Tuttu tilannekaksi tahoillaan naimisissa olevaa työkaveria alkaa vain yhtenä päivänä juttelemaan ja huomaavat, että tuo toinenhan tajuaa minua. Niitäkeskusteluja alkaa kaivata ja sitten humaa, että tässähän on kyse myös vahvasta eroottisesta latauksesta. Pari kertaa "tilaisuus" saadan torpattua, järkeistämällä, mutta sitten tehdään päätös antaa mennä. Rakastelu on upeaa! Kumpikin sanoo, ettei halua suhdetta, mutta kuukauden päästä huomataan, että ollaan rakasteltu jo kymmenisen kertaa ja aletan puhua rakastumisesta ja yhteisestä elämästä.
Nainen ei pysty elämään kaksoiselämää vaan kertoo miehelleen suhteesta ja hakee samalla eroa. Ukkomies puhuu paljon erohaluistaan ja aikeistaan, mutta myös siitä, miten vaikeaa se on. Etenkin, kun ei enää asuisi saman katon alla lasten kanssa. Ja miten lapset syyllistäisivät häntä. Vaimo saa tietää, kun hänen ystävänsä näkeemiehen toisen naisen kanssa. Mies lupaa vielä yrittää, mutta ei lopeta rinnakkaissuhdetta, joka on jatkunut jo puoli vuotta. Suhde jatkuu intensiivisenä ja rakkaus syvenee. Kakkosnaista alkaa ahdistaa erossa olo miehestä sekä miehen soutaminen ja huopaaminen. Mies puolestaan ahdistuu siitä, että hänen pitäisi tehdä ratkaisu. Hän lopettaa rinnakkaissuhteen. Sanoo vaimolleen, että hän on tehnyt valintansa jäädä vaimon luo. Vaimo uskoo (tai sitten ei), mies haluaa uskoa.
Mutta muutaman viikon päästä mies sooittaa kakkoselleen ja sanoo haluavansa tämän takaisin, koska rakastaa niin paljon ja on tajunnut, ettei oma liitto ja parisuhde tule koskaan muuttumaan sellaiseksi kuin hän toivoisi parisuhteelta ja näkee itsensä tämän toisen naisen kanssa yhdessä. Nainen suostuu, vaikka luottamus mieheen on nollassa ja pelottaa. Mutta kun rakastaa niin paljon ja toivoo että mies vielä eroaisi. Varovaisen "kakkosalun" jälkeen suhde syvenee todella nopeasti ja mies alkaa taas puhua eroavansa vaimostaan, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Milloin mistäkin syystä. Kakkonen alkaa olla todella ahdistunut, mutta ei halua päästää irti. Tai vaikka vähän jo haluaisikin, ei tunnu pystyvän. Tulee kesäloma, jonka mies viettää vaimonsa kanssa, kakkonen yksin. Ahdistus kasvaa, samoin kaipaus ja ikävä. Mies ei vaan saa ratkaisua tehtyä, kun se on niin pelottavaa. Lähettää jopa viestin, että "Olen niin ahdistunut siitä, kun tiedän haluavani sinut, mutta osa minusta taistelee sitä vastaan, koska olen kerran jo luvannut vaimolleni jäädä hänen luokseen!".
Siinä kohtaa kakkosella palaa kiinni. Vaikka hän ei ole koskaan pystynyt näyttämään vihan tunteitaan miestä kohtaan, eikä oikeastaan edes vhaamaan, korkeintaan olemaan pettynyt, loukkaantunut ja turhautunut, nyt hän suuttuu. Ei kyllä näytä sitä miehelle vaan on vihainen itsekseen. Päättää, ettei aio vastata miehen puheluihin, kun hän kuitenkin taas seuraavana päivänä soittaa. Eikä tekstareihin, eikä mihinkään. Ei ehdota itse enää tapaamisisa, ei kysy tulevaisuudesta. Yrittää ainakin olla pitämättä mitään yhteyttä tuohon mieheen, joka taas kerran loukkasi häntä - antoi ymmärtää, muttei kuitenkaan tehnyt mitään, ei antanut mitään, otti vain. Mokoma energiasyöppö!
