Paras tapa toimia, kun tulee jätetyksi?

pohdinpohdin

Tapailin reilun kuukauden miestä, johon olin hyvin ihastunut. Olimme tienneet toisemme jo parisen vuotta, mutta emme olleet olleet oikeastaan missään yhteyksissä, kunnes sitten yhtäkkiä eräiden bileiden seurauksena tiemme veivät yhteen ja minun aloitteestani aloimme tapailla.

Olimme yhteyksissä joka päivä viestein ja näimme pari kertaa viikossa. Molemmilla oli siis myös reilusti omaa aikaa, mihin olin erityisen tyytyväinen. Ehdimme tavata jo toistemme perheetkin ja suunnitella hieman lähitulevaisuutta (yhteisiä matkoja ja muuta sellaista pientä tekemistä). Tavallaan etenimme siis nopeasti, mutta kuitenkin tasaisen rauhallisesti ja varmasti kokoajan toisiimme paremmin tutustuen.

Kaikki ei sitten kumminkaan ollut niin hyvin kuin miltä näytti. Eräänä päivänä mies lähti melko vaisuna luotani ja kun kysyin viestillä, painaako jokin hänen mieltään sain vastaukseksi, että hän ei yhtäkkiä olekaan varma tunteistaan ja on arka lähtemään vakavampaan suhteeseen. Olin todella yllättynyt, sillä mies oli se, kuka vei minut ensin tapaamaan hänen perhettään yms. Siinä sitten viestein selvittelimme asiaa siten, että itse kerroin olevani yllättynyt ja pettynyt ja kovin ihastunut häneen, mutta että enhän minä ole mikään hänen tunteisiinsa vaikuttamaan. Hän puolestaan kertoi minun olevan mukava ja leppoisa ja kypsä ihminen, mutta hän ei myöskään voinut mitään vaihteleville tunteilleen. Kysyin myös haluaako hän vielä, että näemme ja silloin vastasi että kai hänen puolestaan voisimmekin.

Nyt en sitten tiedä, mitä pitäisi tehdä, jotta veisin tämän homman kunnialla loppuun. Itse tietysti tahtoisin nähdä ja pitää yhteyttä niin kuin ennenkin, mutta tiedän, että se ei ole mahdollista. Haluaisin säilyttää oman arvokkuuteni enkä todellakaan ryhtyä epätoivoiseksi peräänruikuttajaksi. Otanko siis vielä yhteyttä ja kyselen kuulumisia ja ehkä ehdotan tapaamistakin asian selvittelemiseksi vai lopetanko yhteydenpidon kokonaan ja katson, mitä hän tekee?

Tämä kaikki vaiva siksi, koska miehessä oli mielestäni jotain erikoista, josta pidin erityisen paljon, ja haluan siksi antaa itsestäni mahdollisimman hyvän kuvan tässä tilanteessa, jotta aivan kaikki toivo ei olisi menetetty tulevaisuutta ajatellen.

Miten itse haluaisitte itseänne kohdeltavan vastaavassa tilanteessa? Tai miten teitä on kohdeltu? Ja mikä oli lopputulos?

6

917

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Rinsessa78

      Klassinen mutta toimiva neuvo: anna aikaa. Joskus täytyy astua askel taaksepäin nähdäkseen lähelle. Jos hän haluaa sinua, hän palaa. Jos ei, silloin mitään ei ollutkaan... Lisäksi irtiotto saattaa muistuttaa siitä, miksi on oikeasti mukavaa, että elämässä on se toinen ihminen.
      Hän tietää, miten sinä tunnet, joten anna hänen pähkiä omat tunteensa.

    • 9

      Kuukausi seurusteltu? hei haloo nainen! ei siinä ajassa vielä tiedä tunteistaan, ne kypsyy pitemmässä ajassa.
      Veikkaukseni on että sillä on toinen, ollut varalla jos sä et kiinnostakaan, elämä on kovaa. Etsi uusi.

    • pohdinpohdin

      Niin ja itseasiassa emme siis vielä edes seurustelleet. Mielestäni reilun kuukauden tapailun jälkeen voi sanoa, että on ihastunut ja tahtoisi oppia tuntemaan toisen paremmin. Olisihan voinut olla, että pidemmän tapailun jälkeen olisin itsekin heittänyt hanskat tiskiin, mutta vielä en olisi sitä halunnut tehdä. Itseäni jotenkin jäi etomaan koko jutussa se, kuinka nopeasti tavallaan etenimme. Ärsyttää, kun piti perheellekin esitellä tuollainen pikasuhde. Noh, oppia ikä kaikki!

