Näinhän tässä kävi....

Nainen ja mies rakastuvat nuorina. Nainen on kovia kokenut ja löytää elämäänsä jotain pysyvää, turvallista ja ymmärtävää. Mies on edellisen suhteen jälkeen vannonut pitävänsä hetken vain hauskaa mutta juuri tämä nainen vie jalat alta. Mennään kimppaan, myöhemmin naimisiin. Elämä kuljettaa kohti lapsia, taloa, vakituisia työpaikkoja, aikuisuutta. Lasten syntymän jälkeen elämä on kiireistä ja toisille ei tahdo löytyä aikaa. Eteenpäin kuitenkin mennään.

Nainen ihmettelee mihin halaukset, suudelmat ja keskustelut ovat jääneet, eikö mies rakastakaan häntä.

Mies ihmettelee, mihin seksi on jäänyt, eikö nainen rakastakaan häntä.

Molemmat ovat luonteeltaan rauhallisia ja ristiriitoja vältteleviä, joten asiat jäävät pyörimään ajatuksiin, mutta niitä ei pureta koskaan. Lopulta kuitenkin tapahtuu purkaus, liitto rakoilee. Nainen pahoittaa mielensä ja vaatii miestä muuttumaan, sillä hän ei voi elää liitossa jossa ei ole unelmia ja läheisyyttä. Mies pahoittaa mielensä ja sanoo, että hän ei voi olla liitossa, jossa ei ole läheisyyttä ja intohimoa.

Yhteisiä unelmia aletaan jälleen kehittää. Mies yrittää muuttaa itseään mutta huomaa kerta kerran jälkeen, että hänen muutoksillaan ei ole vielä mitään merkitystä läheisyyteen ja intohimoon. Mies kuitenkin uskoo, että jonain päivänä liitto palautuu hyväksi, kun hän vain osoittaa naiselle halunsa liiton parantumiseen. Nainen odottaa muutosten tulevan valmiiksi ja miehen osoittavan hellyyttä, jolloin hänenkin intohimonsa voisi lopulta herätä. Hänkin yrittää mutta jokin vain ärsyttää mieltä.

Intohimo ei herää, samat piirteet jotka saivat naisen rakastumaan mieheen, ovatkin alkaneet ärsyttämään häntä. Tasainen ja turvallinen mies vain yksinkertaisesti tuntuu tylsältä. Tätähän minä aina halusin, olisi ihana perhe, mies joka pitää huolta ja turvallinen tulevaisuus. Ja nyt koen sen vankilaksi, yhteiset haavetkin vain ahdistavat. Tätä ei voi korjata, pois, ulos, elämään....

Nainen kertoo haluavansa eron. Nyt.

Mies järkyttyy, salama kirkkaalta taivaalta. Olihan meillä vaikeaa mutta parempaanhan oltiin menossa. Eikö särkynyt pitäisi yrittää ensin korjata? Puhataan, kerrotaan, yritetään.

Ei, en jaksa enää yrittää, tahdon pois. Olet ihana isä ja todella hieno mies, mutta haluan elää, mennä. Tunteeni sinua kohtaan ovat vain valitettavasti kuolleet. Mutta olemmehan aina ystäviä.