Mutta nainen ei ole pelkästään vihainen. Hän n myös pahoillaan syvästi rakastamansa miehen puolesta.Hän ei koskaan halunnut tätä, että miehen olisi paha olla, ahdistunut olla. Kun mies kkirjoittaa viestissään sen noin selvästi, nainen päättää vetäytyä. Rakkaus voittaa vihan, rakkaus voittaa kaiken. Nainen päättää vetäytyä, ettei enää koskaan saisi miestä tuntemaan, että hän aiheuttaa miehelle ahdistusta, stressiä tai painetta mihinkään suuntaan. vetäytymällä hän todennäköisesti aiheuttaa miehelle ikävää ja kaipausta, mutta siihen miehellä on sitten avaimet itsellään.
Anteeksi rakas, en halunnut satuttaa sinua. En tiedä, miten pystyn tähän, mutta haluan yrittää. En halua satuttaa sinua enää koskaan, enkä halua sinun satuttavan minua. Toivottavasti tulet vielä onnelliseksi. Rakastan snua aina.
Irti oikeasti!
24
410
Vastaukset
- Unvas
Luulenpa, ettei mies sinua päästä. Tämä on niin tuttu tarina. Mies tarvitsee oman aikansa eronsa työstämiseen. Saattaa päätyä jäämään vaimonsa luokse, mutta tuskin mitään onnea sieltä enää löytää. Ei se mitään suurta rakkautta ole, jos pidetään tiivistä rakkaussuhdetta selän takana. Mitään takeita ei kuitenkaan erosta ole, eli sen mukaan kannattaa sinun elämääsi ajatella. Kaikki eivät vain saa aikaiseksi, koska asiaan liittyy niin paljon kaikenlaista, mm. satuttamisen pelkoa.
Mutta revi sinä itsesi irti, ennen pitkää pystyt tapailemaan muita miehiä. Sinä olet tässä kuviossa ainoa, jolla häämöttää aurinkoinen tulevaisuus täynnä mahdollisuuksia. - miettijä...
Sitten eletään onnettomina koko elämä jos ei uutta kipinää avioparin suhteeseen löydy. Usein uskottomuus on hyvin vaikeaa antaa anteeksi. Hetken onni vie lopulta kaiken onnen.
- Ei oo helppoo ei
Ei se elämä välttämättä ole niin onnellista, vaikka pettäjä menisi yhteen kakkosen kanssa. Alkuhuuman jälkeen nimittäin. Pettäjä ei ole nimittäin ole kauhean hyvä arjessa eläjä ja luultavasti parisuhdetaidot ovat melko huonot. Siitä kertoo esimerkiksi se, että ylipäänsä lähtee pettämään. Kyseessä on ihminen joka ei kunnioita muita ihmisiä kuten puolisoaan tai kakkostakaan tai sitten on kykenemätön tai haluton hoitamaan omaa parisuhdettaan. Sitäpaitsi ihminen, jolla on selkärankaa eroaa ensin ja sitten vasta etsii uutta.
Toinen ongelma on luottamus. Miten luottaa ihmiseen joka salailee ja valehtelee saadakseen haluamansa. Kaikki selvittämätön lasti menneisyydestä raahataan mukaan myös uuteen suhteenseen. - aika irrottaa
Ei oo helppoo ei kirjoitti:
Ei se elämä välttämättä ole niin onnellista, vaikka pettäjä menisi yhteen kakkosen kanssa. Alkuhuuman jälkeen nimittäin. Pettäjä ei ole nimittäin ole kauhean hyvä arjessa eläjä ja luultavasti parisuhdetaidot ovat melko huonot. Siitä kertoo esimerkiksi se, että ylipäänsä lähtee pettämään. Kyseessä on ihminen joka ei kunnioita muita ihmisiä kuten puolisoaan tai kakkostakaan tai sitten on kykenemätön tai haluton hoitamaan omaa parisuhdettaan. Sitäpaitsi ihminen, jolla on selkärankaa eroaa ensin ja sitten vasta etsii uutta.
Toinen ongelma on luottamus. Miten luottaa ihmiseen joka salailee ja valehtelee saadakseen haluamansa. Kaikki selvittämätön lasti menneisyydestä raahataan mukaan myös uuteen suhteenseen.Tuo on varmasti aika usein juuri noin, että "pettäjä ei ole kauhean hyvä arjessa eläjä", mutta tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Heillä on takanaan jo kolmekymentä vuotta yhteistä matkaa ja tämä on ainoa kerta kun uskottomuus on astunut suhteeseen. Se oikeasti vaan tapahtui; siis että tutustuimme ja tunsimme vahvaa vetoa ja löysimme toisistamme sen, mitä emme edes tienneet etsivämme. Sen jälkeen toki teimme tietoisen päätöksen jatkaa tutustumista ja suhdetta.
