Jälleen kerran...

Sun pitää puhua vaimollesi, kertoa miltä sinusta tuntuu. Jos et tartu teidän ongelmiin, ero on edessä ennemmin tai myöhemmin. Lopeta pettämiset tähän paikkaan, etsi sisältö elämään muualta. Kaikista tärkeintä on nyt kommunikoida vaimosi kanssa. Jos siitä ei tule mitään yrityksistä huolimatta, kannattaa ehkä pohtia voitteko olla onnellisia tässä liitossa. Myös lapset voivat pahoin, jos vanhemmat eivät rakasta toisiaan.

Yritä. Tee kaikkesi, että saisitte asiat kuntoon. Jos sittenkään ei onnistu, uskalla luovuttaa ja luopua, rakentaa uusi elämä itsellesi lasten hyvinvoinnista huolehtien. Jos et tee mitään, elämä valuu hukkaan ja ero tulee itsekseen. Mitä sitten jää jäljelle?

Tsemppiä.

Jaa-a... Kirjoituksestasi huokuu totaalinen väsähtäminen elämääsi - ei pelkästään parisuhteeseen..?
Tietty asioista olisi hyvä puhua vaimon kanssa - mutta olisikos sinun helpompi työstää asiaa juttelemalla jonkun muun kanssa? Kliseisesti ehdottaisin ammattiapua, koska masentuneeltahan sinä vaikutat. Kun saisit sitä puolta kuntoon, jaksaisit tarttua parisuhteesi ongelmiinkin...?
Joskus ihmisen pitää oman jaksamisensa vuoksi olla itsekäs. Taidat olla niitä suorittaja-miehiä, jotka tekevät parhaansa perheen taloudellisen tilanteen turvaamiseksi ja että heillä olisi asiat hyvin? Mukavalta tuntuisi saada jonkinlaista arvostusta pyrkimyksistään, mutta eipä tapauksessasi siltä tunnu - vaan sinulta odotetaan koko ajan lisää... Ei hyvä!

En kannusta ketään eroamaan suinpäin... Mutta joskus sitä vain on niin takki tyhjänä ja tuntee antaneensa kaikkensa ilman, että siitä on ollut mainittavaa iloa kenellekään... Mietit lastesi tulevaisuutta, kuten moni muukin... Kysehän on loppujen lopuksi päätöksestä priorisoida asiat lasten hyväksi erotilantessa: kun aikuiset / vanhemmat päättävät, että lasten etu on tärkeintä, lapsilla ei ole hätää. Lapsille näytetään välittämistä ja annetaan rakkautta siitä huolimatta, että vanhemmat erosivat. Ei ero ole mikään automaattinen alamäki lasten elämässä! Surullisen paljon on ihmisiä, joilla on kiire testaamaan omaa "kelpuutaan" eron jälkeen ja siinä lapset jäävät sivuseikaksi - mutta näin ei ole, jos päätetään toisin. Eivät sinun lapsesi sinua jätä, kun olet hyvä isä heille.

Voisit vaikka päättää päiväsi, et ole ihmisyyden arvoinen.

Elät juuri sitä elämää, minkä olet itse valinnut! Jos se tuntuu väärältä, sinun täytyy tehdä uudet päätökset. Sinulla ei ole oikeutta päättää vaimosi elämästä. Anna hänelle avaimet!

On aivan turhaa vierittää syytä onnellisuudestasi tai onnettomuudesta kenenkään muun niskoille. Olet ihan itse vastuussa onnellisuudestasi. Vähän asennetta peliin mies, tuolla tavalla olet onneton luuseri koko elämäsi ja haikailet aina jotain etkä ole koskaan tyytyväinen. Surkee tyyppi.

sehän se on näissä jutuissa, vaikka katuvat niin ei muuta kun kohta uusiksi kun tilanne rauhottuu..

Todella valitettavaa on perhe-elämäsi. Oletko miettinyt asiaa siltä kantilta, että mitä voisit tehdä vaimosi hyväksi, ettei hänen olisi syytä nalkuttaa?. Oletko yrittänyt antaa hänelle hellyyttä, oletko kuunnellut ja tukenut häntä ? Oleko ollut hänelle aviomies myös seksin saralla muutoinkin kun vain lastentekoon liittyen?
Oletko huomiouinut lapsia? Lapset käyttäytyvät varmasti paremmin jos vanhempien elämä on seesteisempää. Lapset ovat kummallisia kun he jo ihan pienestä vaistoavat, että kaikki ei ole hyvin ja se näkyy heidän käytöksessään.
Sinusta tuntuu varmasti nyt kaikki tosi vaikealta, mutta älä herran nimessä suunnittele itsemurhaa!! Se on vain tosi onnettomien jas pelkurien ratkaisu. Sinä jaksat nähdä kyllä vielä valon omassa perheessäsi.
Panosta perhe-elämään, vaikka vaikealta varmasti aluksi tuntuukin ja tulet näkemään että se kannattaa!!