Patologinen valehtelija?

Onkohan tämä skitsoa vai patologista valehtelua ?Valitettavasti tyttökaverin isä on sellainen ja onneksi kukaan näistä lapsista ei ole perinnyt tuota kauheaa "vikaa". Perheen äiti kärsi aina siitä. Siihen aikaan kun mentiin naimisiin eroja ei pahemmin otettu vaikka puoliso olis ollut vaikka minkälainen.
En tiedä mihin tuollaisen tavan voisi luokitella. Kai se sairaus on. Patologista valehtelua tämäkin.
Tämän perheen isä on myös niin voimakas ja hallitseva luonne että vaikka lapset huomauttavat hänelle tämän tästä, että ei se ihan noin mene tai nyt kyllä on puolet liikaa - hän suutahtaa ja tyrmää toisen mielipiteen. Yhteenottoja on ollut rajujakin, kun niistä lapsista joku on pitänyt päänsä. Tyttökaveriani harmittaa ihan hirveästi, kun hän valehtelee vieraille menneistä asioista tai tehdyistä töistä. Usein hän ottaa riskin ja hän oppinut oikaisemaan isänsä puheet vieraiden kuullen aika hienovaraisesti. Vedoten esim. muistiin tai iloisesti huomautttamalla että sinnepäinhän se oli, mutta minä muistan sen yllä ihan selvästi näin.

Sitä tilannetta on vaikea selittää, mutta ikäni naapurina ja perheen kanssa oleskelleena tilanteet ovat uskomattomia. Saadessaan vastustusta näille jutuilleen hänen on kerrottava se tilanne kohta jollekin ja yleensä aina hän lisää siihen omiaan ja muuttaa tarinan niin että se antaa kuvan kuin hän olisi ollut oikeassa ja se toinen täysin väärässä tai muuten ilkeä. Hän on täydellinen tarinoitten muokkaaja ja "epämiellyttävät keskustelijat" saavat hänet menettämään malttinsa ja hän muuttaa heidän tarinansa kertoessaan sen eteenpäin ja antaa ymmärtää asiat toisin kuin ovat. Hän myös ottaa usein hyödyn toisten tekemästä työstä.

Samoin, jos hän tarvitsee kyydin esim. lentokentälle hän pyytää monelta viejältä mahdollisuutta ja valitsee juuri viime hetkellä jonkun sopivan ja kertoo valinnastaan muille juuri ennen lähtöä. Hän on etevä junailemaan omia asioitaan hiukan toisten kustannuksella.
Omia virheitään hän yrittää peitellä kääntämällä ne muiden syyksi ja hän muistaa puhua ne niin että varmasti riittävän moni tietää siitä hänen "oikean" kantansa.
Tuo ihminen on myös taitava teettämään muilla omat työnsä. Muistan kun tyttökaverini ja tämän sisarukset muuttivat pikkuhiljaa pois kotoa ja kävivät katsomassa isäänsä harvakseltaan (perheen äiti oli jo kuollut) ja keskustelivat jälkeenpäin keskenään siellä olevista asioista. Kävi aina ilmi että isä antoi ymmärtää että edellinen kävijä ei ollut tehnyt tai auttanut häntä jossakin työssä kotona vaan hän esitteli tehdyt työt itse tehneenä. Tai sitten hän valehteli ettei kukaan ollut käynyt pitkään aikaan... No jaa tämä juttu oli hiukan erilainen, mutta patologista valehtelua se kuitenkin on aika lähellä.