Kun uskottomuus tuli ilmi vaimolle, he kävivät terapiassakin, johon mies ei kylläkään täydellä sydämellään, jos ollenkaan, sitoutunut, koska sanoi samalla vaimolleen, ettei aio kataista suhdetta minuun. Halua hoitaa parisuhdetta on ainakin tähän asti löytynyt, enää sitä ei taida olla miehellä, vaimosta en voi tietää. Mies ei ole kertonut vaimolleen, että aloitimme uudestaan ja sitä on lyhyen eromme jälkeen jatkunut jo yli puoli vuotta. Itse olen aivan varma siitä, että pakko vaimon on se aavistaa ja nähdä miehestään. Mutta varmasti myös haluaa sulkea siltä silmänsä, koska mies kuitenkin sanoi valinneensa hänet.
Kuitenkaan en haluaisi satuttaa tätä vaimoa, enkä missään nimessä heidän lapsiaan. Valinta ja vastuu ovat miehen, mutta onhan minullakin vastuuni tässä kokonaisuudessa.
Mitä luottamukseen tulee, se on vaikea paikka. Minä en niinkään pelkää sitä, että jos meistä tulisi oikeasti pari, mies pettäisi joskus minuakin. Tämä on hänelle ensimmäinen kerta ja hän ei nauti tästä. Näen, että hänen on vaikeaa elää kaksoiselämää. Hänellä on vahva halu rakentaa elämää minun kanssanii, mutta moni asia pitää kiinni myös nykyisessä elämässä, vaikka se tukahduttaakin hänet. Luottamuksen puute näkyy nimenomaan siinä, etten taida enää uskoa siihen, että hän oikeasti saisi erottua. - Ei oo helppoo ei
aika irrottaa kirjoitti:
Tuo on varmasti aika usein juuri noin, että "pettäjä ei ole kauhean hyvä arjessa eläjä", mutta tässä tapauksessa ei ole kyse siitä. Heillä on takanaan jo kolmekymentä vuotta yhteistä matkaa ja tämä on ainoa kerta kun uskottomuus on astunut suhteeseen. Se oikeasti vaan tapahtui; siis että tutustuimme ja tunsimme vahvaa vetoa ja löysimme toisistamme sen, mitä emme edes tienneet etsivämme. Sen jälkeen toki teimme tietoisen päätöksen jatkaa tutustumista ja suhdetta.
Kun uskottomuus tuli ilmi vaimolle, he kävivät terapiassakin, johon mies ei kylläkään täydellä sydämellään, jos ollenkaan, sitoutunut, koska sanoi samalla vaimolleen, ettei aio kataista suhdetta minuun. Halua hoitaa parisuhdetta on ainakin tähän asti löytynyt, enää sitä ei taida olla miehellä, vaimosta en voi tietää. Mies ei ole kertonut vaimolleen, että aloitimme uudestaan ja sitä on lyhyen eromme jälkeen jatkunut jo yli puoli vuotta. Itse olen aivan varma siitä, että pakko vaimon on se aavistaa ja nähdä miehestään. Mutta varmasti myös haluaa sulkea siltä silmänsä, koska mies kuitenkin sanoi valinneensa hänet.
Kuitenkaan en haluaisi satuttaa tätä vaimoa, enkä missään nimessä heidän lapsiaan. Valinta ja vastuu ovat miehen, mutta onhan minullakin vastuuni tässä kokonaisuudessa.
Mitä luottamukseen tulee, se on vaikea paikka. Minä en niinkään pelkää sitä, että jos meistä tulisi oikeasti pari, mies pettäisi joskus minuakin. Tämä on hänelle ensimmäinen kerta ja hän ei nauti tästä. Näen, että hänen on vaikeaa elää kaksoiselämää. Hänellä on vahva halu rakentaa elämää minun kanssanii, mutta moni asia pitää kiinni myös nykyisessä elämässä, vaikka se tukahduttaakin hänet. Luottamuksen puute näkyy nimenomaan siinä, etten taida enää uskoa siihen, että hän oikeasti saisi erottua.Varmasti se on itsellesi parasta, että riuhtaiset itsesi irti. Kyllä aikuisella ihmisellä tulee olla kyky tehdä päätös tietyssä ajassa. Minusta tuo mies on jo päätöksensä tehnyt, kun edelleenkin on yhdessä vaimonsa kanssa. Nyt pallo on tavallaan heitetty sinulle, että tyydytkö olemaan asemassa jossa nyt olet. Päätös asiaan tulee luultavasti sitten kun sinä lähdet tai jos vaimo päättää lähteä. Nyt mies vain koukuttaa sinua noilla "eropuheillaan". Jos pistäisit kovan kovaa vasten tai aikarajoa peliin, niin teidän suhde luultavasti päättyisi siihen.
