Reilu vuosi sitten eronneena ja siitä lähtien selibaatissa eläneenä hauaisinkin kysyä teiltä AIKUISET miehet tätä:
Voisitko ryhtyä suhteeseen naisen kanssa jolla on 2 pientä lasta?
Odotatko naisen vartalolta "täydellisyyttä" vai ymmärtäisitkö/hyväksyisitkö riippuvat rinnat, raskausarvet, muutamat liikakilot, sun muut ja ehkä jopa roikkuvan vatsanahan jolle ei mitään voi tehdä ilman kirurgin veistä? Jos olette ihastuneita/rakastuneita niin merkitseekö vartalon epäkohdat jotain?
Kuinka hankalana tai vaikeana pitäisit tutustumista jos nainen ei halua esitellä sinua lapsilleen ennen kuin suhteenne on vakaalla pohjalla?3
Lähtisittekö suhteeseen naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja hänen on oltavat tekemisissä myös siis exänsä kanssa..?
Ajattelen tässä omaa "markkina-arvoani" :D Jos luonteet lyö yksiin, ulkonäkö on ok niin vähentääkö edellä mainitut asiat makua niin paljon ettei suhteeseen tule lähdettyä.. ?
Tämän ikäisillä taitaa kuitenkin olla vielä ihan hyvät kropat :D Olen itse sinut kroppani kanssa (suurinpiirtein, ainahan naiset jstain löytää valitettavaa) mutta hyppäys "vieraan" miehen kanssa vällyjen väliin mieityttää..entisen miehen kanssa oli helpompaa kun hänoli nähnyt vartalon myös "before" eikä vain"after" ja tiesi että kaikki vahinko mikä kropalle oli käynyt johtui kahdesta lapsesta jotka rakkaudella tuli hankittua... mutta "vieraalle" tai siis uudelle kumppanillehan tämä ei niin päivän selvää ole...
Voisitko ryhtyä suhteeseen naisen kanssa jolla on 2 pientä lasta?
Odotatko naisen vartalolta "täydellisyyttä" vai ymmärtäisitkö/hyväksyisitkö riippuvat rinnat, raskausarvet, muutamat liikakilot, sun muut ja ehkä jopa roikkuvan vatsanahan jolle ei mitään voi tehdä ilman kirurgin veistä? Jos olette ihastuneita/rakastuneita niin merkitseekö vartalon epäkohdat jotain?
Kuinka hankalana tai vaikeana pitäisit tutustumista jos nainen ei halua esitellä sinua lapsilleen ennen kuin suhteenne on vakaalla pohjalla?3
Lähtisittekö suhteeseen naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja hänen on oltavat tekemisissä myös siis exänsä kanssa..?
Ajattelen tässä omaa "markkina-arvoani" :D Jos luonteet lyö yksiin, ulkonäkö on ok niin vähentääkö edellä mainitut asiat makua niin paljon ettei suhteeseen tule lähdettyä.. ?
Tämän ikäisillä taitaa kuitenkin olla vielä ihan hyvät kropat :D Olen itse sinut kroppani kanssa (suurinpiirtein, ainahan naiset jstain löytää valitettavaa) mutta hyppäys "vieraan" miehen kanssa vällyjen väliin mieityttää..entisen miehen kanssa oli helpompaa kun hänoli nähnyt vartalon myös "before" eikä vain"after" ja tiesi että kaikki vahinko mikä kropalle oli käynyt johtui kahdesta lapsesta jotka rakkaudella tuli hankittua... mutta "vieraalle" tai siis uudelle kumppanillehan tämä ei niin päivän selvää ole...
Vastaukset 22
Vanhimmat
-Voisitko ryhtyä suhteeseen naisen kanssa jolla on 2 pientä lasta?
-Voisin. Olen kahden lapsen isä.
-Odotatko naisen vartalolta "täydellisyyttä" vai ymmärtäisitkö/hyväksyisitkö riippuvat rinnat, raskausarvet, muutamat liikakilot, sun muut ja ehkä jopa roikkuvan vatsanahan jolle ei mitään voi tehdä ilman kirurgin veistä? Jos olette ihastuneita/rakastuneita niin merkitseekö vartalon epäkohdat jotain?
-En odota. Itsekään en ole täydellinen. En ainakaan myönnä sitä.
-Kuinka hankalana tai vaikeana pitäisit tutustumista jos nainen ei halua esitellä sinua lapsilleen ennen kuin suhteenne on vakaalla pohjalla?3
-Mun mielestä täysin ymmärrettävää.