      Vieläkin kyllä hiukkasen harmittaa, etten saanut mahdollisuutta katsoa tuota juttua pidemmälle, niin paljon kyseinen mies oli mun makuuni. Poikaystäväehdokas-rima nousi aika korkeelle, ainakin niin pitkäks aikaa, kun oon päässyt yli kyseisestä tyypistä. Parempi olis tietty, jos löytäis jonkun vieläki paremman... :D

      Tietääkseni sillä ei oo toista/uutta naista ainakaan vielä. Mun epäilys on se, että en vaan ollut sen tyyppiä ja että se haikailee vielä entisiä heilojaan. Huoh.

    • sesiitäsitten

      Juttusi on kuin omani. Sinulla on tosin vasta kuukausi takana. Itselläni tuo kuukausi oli viime kesänä ja koetun ja eletyn myötä "neuvon" sinua: Anna miehen mennä ja olla - älä jää roikkumaan niinkuin itse tein.
      Tekstiviestejä, puheluita vaihdettiin päivittäin Välillä tuli parin viikon taukoja kunnes taas oli pakko kysyä jomankumman toiselta :"mitä kuuluu" ja taas kierto alkoi. Ja sitten taas otettiin etäisyyttä
      **'
      Liitän tähän oman juttuni, jonka olen tänne...jopa tähän osioon kirjoittanut ja
      ihan vain hetki sitten.

      Elämäni viimeisin vuosi: Kesällä 2011 tavattiin, tapailtiin, seksittiin....muutama viikko.
      Erossa emme voineet olla, joten ystävinä ilman seksiä jatkettiin. Tapailimme,kahvittelimme..välillä viikoittan....välillä harvemmin. Soiteltiin ja tekstailtiin,pysyimme tuttuina toisillemme. Elämä vie ja tuo..ja vie.
      Keväällä 2012 sattumusten kautta yhdyimme taas yhteen. Ystävyys sai mennä etäämmälle ja katsottiin mitä tästä tulisi jos.....
      Ja ei tullut. Moit ja heit muutama aika sitten. Ja nyt olen täällä kirjoittelemassa,
      ahdistuneena ja tyhjänä.
      Emme olleet rakastuneita, mutta tuttuus, läheisyys, turvallisuus,ystävyys,
      ystävyys-seksi, yhdessä puuhastelu etc. olisivat minulle riittäneet, muttei tälle miehelle. Mies etsii elämänsä naista, eli sitä johon rakastuisi tulisesti.
      Sellaisen miehen minäkin tosin itselleni haluaisin löytää,,,,,,mutta näin keski-ikäiselle tarjonta vapaasta ja "kunnollisesta" miehestä on vähäistä.
      Tuntuu, että viimeinen mahdollisuuteni miessuhteeseen meni.
      Miestä ahdisti liian tiiviiksi mennyt yhdessäolo ja nyt minua ahdistaa tämä
      jätettynä oleminen. Jättö sentään tapahtui kasvotusten ei tekstarilla tai sähköpostilla.

      • Aivan

        Kiitos tarinastasi sesiitäsitte. Olen itse nyt samassa tilanteessa, tosin vasta vaiheessa yksi ja ero tehtiin tekstiviestillä, mikä oli minulle parempi, En olisi pystynyt olemaan miehen lähellä, koska se olisi sattunut ihan liikaa. Nyt vaan täytyy toivoa, ettei törmätä missään pitkään aikaan, niin pääsen asian yli.

        Siinä mielessä olen kanssasi myös täysin samassa tilanteessa, että olen myös keski-ikäinen nainen, jonka on todella vaikea löytää miestä. Syitä saa vaan ihmetellä, koska asemani, taloudellisten ja muiden tekijöiden puolesta, voisin olla jollekin miehelle todella hyvä catch, mutta kun ei kelpaa niin ei kelpaa. Hyvää kesää!


    • pömpelipimpeli

      MInä tapasin harvinaislaatuisen miehen puolisen vuotta sitten.
      Yht'äkkiä hän sitten otti etäisyyttä ja siinäpi sitten mietin, että voisiko kurjempaa olotilaa itsellä olla. Hän olisi varmaan mielellään pitänyt epävarmuudessa, mutta tein itse lopun suhteesta.

      No...kuinkas ollakaan...nyt olen kohdannut vieläkin harvinaislaatuisemman miehen, joka oikeasti tietää mitä tahtoo ja kertoo sen.

      En ole ihastuvaa tyyppiä, vaan katselen miten mies minua kohtelee ja pikkuhiljaa ala tykästymään ihmiseen. Siksi on ehkä helpompi irroittautuakin tilanteen vaatiessa, vaikka sattuuhan se silti. Omat kurjat tunteet vain on läpikäytävä itsensä kanssa jota sitten pääsee eteenpäin.

      MIten se sanonta menikään; kun kurjuttaa on kestänyt tarpeeksi kauan, ei onni ole enää kaukana. :)

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1967
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      959
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      866
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      260
      740
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      726
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      10
      709
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      680
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      79
      665
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      659
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      205
      652
    Aihe