Täytyy kyllä sanoa se, että ihan ällöttää tuollaiset pettäjätyypit, jotka eivät osaa tehdä päätöksiä ja pelaavat sitten sekä vaimon että kakkosen suuntaan. Olet hänelle tärkeä, mutta ei tarpeeksi tärkeä, jotta kannattaisi erota vuoksesi. Jos mies oikeasti rakastaisi sinua, niin joko eroaisi tai pyytäisi sinua jatkamaan matkaasi ja etsimaan miehen joka voi olla kokonaan sinun. Tilanne jossa mies sinua pitää on täyttä itsekkyyttä, ei oikeaa rakkautta. Oikeaa rakkautta olisi se, että mies luopuisi sinusta, jos ei pysty muuta tarjoamaan kuin salasuhdetta.
- Tiedäntämän
Olen ollut samanllaisessa draamassa osallisena vuosia sitten. Kaduttaako sinua, että erosit miehestäsi vai oliko avioliitto jo aikansa elänyt. Onko lapsia kuvioissa?
Itselläni painoi vaakakupissa lapset, siksi en kyennyt eroamaan olin vaimolle avoin ja hän ei halunnut eroa, joten emme eronneet. Naisen on Suomessa helpompi lähteä liitosta koska 9/10 tapauksessa äiti saa lapset. Minun rakastettuni oli sinkku joten en aiheuttanut hänelle eroa. Vaikka kaikesta on vuosia kaipaan tuota ihmista niin paljon että se tekee kipeää, se on ollut läheisin ihmissuhde, joka minulla on koskaan ollut. En menettänyt ainoastaan rakastettuani vaan parhaan ystäväni. Tapaamme edelleen kerran pari vuodessa, emme juuri puhu nykyisyydetä en halua tietää hänen suhteistaan. Meillä on mm. Edelleen yhteinen harrastus luemme samoja kirjoja ja keskustelemme niistä. Nämä tapaamiset ovat erittäin tärkeitä sillä me jaksamme eteenpäin niiden avulla, se on kuin lataisi pattereita niin henkisiä kuin fyysisiä. Me olemme hyväksyneet että emme tule olemaan aviopari mutta olemme liian tärkeitä toisillemme, että katkaisisimme välit kokonaan.- aika irrottaa
En ole katunut sitä, että erosin miehestäni. En etsinyt mitään, olin ihan tyytyväinen, mutta hetken päästä sen jälkeen kun olin tutustunut tähän toiseen mieheen, ymmärsin että olin jo pitkään työntänyt tärkeimpiä toiveitani ja tarpeitani syrjään, koska en pystynyt täyttämään niitä aviomieheni kanssa vaikka joskus yritinkin niihin todella panostaa. Olimme yhdessä teineistä asti ja yhteiseloa takana 17 vuotta. Kaipa meidän eroavaisuutemme sitten kasvoivat liiaksi eri suuntiin. Lapsia meillä on, joten se oli oma haasteensa, mutta en olisi kuitenkaan voinut jatkaa liittoa, joka ei sitten ollutkaan tyydyttävä vaan tukahduttava. Ja toisekseen, rakastuin tähän ukkomieheen niin todella syvästi. Vaikka meissäkin on erilaisuutemme, tärkeimpien asioiden suhteen tajuamme toisiamme täydellisesti! Siinä mielessä hän on vastaparini.