-Lähtisittekö suhteeseen naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja hänen on oltavat tekemisissä myös siis exänsä kanssa..?
-Miksi en? Sen kummemmin perustelematta tuo on aikuisen ihmisen käytöstä.
Olet ihan (anteeksi tämä ilmaisu) tavallinen yh-äiti. Joskus lasten vanhemmille tulee ero. Sille ei voi mitään.
Mukava tietää että ainakin yksi mies ajattelee näin :D
Emmää yleensä ajattele, mulla on päähän integroitu impulsiivinen tekstinsyöttö.
Hahah :D No johan nyt, aika näppärä, valitsi ainakin tällä kertaa oikeat sanat :D
Kiva jos siitä oli iloa. Kyllä sulla markkina-arvoa on, olet vain olet vain eri markkinoilla kuin 10 vuotta sitten.
Joillekin (kuten minulle) lapset on ongelma, mutta toisille taas ei. Joten lyhyestä virsi kaunis: on edelleen markkina-arvoa.
Ei kiinnosta,
Olen ikäisesi lapseton mees. Uskoisin ettei se ulkonäöstä jää kiinni. Vaikutat fiksulta ja mukavalta ihmiseltä, uskoisin että sisäinen kauneutesi näkyy myös ulkonäössäsi ja ulos pukeutuessa pystyt loihtimaan kehostasi oikein näpsäkän. Asenteesi on mielestäni kohdallaan.
Voisin seurustella naisen kanssa jolla on lapsia, mut lapset tietenkin asettaa rajoitteita ja kaikenmoisia arjen käytännön seikkoja. Et lapsettoman naisen kanssa on helpompaa. Mut jos oikeasti toisesta välittää ja tykkää, ni tokihan silloin tykkää hänen lapsistaakin.
Tää asetelmasi on aika yleinen nykypäivänä. On ihan yleinen käytäntö että ihmiset eroaa ja markkinoilla on paljon yh vanhempia.
Mielestäni aidin ei kuulu elää pelkästään lapsien ehdoilla, vaan sovitella elämään myös omaa vapaa-aikaa ja omaa elämää. Lapset ovat hiljalleen itsenäistyviä nuoria ihmisiä ja uskoisin et äidin tehtävä ei ole pelkästään elää lastensa kautta, vaan mahdollisuuksien rajoissa elää omaa elämäänsä. Tähän voi sisältyä joitakin yhdenillan juttuja ja lyhyitä suhteita, koska ei ihmistä ole tarkotettu "yksin" elämään vaan uusi mies olisi kiva jos sopiva osuu kohdalle ja tokihan heitä muutamia on siinä koeteltava ja tutustuttava, koska ihan se eka ei jokaisella saata olla se oikea.
Mielestäni lasten ei tarvi tietää noista asioista mitään, kunnes se oikea löytyy jonka sitten mielihyvin lapsille esittelee ja sydän pamppaillen kuuntelee reaktioita.
Tilanteesi ei ole mitenkään erityisen poikkeava. Ehkäpä vuoden "yksin" elo saa tikanpojat liikkeelle. ja luonto hoitaa hommat kun vaan annat jollekin sopivalle mahkuja.
Sopivasti huumoria ja elämän realiteetteja ni hyvä tulee.
Kyllä sitä tässä iässä alkaa jo itsekin miettiä että jos ei emäntää ala löytymään, ni kuinkahan sitä suku jatkuu ja saisi uuden miehen miettimään maailman menoa ja pieniä ihmeellisyyksiä. Siinä touhussa on se riski et saattaa tulla pelkkiä tyttöjä.. haittaaks se?
Olen sinua 10 vuotta vanhempi mies ja minä ajattelen niinpäin että ikäiseni lapsettoman naisen kanssa en voisi seurustella.
Olen tapaillut muutamaa lapsetonta ja on ihan eri ajatusmaailma kuin minulla. Ei voi käsittää miten tärkeitä lapset ovat minulle. Ja vastaavasti minun on vaikea käsittää miten lapsettomalla maailma pyörii oman navan ympärillä. Tuo oli tietenkin yleistystä, ei varmaan kaikki ole sellaisia. Ja tiedän että monella ikäisellä lapsettomuus ei ole oma valinta.
