Mieheni haluaisi erota, noin vaan. Heittää hanskat tiskiin ilman sen kummempia yrityksiä korjata asioita. Voinko "vaatia" häntä vielä yrittämään ja kokeilemaan vaikka jotain pariterapiaa? Meillä on kuitenkin kaksi lasta (½ vuotta ja 2 vuotta). Heidän vuokseen olen ainakin itse valmis mihin vaan... Vai pitäisikö mukamas noin vaan luovuttaa?
Voinko "pakottaa"?
En luovuta
71286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Niinhän sitä toivoisi, että voisi pakottaa, mutta kun ei voi. Huomaat kyllä, jos siinä elelette, että et itsekään nauttisi sellaisesta elämästä ja lapsille se olisi vieläkin tuhoisampaa.
Mulle tuli sellainen tunne, että miehelläsi voi olla toinen. Meillä vihjailut olivat tuota luokkaa, kunnes selvisi, että hänellä oli toinen ja on yhä edelleen. Hän itse halusi terapiaan, mutta sekin osoittautui vain minun mielistelykseni. Ei terapioista ole mitään hyötyä ellei molemmat ole todellakin paljaina itsenään liikkeellä.
Teillä voi toki olla toisenlainen tilanne. Anna omille ajatuksillesi tilaa ja aikaa ja yrittäkää keskustella eri vaihtoehdoista.
Kaikkea hyvää!
niin ei ketään voi pakottaa..itselläni oli sama juttu et mies halusi erota ja takaa löytyi uusi nainen. Hänkin soitti perheneuvolaan ajan koska meillä lapsia vaikka tiesi itse tarkkaan ettei halua jatkaa yritti näin kenties lieventää tuskaani ja melkeimpä ne taitavat vaatia et siel on käyty lasten takia ennen eroa...
Mikäli on toinen nainen terapiat ovat turhia sillä niissä täytyy kummankin osapuolen olla 100%:sti sitämieltä että haluavat yrittää yhdessä oloa. Toivottavasti näin olisi. Pää silti pystyyn antaen uusien tuulien puhaltaa kyllä siitä selviää.. on sanonta mikä ei tapa se vahvistaa
Tilaa aika perheneuvolaan, mene vaikka yksin tai menkää erikseen tai johonkin kirkon perheasiainneuvotteluun. Tuntuu, että miehestäsi ei ole enää "kivaa" leikkiä kotia, olisi kasvun paikka. Käytä myös miehesi vanhempia, siskoja, veljiä hyväksesi, jos heistä siihen on. Olet aivan oikeutettu taistelemaan lapsillenne isän.
tyydytkö itse siihen että lapsella on isä? Tottakai heillä se on vaikka eroaa mutta täytyy ajatella mitä itse haluaa suhteelta. Ja on mielestäni alentavaa itsetuntoa anella sukulaisilta apuja..
Mulla on ollu just vataava tilanne muutamia vuosia sitten. No, kun aikaa oli miehen lähdöstä kulunut muutamia kuukausia sain hänet suureksi osaksi ehkä tuon sinnikkyyteni ansiosta palaamaan kotiin. MUTTA vaikka hän siihen sitten omasta aloitteesta tulikin seuraava vuosi oli äärettömän vaikea. Asiat eivät enää rullanneet niin kuin ennen ja ja jotain oli väliltämme kadonnut... Erosimme kun vuoden olimme "näytelleet" että hyvinhän tämä uudelleen aloittaminen sujuu.. Voimia! Selviät kyllä!
Meillä oli toisinpäin. Nainen halusi erota (takana toinen, joskin varattu, mies). Kyllä siinä sitten yritettiin sinnitellä vuosi...
Tähänastisen elämäni raskain vuosi.
Kun poikamme täytti kolme vuotta, muutin pois.
Kyllä se elämä lutviutuu. Elämä löytää oman mallinsa. Ei se tietysti helppoa ole lapsille, mutta paljon auttaa jos molemmilla vanhemmilla on edelleen halu olla lapselle vanhempi.
.onnistu. Parisuhde perustuu vapaa ehtoisuuteen.
Nautitko suhteesta jos tiedät , että toinen on suhteessa väkisin?
Vanhemmuus ei eron myötä katoa, miehesi on edelleen lasten isä.
Sinuna keskittyisin vaatimaan isyyttä jatkossakin.
En vaatisi parisuhdetta VÄKISIN!
Onnea sinulle!