En epäile tämän miehen tunteita minua kohtaan ja tiedän, ettei hän ole peluri. Hän on minua yli kymmenen vuotta vanhempi ja myös hän on ollut vaimonsa kanssa yhdessä teinistä asti, nyt jo 30 vuotta. Tiedän hänen olevan minulle vilpitön, kun hän kertoo minulle siitä, miten liitto vaimon kanssa on kaverillinen ja minun kanssani hän pääsee ihan uudelle tasolle. Ymmärrän sitäkin, kun hän sanoo, että oikeasti haluaisi olla kanssani ja miettii vahvasti ja tosissaan eroa, mutta ei haluaisi olla erossa lapsistaan tai pelätä, että he katkaisevat ehkä välit kokonaan kuullessaan, että isä jätti äidin tooisen vuoksi. Tässä onkin ehkä suurin eromme, että mies on hyvin vanhoillinen tämän suhteen ("kun avioliittolupaus on kerran annettu, siitä pidetään kiinni), ja minä taas uskon siihen, että ihminen on yksin vastuussa omasta onnellisuudestaan ja joskus on rohkeinta uskaltaa astua ulos ja eteenpäin.
Mutta, nyt olen kuitenkin jotenkin tullut siihen tulokseen, ettei rakkaus riitä, enkä halua olla toinen nainen. Ehkä se on eniten juuri sitä. En ole koskaan halunnut sitä, enkä tule koskaan haluamaankaan. Olen yhden miehen nainen ja haluan miehenikin ajattelevan samoin omalla kohdallaan. En tavoittele heti hänen kanssaan yhteistä kotia ja ymmärtäisin, että monet asiat ottaisivat aikaa, mutta kun mitään konkreettista ei tapahdu, on aika irrottaa vaikka sydän rutistuu kasaan ja jokainen soluni huutaa kaipauksesta ja rakkaudesta miestä kohhtaan. Näin en kuitenkaan voi jatkaa. Vaikka kuinka rakastan ja haluaisin olla tämän miehen kanssa, en halua olla hänelle kakkonen, enkä halua olla se, jonka kanssa hän perhettään satuttaa. Siinä olen ollut mukana jo liiankin kauan.
- 15+7
Nyt iski ja kovaa. Tämä tarina on kuin suoraan minun kynästä, ilman tuota lopullista suuttumista ja päätöstä siitä, että tämä suhde oli tässä.
- aika irrottaa
En niinkään puhuisi lopullisesta suuttumuksesta, ennemminkin siitä, että olisiko jo aika irrottaa?? Olen varmasti hieman suuttunutkin, mutta ennen muuta väsynyt odottamaan. Ja väsynyt käymään yhä uudelleen ja uudelleen sitä kehää, jossa ensin uskon ja luotan ja toivon ja on aivan mielettömän ihanaa ja mies puhuu erosta, ja sitten petyn taas. Ja kokoan itseni uudestaan, rakentaen jälleen uskoa ja luottamusta. Ehkä kyse on tästä näkökulmasta eniten siitä, että vaikka rakastan ja vaikka haluaisin enemmän kuin mitään muuta, elää tämän miehen kanssa, en enää usko siihen, että se toteutuu. Jos mies eroaisi, uskoisin kyllä meidän onnistuvan olevan todella onnellisia, mutta en enää taida uskoa hänen koskaan saavan aikaiseksi erota.
Ja toisekseen, en myöskään halua hänen tuntevan minun tai meidän vuokseen itseään ahdistuneeksi. Jota hän lonnollisesti tuntee, kun tietää minun haluavan yhteistä elämää, ja hän haluaa sitä itsekin, mutta toisessa vaakakupissa on myös paljon tärkeitä asioita. Vaikka hänen parisuhteensa ei ole niin tyydyttävä kuin hän haluaisi, kuten kirjoitin, kaverillinen, on hänellä tietenkin positiivisia tunteita vaimoaan kohtaan. En halua miehen olevan ahdistunut ja tuntevan olevansa selkä seinää vasten. Haluaisin helpottaa hänen oloaan, tehdä hänen jokaisesta päivästään vähän paremman, en vaikeuttaa hänen oloaan ja elämäänsä. Siksi mietin, onko nyt tullut aika irrottaa?