Olen "lapsellisen tapauksen" kanssa samaa mieltä lapsettomista; näillä ajatus pyörii oman navan ja maailman ympärillä kun koskaan ei ole tarvinnut ajatella muita. Tietysti poikkeuksiakin löytyy varmasti. En esittelisi kovinkaan helposti uutta kumppania lapsilleni, en ennen kuin olen 85%:n varma hänestä -koskaan ei voi olla täysin varma. Tämä vaatii kärsivällisyyttä mieheltä. Mutta jos hän oikeasti rakastaa minua niin hän hyväksyy lapsenikin, siis koko paketin. Tällöin hän jaksaa odottaa, että aika on oikea esitellä hänet myös lapsille ja arvostaa lapsiani. Silloin Hänellä on myös paikka elämässäni ja sydämessäni ja arvostan häntä.
Samalla tavalla lapsettoman maailma pyörii oman navan ympärillä kuin sinunkin. Sinä vain kuvittelet olevasi jokin hyväntekijä, mutta sillä sekunnilla, kun teit kakarasi, sinusta tuli kaikkea muuta maailmaa kohtaan huomattavasti itsekkäämpi kuin aikaisemmin.
En voisi edes ajatella asiaa, koska kahden pienen lapsen äidillä ei ole aikaa vakavaan suhteeseen.
Silti aika moni kahden pienen lapsen äiti on avo- tai jopa avioliitossa miehen kanssa. Ja ihan vakavissaan.
En todellakaan. Minä haluan tulla ja mennä rakkaani kanssa. Ylimääräisiä rasitteita, kuten lapsia, en siihen halua.
Voisin seurustella ja vakiintua yh-äidin kanssa. Ja olen seurustellutkin.Suhde päättyi,mutta ihan muista syistä kuin lapsista.
Minusta lapset on jotenkin niin normaali elämän osa-alue, että ne nyt vaan kuuluu suhteeseen. Suvunjatkaminen jne. Minulle luonnollista, että aikuisilla ihmisillä on lapsia, jos suhteessakin on oltu. Eroille ei voi aina mitään. Ex-kumppanit kuuluu silloin asiaan ja hyväksyn täysin, että ex on elämässä mukana. Melkeinpä vihaksi pistäisi, jos ex ei lapsistaan huolta kanna ja tapaa jne.
Ja mitä tuohon vartaloon tulee, niin mitä sitä edes kysyä. Kyllä se ihminen merkkaa, ei pelkkä kuori,. kun vakavissaan ollaan.
Ja mikä on tullu itsekin todettua, niin lapset kasvattavat vanhempiaan lähes yhtä paljon kuin vanhemmat lapsiaan.
Ompa ihania miehiä liikenteessä :) :) ihan pistää hymyilemään :) :) Ja onhan se toki niin että yleensä se lapseton haluaa sen lapsettoman itselleen (ainakin kun katselee noita nettitreffi-ilmoituksia..joihin en kyllä ole vielä vastannut ;) ) koska ainhan se on kiva perustaa se "oma" perhe.... njooh...no mutta rehellistä sakkia, kivaa :)
Kun on viimeksi treffaillut miehiä joskus alle 20-vuotiaana, niin on niin ulkonakin kaikesta tästä...että mitenkä sitä nykyään tapaillaan ja missä sitä nykyään tapaillaan ja mitenkä siellä trefeillä nyt sitte pitikään käyttäytyä :) Oliko niin että vaivahaaveet ja häähulluus piti piilottaa :D :D
Kiva kuulla myös että ulkonäkö ei niin merkkaa :D naamahan minulla on ihan näyteltävä mutta tähän vartaloon on vetovoima tehnyt taikojaan ;) Noh, empähän minä random-miesten kanssa peiton alle menekkään joten ehkäpä se vakavissaan oleva mies ei sitten katsele kieroon kun miut ilkosillaan näkee :D
Hahhah, tänään kuulin kyllä niin hyvän biisin Erin Anttilalta tähän aiheeseen liittyen :D
http://www.youtube.com/watch?v=WkZkOV3qrXw
Ihan kuin omasta elämästä vaikka ei lapset ihan teini-ikäsiä olekkaan :D
http://www.menmadeeasy.com/
Hahah, ei hyvää päivää, onko tästä tehty ihan opas?? Eikun hankkimaan tällanen niin ikuinen onni on taattu :D :D
- Odotatko naisen vartalolta "täydellisyyttä" vai ymmärtäisitkö/hyväksyisitkö riippuvat rinnat, raskausarvet, muutamat liikakilot, sun muut ja ehkä jopa roikkuvan vatsanahan jolle ei mitään voi tehdä ilman kirurgin veistä? Jos olette ihastuneita/rakastuneita niin merkitseekö vartalon epäkohdat jotain?
