olin vaikeassa liitossa joka jätti pahat arvet sisääni..kaikki mistä oli sovittu niin mies petti lupaukset. olen päässyt hänestä irti ja ylitse ja nyt tapasin aivan ihanan miehen. hän on just sitä mitä olen aina salaa mielessäni toivonut.
haluaisin vain heittäytyä tunteideni vietäväksi ja antaa itseni rakastua häneen.. pelkään vain että hän on samanlainen kusettaja kun ex-mieheni. :( tämä tapaamani uusi mies on niin komea ja maailman ihanin niin pelkää että hän on vain joku pelimies ja satuttaa minua niin kuin edellinenkin.
minun pitäisi hynyillä ja näyttää kaikille kuinka onnellinen olen kun hänet löysin mutta sen sijaan itken kun pelkään että hänkin satuttaa minua.. :( olen hänelle puhunut siitä kuinka pelkään että minua taas sattuu ja hän on sanonut että niin ei tapahdu ikinä.
tämä on vain niin vaikeaa.. =(
onko muilla ollut vastaavia tunteita?
haluaisin vain heittäytyä tunteideni vietäväksi ja antaa itseni rakastua häneen.. pelkään vain että hän on samanlainen kusettaja kun ex-mieheni. :( tämä tapaamani uusi mies on niin komea ja maailman ihanin niin pelkää että hän on vain joku pelimies ja satuttaa minua niin kuin edellinenkin.
minun pitäisi hynyillä ja näyttää kaikille kuinka onnellinen olen kun hänet löysin mutta sen sijaan itken kun pelkään että hänkin satuttaa minua.. :( olen hänelle puhunut siitä kuinka pelkään että minua taas sattuu ja hän on sanonut että niin ei tapahdu ikinä.
tämä on vain niin vaikeaa.. =(
onko muilla ollut vastaavia tunteita?
Vastaukset 7
Vanhimmat
On. Tosin vain niin päin, että minä olen mies. Sain aikaisemmassa suhteessani pahasti turpaan ihmissuhdeasioissa. Nyt olen tavannut mielestäni maailman ihanimman naisen, mutta koko ajan on päässä fiilis, että tämä on liian hyvää ollakseen totta ja kohta sattuu kovaa...
Onko sulla sitten syytä olettaa, että tämäkin nainen käyttäytyisi yhtä tyhmästi?
Voisin alkaa boytoyks jollekkin vanhemmalle naiselle. Kokematon en ole mutta nuori ja vetreä.
Teidän kaikkien jotka olette mielestänne saaneet huonoa,epäoikeudenmukaista kohtelua entisessä parisuhteessa kannattaa katsoa peiliin.
Miksi et näe omaa rooliasi vuorovaikutustilanteessa. Olisiko niin, että sinulla on itselläsi epärealistiset odotukset parisuhteelle, sekoitat pettymyksen ja pettämisen ja syytät yksipuolisesti toista siitä ettei tämä ollutkaan unelmiesi täyttymys.
Tämä asia kannattaa selvitää itselle. Eli kykenetkö itse vuorovaikutteiseen suhteeseen? Osaatko itse rakastaa? Sen sijaan että pelkää että toinen pettää kannattaa miettiä sitä että onko itse parisuhdekelpoinen.
On ollut. Kun on tullut liian pahasti turpiin, siitä tulee ensin haava, myöhemmin arpi, joka vaikuttaa aina jollakin tavalla, kun koskaan enää elämässä ei ole ilman niitä kokemuksia. Minäkään en oikein uskalla uskoa, toivoa enkä rakastaa, ja tunteet herää hitaasti ja varovaisesti. Jos leijailee kovin korkealla, putoaminen sattuu niin pahasti, ja sitä pelkää. Se on ihan luonnollista.
Minäkin olen tavannut todella kivan miehen mutta en elättele mitään ihmeellisiä toiveita ja varaudun aina siihen, että lopulta voi pettyä. Sekä se mies että minä ansaitsisimme nyt jotain oikein hyvää, mutta mahtaako pahimpaan varautuminen ja sen pelkääminen olla itse itseään toteuttavaa? Yritän nauttia tästä hetkestä, enkä suunnittele liikaa eteenpäin.
"minun pitäisi hymyillä ja näyttää kaikille kuinka onnellinen olen..."
Lauseessa voi piillä tuskan ydin. Jos suhteet ovat muita varten näytille ja aukeavat itsellekin ulkopuolisin silmin, ei ole suhteessa aidosti mukana.
Se voi vähentää intensiteettiä parin väliltä ja sitten taas...
Osaatko olla yksin, vai oletko aina joko onnellinen tai onneton toisen avulla?
Itkeä ehtii myöhemminkin, kaikkea voi sattua ja uusi rakkautesi jäädä vaikka auton alle. Elämää voi elää peläten ja pilata itse kaiken.
Carpe diem!
Ole vain varovainen, aika näyttää, siihen saakka on vain kestettävä.