Eristetty surusilmä!

Mieheni jonka kanssa meillä on jo yli kymmenen vuoden yhteinen taival on aina pitänyt rajaa minun ja hänen lapsuuden perheensä välillä. Hän on aina valmis auttamaan kolmea vanhempaa siskoaan ja muita sukulaisiaan, ja viettääkin heidän luonaan paljon aikaa. Kun käymme yhdessä vierailuilla hänen siskojensa luona, tunnen oloni ahdistuneeksi. Olen luonteeltani ystävällinen ja hieman hiljainen persoona, enkä ole päässyt mukaan heidän kuvioihinsa vaikka olen yrittänyt. Siskot pompottelevat miestäni ja ottavat hänestä kaiken hyödyn irti, mieheni näkee asian kuitenkin vaan hyvänä perhesuhteena.

Tilanne on kärjistynyt pahaksi sen jälkeen kun päätin puhua ongelmasta suoraan miehelleni. Kerroin että minulla on ulkopuolinen olo, eikä minua oteta huomioon, ja olisi mukavaa jos asialle voisi tehdä jotain... Mieheni kuitenkin asettui puolustuskannalle (ei mikään yllätys) ja asia kärjistyi siihen ettei hän halua että vierailen ollenkaan hänen siskojensa luona, kun en kerran viihdy heidän luonaan. Hiljattain mieheni oli siskontyttönsä valmistujaisjuhlissa ilman minua. Oli kertonut muulle suvulle etten päässyt mukaan, vaikka minulla ei olisi ollut mitään estettä. Lisäksi vaivaa se että mieheni lahjoitti kirjekuoressa siskonsatyttärelle huomattavan summan rahaa lahjaksi, edes meidän kihjasormuksetkaan eivät yhteensä maksaneet puoliakaan siitä summasta jonka hän tälle lahjoitti. Tämä saattaa kuulostaa katkeralta, mutta ajattelin vain sitä että miten paljon hän on valmis mihinkin panostamaan. Sillä minä en ole saanut ikinä häneltä sen arvoisia lahjoja, vaikka en ole mistään timanttikoruista haaveillutkaan, mutta ajatus siitä häiritsee. Eli nyt kun olen avannut suuni ulkopuolisuudestani niin minua ollaan eristämässä vielä entistä enemmän mieheni suvusta ja tapahtumista:( . Haluaisin kuulla mielipiteitänne asiasta...