Miehestä en sinänsä todellakaan haluaisi luopua, enkä meidän suhteestamme. Ja sydämessäni pidän varmasti aina hänestä kiinni. Mutta yritän ainakin jollain tasolla irrottautua. Jos hän tulee luokseni, eronneena, olen varmasti enemmän kuin onnellinen, mutta tällaisena kuin tämä nyt on, ei voi jatkua enää. - bxcfbhfxgn
aika irrottaa kirjoitti:
En niinkään puhuisi lopullisesta suuttumuksesta, ennemminkin siitä, että olisiko jo aika irrottaa?? Olen varmasti hieman suuttunutkin, mutta ennen muuta väsynyt odottamaan. Ja väsynyt käymään yhä uudelleen ja uudelleen sitä kehää, jossa ensin uskon ja luotan ja toivon ja on aivan mielettömän ihanaa ja mies puhuu erosta, ja sitten petyn taas. Ja kokoan itseni uudestaan, rakentaen jälleen uskoa ja luottamusta. Ehkä kyse on tästä näkökulmasta eniten siitä, että vaikka rakastan ja vaikka haluaisin enemmän kuin mitään muuta, elää tämän miehen kanssa, en enää usko siihen, että se toteutuu. Jos mies eroaisi, uskoisin kyllä meidän onnistuvan olevan todella onnellisia, mutta en enää taida uskoa hänen koskaan saavan aikaiseksi erota.
Ja toisekseen, en myöskään halua hänen tuntevan minun tai meidän vuokseen itseään ahdistuneeksi. Jota hän lonnollisesti tuntee, kun tietää minun haluavan yhteistä elämää, ja hän haluaa sitä itsekin, mutta toisessa vaakakupissa on myös paljon tärkeitä asioita. Vaikka hänen parisuhteensa ei ole niin tyydyttävä kuin hän haluaisi, kuten kirjoitin, kaverillinen, on hänellä tietenkin positiivisia tunteita vaimoaan kohtaan. En halua miehen olevan ahdistunut ja tuntevan olevansa selkä seinää vasten. Haluaisin helpottaa hänen oloaan, tehdä hänen jokaisesta päivästään vähän paremman, en vaikeuttaa hänen oloaan ja elämäänsä. Siksi mietin, onko nyt tullut aika irrottaa?
Miehestä en sinänsä todellakaan haluaisi luopua, enkä meidän suhteestamme. Ja sydämessäni pidän varmasti aina hänestä kiinni. Mutta yritän ainakin jollain tasolla irrottautua. Jos hän tulee luokseni, eronneena, olen varmasti enemmän kuin onnellinen, mutta tällaisena kuin tämä nyt on, ei voi jatkua enää.Irrottaminen on todella vaikeaa. Kun vaimo joutuu siihen pakosta ja yllättäen, voivat auttaa vain lääkkeet ja terapeutit. Kaiken lisäksi pitäisi jaksaa hoitaa eropapereita, osata yht'äkkiä hoitaa itse kaikki talousasiat, hankkia asunto ja yrittää jaksaa pitää elämästä kiinni. Eroaminen on rankka prosessi.
Kun rakastajatar irrottaa, kammailee hän hylätyksitulemisen ja pettymyksen tunteitaan vastaan. Vaimo käy niitä asioita lävitse samoin heräten joka aamu kauhun tunteeseen painajaisesta. Ystävät tukee ja suku auttaa, mutta yht'äkkiä ne ovat kuin rotkon reunalla riippuvia lillikoita jotka yhtä järkyttyneinä katsovat näytelmää. Kaikki elämä on sekaisin. Kaikki näyttää murtuvan ympäriltä.
Joskus soisi rakastajattarille ymmärrystä miehen valinnoista ja epävarmuudesta. Täysin uutta elämää ei saa. Vanha seuraa suruna mukana. Jotkut vaimot arvostavat ja rakastavat miehiään sellaisina kuin ovat. Heitä ei hylätä vaikka heikoiksi olisivat osoittautuneet. On olemassa arvoja joita molemmat kunnioittaa.
- Kaikenlaista kaistap
Voi luoja....ja siis olette, olet, aikuinen?
Kaksi vuotta meni ja himot hyytyi. SInä särjit perheesi ja nyt hempeilet jollekin ja jonkun takia, joka jatkaa elämäänsä toivottavasti hieman viisaampana.
Mies rakastaa vaimoaan.- aika irrottaa
Mahtaako olla ennätys tällä palstalla, että vasta yhdestoista viesti on tätä luokkaa?! Sinulla on oikeus mielipiteeseesi, ei siinä mitään. Mutta ei kannata mennä ottamaan kantaa ja heittelemään "totuuksia" asioista, joista sinulla ei ole mitään tietoa. Jos olisit lukenut viestiketjun tarkemmin tietäisit, ettei tässä ole kysymys "himojen hyytymisestä", päin vastoin. Suhteemme, tunteemme ja yhteys välillämme on syventynyt kaiken aikaa, eikä kumpikaan meistä haluaisi lopettaa tätä, vaan rakentaa sitä eteenpäin.