Minuun otti yhteyttä mies,jonka olen tuntenut jollain lailla kymmenisen vuotta.Hän oli yrittänyt lähestyä minua vuosia eri tavoin ja minä olin kieltäytynyt. Nyt vuosien jälkeen hän kertoi eronneensa ja kirjoitti minulle rakkauskirjeen. Sen seurauksena viime kesänä aloin tapailla tätä miestä ja ajttelin, että nyt olen tavannut ihmisen, jonka kanssa haluan elää loppuelämäni.
Nyt vuosi tuon jälkeen paljastui, että hän on rakentanut samaan aikaan kahta ihmissuhdetta. Molemmissa on suunniteltu tulevaisuutta perheenä
ja yhteistä loppuelämää.Me kaksi naista emme tienneet toisistamme mitään ennen juhannusta. Eikä meistä kumpikaan ilmeisesti olisi aloittanut suhdetta, jos tiesi, että tämä sillanrakentaja Jaatinen tapailee toista.
olen ollut puhelimitse yhteydessä tähän ensimmäiseen naiseen ja koko jutun takaa paljastuu sellainen valheiden verkko,että tästä tekisi vaikka elokuvan.
Nyt on jäljellä kaksi naista, joiden usko ja luottamus ihmiseen on romuttunut täysin.Mies väittää edelleen rakastavansa vuorotellen kumpaakin.Onko patologinen valehtelija oikea termi vai liekö kyseessä psykopaatti?
Meidänkään tapauksessa juttua ei voi laittaa nuoruuden piikkiin, sillä olemme molemmat jo yli nelikymppisiä.
Ulla:Et ole hölmö, jos olet uskonut ja luottanut ihmiseen. Siihenhän parisuhde perustuu. Toivon itseni, tämän ensimmäisen naisen ja sinun puolestasi, että vielä joskus uskallamme aitoon ihmissuhteeseen.

niin niin

Hei,

Ajattelepa asiaa siltä kantilta, että nämä tai tämä asia kuuluu elämään ja siitä oppii. Nyt tiedät että ihmisiä on myös hänenlaisiaan ja se että autoit häntä ei tee sinusta ollenkaan "tyhmää/huonoa" ihmistä. Seuraavalla kerralla olet tarkempi ja nyt kannattaa heittää tuo oppireissu muistojen kansioon ja oppia "nauramaan" sille. Mytomaanin kannalta tilanne on aika kurja hän ei varmasti oppinut mitään vaikka sai tuntea sinut joka olit suhteessa avoin ja rehellinen. Kiitä itseäsi sillä kärsivällisyys on hyve ja se paistaa sinun kirjoituksestasi. :)

Hauska löytää tällainen viesti "miehen logiikka" otsikon alta...Kertooko ehkä jotain viestiketjun aloittajasta? Luulempa että vika on sinussa. Olet kenties liian korken riman laittanut, ja mies on yrittänyt tehdä vaikutusta, ja huomannut että nostat rimaa (et ehkä tahallasi, mutta huomaamattomasti) korkeammalle? Olisiko vika sinussa?

Syyttävä sormi on niin helppo osoittaa toiseen.

Tunnistan valitettavasti itsessäni samaisia piirteitä. Työasioissa olen tunnollinen, mutta ihan päivittäinkin tulee kerrottua kaikenlaista mitä sitten heti jälkeenpäin jo katuu, vaan ei uskalla tai viitsi enään myöntää että on valehdellut.

En tiedä tunteeko kukaan ystävistäni sitä oikeaa minua ollenkaan. Se ei todellakaan ole reilua ystäviäni kohtaan, parille parhaimmalle olen jopa myöntänyt sairauteni ja jos valehtelen niin sen jälkeen kerron kuitenkin totuuden. (siis heille)

Ikävä piirre joka on vaivannut minua jo melkeen vuoden verran. Tälläkin hetkellä isäni luulee että olen raskaana. Mikä oli tietenkin vain ihan omaa mielikuvitustani. Voisiko se olla niin että alan itsekkin uskoa valheisiini ja haluaisin olla sellainen ihminen joka olen haaveissani.

Mutta haluan vaan sanoa että ihan yhtälailla kun alkoholisti ei pysty lopettamaan pullon korkkaamista, en minäkään mahda tälle mitään. Siintä on tullut tapa, josta haluaisin kovasti päästä eroon.

Auttaisikohan psygiatri?

Tai vieroitushoito?

Eräs ystäväni oli ihan samanlainen ja tunnen itseni välillä typeräksi kun kelaan miten en tajunnut aiemmin hänen valeheitaan.. mutta patologinen valehtelija kun oli niin..

Oliko merkitsevämpää se mitä valehtelu aiheutti vai se että tyyppi yleensäkin valehteli?