- En odota, mutta en hyväksy tuota että on synnyttänyt syynä ettei halua itsestään pitää huolta ja liikkua. Olen muutaman YH:n kanssa seurustellut, toinen oli aivan mahtavasssa tikissä, tosi fitti:) toinen taas ei ollut, käytti tekosyynä ettei ollut omaa aikaa ja kuitenkin fazerin sinisen kanssa oli aikaa hengailla FB:ssä. Oli lapseton tai ei niin suorastaan vaadin että pitää liikkua, pitää huolta itsestään. Itselläni on alle kouluikäinen skidi, käyn töissä ja koulussa kuitenkin löytyy aikaa liikunnallekin
- Kuinka hankalana tai vaikeana pitäisit tutustumista jos nainen ei halua esitellä sinua lapsilleen ennen kuin suhteenne on vakaalla pohjalla?3
Tuo on kypsä ajatustapa tuohon asiaan, lapset helposti kiintyy.
- Lähtisittekö suhteeseen naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja hänen on oltavat tekemisissä myös siis exänsä kanssa..?
Olen ollut kahdessa suhteessa, ensimmäisessä mimmin exä vihasi minua jo valmiiksi vaikka ei ollut koskaan tavannut. Ei suostunut hakemaan tytärtään jos olin siellä ja pihalle tuominen ei ollut hänelle vaihtoehto. Harrasti puhelin häiriköintiä soitteli milloin mistäkin syystä, ilman syytäkin. Teki kaikkensa sabotoidakseen meidän suhteen.
Toinen nainen oli kirjaimellisesti YH. Lapsen isä ei ollut missään tekemisissä lapseen, eikä lapsensa äitiin. Nainen taas soitteli useasti exälleen ja vaati häntä olemaan isä (mikä nyt oli aivan turhaa)
"..Ajattelen tässä omaa "markkina-arvoani" :D Jos luonteet lyö yksiin, ulkonäkö on ok niin vähentääkö edellä mainitut asiat makua niin paljon ettei suhteeseen tule lähdettyä.. ?
Tämän ikäisillä taitaa kuitenkin olla vielä ihan hyvät kropat :D Olen itse sinut kroppani kanssa (suurinpiirtein, ainahan naiset jstain löytää valitettavaa) mutta hyppäys "vieraan" miehen kanssa vällyjen väliin mieityttää..entisen miehen kanssa oli helpompaa kun hänoli nähnyt vartalon myös "before" eikä vain"after" ja tiesi että kaikki vahinko mikä kropalle oli käynyt johtui kahdesta lapsesta jotka rakkaudella tuli hankittua... mutta "vieraalle" tai siis uudelle kumppanillehan tämä ei niin päivän selvää ole.."
Vahingon voi aina korvata eli sillä liikkumisella ja ruokavaliolla, jos ei vakaata aikomustakaan siihen niin, ei kiitos.
Minun mielipide asiasta.
Moikka!
Eksyin tähän, mutta voin kertoa vähän elämäntilanteestani.
Olen lapseton mies ja seurustelen naisen kanssa, jolla on jo lapsi edellisestä avioliitosta.
"Odotatko naisen vartalolta "täydellisyyttä" vai ymmärtäisitkö/hyväksyisitkö riippuvat rinnat, raskausarvet, muutamat liikakilot, sun muut ja ehkä jopa roikkuvan vatsanahan jolle ei mitään voi tehdä ilman kirurgin veistä? Jos olette ihastuneita/rakastuneita niin merkitseekö vartalon epäkohdat jotain?"
En odota. Sisäinen kauneus on tärkeintä.
Hyväksyn naiseni juuri sellaisena kuin hän on.
"Kuinka hankalana tai vaikeana pitäisit tutustumista jos nainen ei halua esitellä sinua lapsilleen ennen kuin suhteenne on vakaalla pohjalla?"
Ymmärsin, että naiseni ei halunnut esitellä minua lapselleen alkuvaiheessa, koska halusi olla varma siitä, että tekee oikean päätöksen. Esitteli minut lapselleen vasta sen jälkeen kun meidän suhde on jo varmalla pohjalla.
"Lähtisittekö suhteeseen naisen kanssa jolla on kaksi lasta ja hänen on oltavat tekemisissä myös siis exänsä kanssa..?"
No, olenhan lähtenyt suhteeseen naisen kanssa, jolla on oma lapsi. Ymmärrän toki, että hänen on oltava tekemisissä eksänsä kanssa, heillähän on yhteishuoltajuus, ja naisen eksä hyväksyy uuden parisuhteen mikäli helpottaa tilannettamme. Tekevät kaikkensa että heidän lapsella on hyvä ja onnellinen elämä. Nostan hattua heille.