- Ruudinkeksijä?
Oletko pöhelö muuten kertaakaan tullut ajatelleeksi että mies ehkä vedättää sinua, kun on huomannut että uskot mielelläsi kaiken? Ehkä ne kaikki jutut terapioista ja vaimon ja hänen suhteesta ja siitä, että pettää ensi kertaa ovat yksikertaisesti valetta. Se petetty vaimo voisi kertoa asioista ihan toisenlaisen version.
- aika irrottaa
Olen analysoinut tätä kaikkea matkan varrella todella paljon. Toki on käynyt mielessä myös se "vedätys -vaihtoehto", mutta mies ei ole sellainen. Eikä tunteita ja sitä kaikkea teeskennellä näin pitkään. Harva ainakaan siihen pystyy.
Minulla on myös vaimon versio, olenhan tavannut hänetkin pariin kertaan. Vaimo itse kertoi minulle, että heillä ei ole ollut seksiä enää aikoihin ja tietää minun olevan miehelleen paljon enemmän kuin vain fyysistä. Olin paikalla, kun mies sanoi vaimolleen haluavansa olla kanssani ja lähti minun mukaani. Sanoi silloin samalla, että tulee kuitenkin lasten vuoksi vielä kotiin, koska ei halua sotkea heitä aikuisten asioihin.
Mutta mies on minulle avoin, puhumme kaikesta. Hänellä ei ole tarvetta vedättää. Enkä minä usko kaikkea, suinkaan. Miehelle on ollut todella vaikeaa, kun olen tehnyt hänelle selväksi, miten vaikeaa minun on ollut rakentaa luottamusta uudelleen sen jälkeen, kun hän lopetti meidän suhteen.
Tännekin kirjoitin varmasti enimmälti siksi, että koen sen olevan itselleni tapa prosessoida tätä kaikkea. Minun tapani on hyvin aktiivinen, ja jos meinaan oikeasti pystyä ottamaan etäisyyttä ja irrottamaan, minun on käytettävä siinä apuna omia vahvuuksiani.
p.s. Onko itsetuntosi tosiaan niin heikko, vai mikä tekee sen, että sinun on oikein kahteen kertaan lyhyessä viestissä nimiteltävä muita?!
- Ruudinkeksijä?
Olen kirjoittanut vain yhden viestin ja tämä on nyt toinen. Sorry, mutta et ihan oikeasti vaikuta ruudinkeksijältä vaan hyväuskoiselta hölmöltä. Kun lukee juttujasi, alkaa väkisinkin naurattamaan. Mutta ehkä sinä vielä saat sen valeh...siis ihanan ukkomiehen ikiomaksi ja hän on varmasti sinulle lopun ikänsä uskollinen, kun on niin tavattoman rehti mies. Oikea rehellisyyden perikuva. Onnea vain.
- Provoa selvästi
Mä veikkaan, ettei aloittaja edes ole mikään ukkomiestä venannut kakkonen. Taitaa olla petetty ykkönen, joka vaan esiintyy kakkosena ja tahtoo näillä jutuillaan osoittaa, miten tyhmiä kakkoset voi olla. Tuo sama "kakkonen" (ykkönen?) on jo kirjottanut monta stooria tälle palstalle.
- aika irrottaa
Olen ensimmäistä kertaa tällä palstalla tänään. Tilanteeni on aito ja todellinen, minun elämääni. Se, että vertaat minua muihin kirjoituksiin kertoo vaan siitä, miten järkyttävän paljon tällaista tapahtuu, miten moni on samassa tilanteessa.
Miksi kukaan viitsisi provoilla tällaisesta aiheesta?! - No joo joo
aika irrottaa kirjoitti:
Olen ensimmäistä kertaa tällä palstalla tänään. Tilanteeni on aito ja todellinen, minun elämääni. Se, että vertaat minua muihin kirjoituksiin kertoo vaan siitä, miten järkyttävän paljon tällaista tapahtuu, miten moni on samassa tilanteessa.
Miksi kukaan viitsisi provoilla tällaisesta aiheesta?!Hei, lima-lissu! Lopeta jo noiden sun provojen kirjoittaminen. Ei niitä kukaan ota enää vakavasti. Justhan sä viime viikolla kirjotit, että mies tulikun sun luo takasin ja että kannatti odottaa ja nyt se meni taas vaimon luo. Keksi välillä jotain muuta.