Mä alan tässä kelaamaan yhtä mennyttä juttua. Mä venytin totuutta monessa asiassa koska pelkäsin että muuten asia ei olisi päässyt etenemään. Kun noi jutut missä venytin tuli ilmi ja niistä tuli haitta mua alkoi kaduttaa todellakin että olen huijannut. Kuitenkin niillä valinnoilla puhua asiat eri tavalla kuin ne ovat, suurennella tai pienennellä - oli ihan oikeasti hyvä tarkoitus.

En tiedä vieläkään olisiko rehellisyys kannattanut. Sitten välttämättä ei olisi tapahtunut yhtään mitään, nyt ainakin tiedän saaneeni mahdollisuuden sillä että toimin niinkuin toimin - ja minun kannaltani se on kohtuullisen hyvä oikeutus sille toiminnalle.

En syyllistä sitä joka minua arvioi, mutta olisin ollut valmis luopumaan niistä valheista kokonaan jos se olisi ollut se mitä tarvitaan. Tätä ehtoa vain ei koskaan asetettu, sitä ei vaadittu. Sain siis tilaisuuden siitä huolimatta että huijasin - mutta en saanut jatkoa rehellisyydellä. Olisin voinut perustella kaiken kohtuullisen hyvin, niin että ainakin mahdollisuus sille että valheeni olivat valkoisia ja niistä voidaan myös luopua olisi olemassa jos asian tahtoo niin nähdä - vaikka minua epäilisikin jatkossa.

Pistää miettimään mikä tässä maailmassa kannattaa? Kenties seuraavalla kerralla kokeilen rehellisyyttä kaikessa, vaikka luultavasti se tuomioon johtaakin. Idiootti kun olen en osaa tässäkään koskaan valita oikein jotain kultaista keskitietä.

Antisosiaaliseen persoonallisuushäiriöön kuuluu merkittävänä piirteenä patologinen valehtelu, etenkin ADHD-tapauksissa. Monesti henkilö jopa menettää todellisuudentajunsa ainakin ulkopuolisesti näyttäen jopa alkaen uskoa omiin valheisiinsa.
Yleensä kuitenkin on niin, että tällainen henkilö valehtelee tavoitteellisesti, joka pyrkiessään tunteensiirtoon, kokiessaan alemmuuden, tai huonommuuden tunnetta. Eläytyy erinomaisesti valheisiinsa, ei parannu valehtelusta ja kehittyy valehtelussaan jatkuvasti iän myötä ihmisistä saamansa kokemuksen seurauksena.

mennä mukaan tämän tapavalehtelijan valheisiin ja tarinoihin (jossa toki siinäkin on omat hyvät puolensa, kohtuuden rajoissa), voi sopivissa tilanteissa vaan tehdä pientä jäynää toiselle.. johdatella häntä puheissaan niin että saa tämän valehtelijan puhumaan itsensä pussiin. Joskus voi olla hyvä vaan purskahtaa kunnon räkäiseen nauruun tämän juttuja kuunnellessa ja tietysti, aina voi kysyä siltä toiselta, että uskooko hän itse tosiaan niihin juttuihinsa ja ehdotella hieman paranneltuja versioita niistä tarinoista, jotta ne vastaisuudessa menisivät paremmin läpi.:D Tollasesta tapavalehtelijat ei tykkää, kun heidän sanomaansa kyseenalaistetaan..

Mä oon aina ollut sitä mieltä että niinkauan ei haittaa jos muille valehtelee, mutta jos alkaa mulle valehtelemaan, niin ensimmäinen kerta saa luvan olla sit viimeinen kerta sitä lajia.

Ei minkäänlaista kykyä ja halua empaattisuuteen!

Vaikeesti kannettavia taakkoja laittavat ihmisten harteilee mutta eivät itse koske niihin sormellakaan (miik.3:11).

Narsistinen perosoonallisuus häiriö ja patologinen valehtelija olisi useiden valtapuolueiden jäsenten psykiatrinen tautiluokitus, jos heille tehtäisiin testi ennen kuin he pääsee työskentelemään valtion ja kuntien päättävissä tehtävissä.


ps.kerroitko tekstissäsi poliitikosta ? ; )