tehtävänsä.
Yksi on suuri vahtikoira,ilmoittaa heti kun joku pihapiiriin astuu.yksi noista vanhemmista ottanut emokoiran roolin.paimentaa nuorisoa ja pitää niille järjestystä yllä..Kaikkien yhteinen tehtävä on ilahduttaa mua.
Aika mukavaa elämää loppujen lopuksi vaikka välillä tämä "yksin"olo närästääkin..
Maantiedon taitoni tosi heikko mut en nyt kyl osaa sua oikein mihinkään asettaa kartalla.:(
haluat jutustella niin tässä osoitteeni:
[email protected]
Olet oikeassa. Vaikka eläimistä pidänkin todella paljon, niin itselleni en silti koiraa ottaisi.
Koirat sotkevat paikkoja, haisevat yms. Jos haluat pitää asunnon siistinä, niin sinun täytyy imuroida se vähintään kerran päivässä. Itse en ainakaan voisi kuvitella asuvani epäsiistissä asunnossa. Pentuna ne purevat kalliiden huonekalujen jalat ja kengät yms.
Viikonloppuaamuna, kun olisi mukava köllötellä kullan kanssa sängyssä, niin ei auta muu kuin lähteä ulos koiraa kusettamaan, vaikka vettä tulisi kaatamalla tai pakkasta olisi -28 astetta. Sama juttu illalla ja siinä välissä.
Kun olisi mukava lähteä kahdestaan reissuun, minne koiraa ei voi ottaa mukaan, niin mistäs metsästät sille hoitajan?
Nämä ovat vain minun tuntemuksiani asiasta. Varmasti löytyy miespuolisia ihmisiä, jotka pitävät koirista ja silloin on varmasti yksi yhdistävä harrastus mikä voi olla parisuhteen kannalta hyväkin asia.
Tämähän on näitä valinta kysymyksiä.Tietysti puitteetkin jonkun verran vaikuttavat..Minulla on osa talosta
koirien ja minun käytössä,osa taas ainoastaan minun..eli on huoneita joissa koirat eivät majaile.
Totta puhut siinäkin että onhan tässä vuosien aikana pari nahkasohvaa tuhoutunut mut onneks niitä saa uusia jos on halu sellaiseen.Sekin niitä valinta kysymyksiä.
Kyllähän nuo koiratkin nukkuvat aamulla pitkään jos en itse nouse aikaisin.meille on kai vuosien varrella muodostunut yhteinen rytmi.
tuo hoitopaikan olen kohdallani ratkaissut niin että minulla on kotona niille hoitaja joka asuu täällä kun itse olen matkoilla.
tämä on ollut minun valintani vaikka joskus itsekkin epäilen tervepäisyyttäni :0)
Hmmm! Tämähän alkoi kuulostamaan jo hyvältä. Oma siipi talossa eläimille, rahaa ostaa uusia nahkasohvia entisten tilalle, hoitaja koirille...
Minusta taitaakin tulla koiraihminen ;-)
joukkoon kummaan..
Tarpeeksi pitkään (=vuosia) siedettyäni yhtä nelijalkaista edellisessä suhteessa opetti ainakin sen, etten ikimaailmassa jaksa enää katsella niitä samassa taloudessa. Esittämäsi syyt voin helposti allekirjoittaa. Keksisin paljon lisääkin asioita miksi en ottaisi eläimiä vaivoikseni, mutten jaksa aiheuttaa tässä vaiheessa vuorokautta enää verenpaineen nousua muistellessani niitä aikoja.
Elukoista en pidä ja lisäksi olen suuremmaksi osaksi niille allerginen tuskin kovin moni nainen niitä minun takia luopuisi ja tämän takia en jaksa pahemmin mitään asialle tehdä vaikka tyttö vaikuttaisi mukavalta ja olen rehellinen sen takia melko monet eivät ole kiinnostuneet minusta kun en ole se prinssi hepalla varsustettuna vaan tämmönen personaallinen äijä jolla on hyvät ja huonot puolensa...
itse miehenä törmännyt ylipainoisiin naisiin, yksikin nuorekas oli niin vanha ja näkönenkin ettei ikäänsä kehannut kertoa edes kysyessäni moneen kertaan...
Koirista sen verran että miehen allergian takia ei nainen koiraansa jättänyt, joten niin jäi nainen ja koira...
perään huudan.Jos kirjoittelu ja "ystävyys"etenee niin pitkälle että tapaamisen aika koittaa,on aika ikävää huomata sen kaatuvan välittömästi siihen että huomaat toisen valehdelleen ja sallailleen asioita.Siihen ei enää auta vaikka olisi kuinka "fiksu"henkilö kyseessä.
Vaikka nyt tällä siunaamalla hetkellä tapaisin miehen joka olisi ok, mutta allerginen, niin en minäkään koiristani luopuisi.
On eri asia jos perheeseen puhkeaa allergia,silloin olisi luopumisen paikka.
Yksikään mies ole kertonut olevansa allerginen.
Jos näin olisi ollut, sen ymmärtäisin.
Nyt on kuitenkin ilmaantunut mukava kirjekaveri joka ei ainakaan koiria pelkää tai karttele.
Tapaaminenhan sen taas toteen näyttää,onko mies sanojensa mittainen vaiko jotain muuta..
Treffasin nettikumppanin luonnossa. Tuo ylipaino on näköjään eri asia subjektiivisesti ja objektiivisesti. Sinänsä kiva nainen (48v) loksautti vielä leukani levälleen ilmoittamalla tiukasti, että hän ei sitten ala enää lapsia vääntämään.
Koiran karvoja voi olla vaikea selittää vaimolle.
Itsellä on myös kokemus kun koira myllää sängyssä samalla, kun yritimme rakastella. Sinänsä pienet hapsukarvat on ihan kivoja