- aika irrottaa
No joo joo kirjoitti:
Hei, lima-lissu! Lopeta jo noiden sun provojen kirjoittaminen. Ei niitä kukaan ota enää vakavasti. Justhan sä viime viikolla kirjotit, että mies tulikun sun luo takasin ja että kannatti odottaa ja nyt se meni taas vaimon luo. Keksi välillä jotain muuta.
Sun elämässäsi ei ilmeisesti ole mitään jäljellä, kun on tarvetta tuohon. Jos itse provoilet, ei tarkoita, että kaikki muut tekisivät samoin.
- Mieti vähän hei!
No joo joo kirjoitti:
Hei, lima-lissu! Lopeta jo noiden sun provojen kirjoittaminen. Ei niitä kukaan ota enää vakavasti. Justhan sä viime viikolla kirjotit, että mies tulikun sun luo takasin ja että kannatti odottaa ja nyt se meni taas vaimon luo. Keksi välillä jotain muuta.
Mitä kohtaa et ymmärrä? Jos toisen elämä menee niin, että mies valitsee hänet, ja toisen elämä niin, että yrittää irrottaa miehestä, joka ei osaa tehdä päätöstä, niin miksi sinun pieni pääsi tekee niistä saman tarinan?!
- aika irrottaa
Niinhän siinä tosiaankin kävi, että mies ei todellakaan haluaisi minun irrottavan. Pari päivää olin ottamatta häneen yhteyttä, enkä vastannut viesteihin. Hän kirjoitti minulle paljon ja koitti sooittaakin. Tänään halusin vastata, koska en todellakaan halua satuttaa miestä. Kaikesta huomasi, miten paha hänen on olla.Sanoin hänelle, etten vaan enää jaksa enkä halua olla hänelle kakkonen, että jos hän oikeasti haluaa olla mun kanssa, hän varmasti ymmärtää, että hänen pitää puhua vaimonsa kanssa.
Mies sanoi ymmärtävänsä. Ja haluavansa olla mun kanssa. Sanoi, ettei todellakaan halua mun lähtevän etsimään ketään toista! (niinku muka haluaisin tai pystyisin...)
Nähtäväksi jää, saako hän nyt vihdooin puhuttua vaimonsa kanssa...- meillevai teille
Mutta jos mies ei halua satuttaa vaimoaan, sinähän etsitä ajattele, vaan kaikki mulle, mulle...
- aika irrottaa
meillevai teille kirjoitti:
Mutta jos mies ei halua satuttaa vaimoaan, sinähän etsitä ajattele, vaan kaikki mulle, mulle...
Siitähän tässä juuri ei ole kyse vaan aivan päin vastoin. Haluaisin päästää irti juuri siksi, ettei miehen tarvitsisi tehdä mitään, jos hän ei oikeasti halua. Siksi sanoin hänelle ottavani etäisyyttä, jotta hän voi ihan rauhassa jäädä vaimonsa luokse jos haluaa. Mutta kun ei tunnu haluavan. Tai ainakin haluaa minut siihen lisäksi. Ja minä en taas halua olla "vain lisäksi".
- Tähän päättyy paljon
aika irrottaa kirjoitti:
Siitähän tässä juuri ei ole kyse vaan aivan päin vastoin. Haluaisin päästää irti juuri siksi, ettei miehen tarvitsisi tehdä mitään, jos hän ei oikeasti halua. Siksi sanoin hänelle ottavani etäisyyttä, jotta hän voi ihan rauhassa jäädä vaimonsa luokse jos haluaa. Mutta kun ei tunnu haluavan. Tai ainakin haluaa minut siihen lisäksi. Ja minä en taas halua olla "vain lisäksi".
Mies ei selvästikään halua päästä irti kummastakaan. Hän haluaa pitää tavallisen, turvallisen arkensa tutun vaimonsa kanssa. Mutta haluaa pitää myös toisen naisen antamaan elämäänsä tuoretta virtaa. Varmaan omalla naiivilla tavallaan rakastaa molempia naisia eikä halua tuottaa kummallekaan tuskaa. Niinpä hän ei tee mitään, tajuamatta sitä, että näin hän pilaa kaikkien elämän. Hän odottaa, että joku muu tekee ratkaisun hänen puolestaan ja pysyy siinä. Syvällä sisimmissään mies tietää, ettei tule jättämään vaimoaan, mutta haluaa pitää toisen naisen niin kauan kuin mahdollista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671