Olin tietokone-alalla työskentelevä hyvä palkkainen mies. Kaikki oli kunnossa, oma asunto hankittu, (tulevia lapsia varten katsottuna iso asunto), ei velkoja (mitä nyt asunnosta), Nissan primera jne.jne. Eli kaikki päällisin puolin hyvin. En käyttänyt alkoholia, en käytä oikeastaan vieläkään, join vaan pari kertaa viikossa lasillisen viiniä. Tapasin naisen, jonka kanssa luulin että menen naimisiin ja voin vihdoinkin sen perheen perustaa. Mutta miten kävi, nainen pakkasi laukkunsa ja lähti läiskimään. Olin häneen hyvin rakastunut ja tuntui että kaikki kääntyy päälle. No, join pullollisen viiniä ja päätin eräänä keskiviikko iltana kähteä lasilliselle lähikuppilaan. Ja siinä se oli, nainen, johon rakastuin ensisilmäyksellä, hänkin (muka!) minuun. Ei mennyt kuin pari viikkoa ja nainen jo asui luonani. Hän ei päästänyt minua kotiinsa, keksi aina tekosyitä. Ja niin todellakin tuli luokseni asumaan vähäinen vaatekerta mukanaan. Kertoi vanhemmistaan jotka olivat kuolleet, rikkinäisestä lapsuudesta. Säälin häntä (vasta 23.vuotias). Lupasin maat ja taivaat, ostin vaatteita, uuden puhelimen, annoin rahaa. Kunnes alkoi totuus valkenemaan. Eräänä yönä kun hän tuli baarista, pyysi juttelemaan terassille. Poltteli siiinä tupakkaa ja sanoi että ota sinäkin. Ja minä idiootti menin ottamaan. ja otin toisen kerran.. En olisi muuten niin tehnyt, mutta kun naiseni haukkui minua ja sanoi minun olevan nössö jne. Tunsin tarvetta näyttää että en ole mikään nössö, olin todella typerä! Tuli hyvä olo.. tuntui, että kaikki leijuu ja näyttää onnelliselta. Vihjailin sitten pikkuhiljaa melkein joka päivä, että otetaanko taas. Alamäki alkoi.. Rupesin olemaan töistä pois maanantait, tiistait.. aina joillain ihme keinoilla, sairaana tms. Kunnes erään kerran pomoni tuli kuppilaan missä olin vain yhdellä lasillisella. Sain potkut melkein heti. En välittänyt enää maksuista, en autonmaksuista, en mistään. Ja mitä niiden vuosien aikana tapahtu. Menetin taloni, autoni, omaisuuteni.. Rikoin koko elämäni. (Elätin naiseni hulttio-kavereita, vein itseni vararikkoon..)
Mitä minulla on nyt? Jeesus? Ja tämä vuokrayksiö täällä jossain, ilman ketään, ilman mitään...
Mitä minulla on nyt? Jeesus? Ja tämä vuokrayksiö täällä jossain, ilman ketään, ilman mitään...
Vastaukset 10
Vanhimmat
elämässä on ylä ja alamäkiä,olen pahoillani puolestasi,voimia sinulle.*halit*
Mitä sille nissan primeralle kävi? Myitkö senkin?
Avovaimoni takia lähti autokin. Mille lie tielleen auto jäi. Luultavasti ruotsissa. Auto tuntuu niin pieneltä enää tässä synkkyydessä.
kerrotko vielä kun multa meni jotenkin ohi tuosta sun kertomuksesta, että oliko nyt kyse yhdestä ainoasta naisesta, vai tapasitko tämän nuoren naisen avovaimon lähdettyä lätkimään?
Aluksi tapasin naisen, jonka kanssa meni sukset ristiin. Sitten tapasin tämän silloin 23.v. naisen, joka pilasi kaiken. Ei auta muu kun ihmetellä miten saatoin olla niin tyhnä, mutta silloin kun rakastuu, ei mahda tunteilleen mitään, ei tajua, että joku voi valehdella silmät kirkkaina. Olen muuten kuullut juttua tästä ex-naisestani (voiko sitä edes siksi kutsua), hän kuulemma on ihan pohjalla, käyttää huumeita ja varastelee. Helppohan oli minun siipieni suojassa olla. Olen niin katkera.
no voi... tapasitpas hankalan ihmisen. Koita kumminkin katsoa tulevaan ja lopettaa itsesääli. Tarkoitan tätä vain hyvällä!!!!! Sinulla on elämä vielä edessä, eikä siihen tarvita hienoja autoja tai työpaikkoja. Ihan tavallisenakin voi olla onnellinen. TOivon, että jaksat nyt nousta tästä suosta, jättää katkeruus sikseen ja ponnistella eteenpäin! Saavutat vielä elämässäsi paljon hyvää! meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja tällaista tapausta kuin tuo nuori nainen, ei voi muuta kuin ihmetellä! Jakselehan!!
Jälkiviisaus ei paljoa auta, mutta kyllä olisi pitänyt itsekin ajatella mihin menee mukaan. On minutkin jätetty, moni muukin, mutta kyllä silti pitää olla harkintaa, kenen kanssa menee yhteen sen jälkeen ja miten elää. Jos vapaaehtoisesti tekee itsekin tyhmiä asioita, on turha yksin toista syyttää. Aina voi sanoa ei käy.
Enpä nyt muuta neuvoisi, kuin yrittämään ryhdistäytyä, viettää raitista elämää, yrittää päästä työelämään mukaan, uudelleen kouluttautua tms. Hae itsellesi ammattiapua. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. On monet kurjemmastakin jamasta nousseet, vaikka sinun tarinasi on kyllä aikamoinen. Itse kuitenkin olet elämästäsi vastuussa kuten jokainen miestä. Elämää ei voi elää muiden kautta.
Kirjoitan aika tiukasti, mutta itse olen kovia kokenut, eikä hyssyttely ja sääli johda mihinkään. Vastuu elämästä alkaa omasta itsestä.
I KILL MY SELF
Haluan vain sanoa että en ole kirjoittanut tota "i kill myself" juttua. halvat on huvit jollakin.
onhan toi varmasti vaikee tilanne, mutta se oli sun oma päätös. Jokainen tekee ITSE omat päätöksensä ja kantaa vastuun niistä ja elämästään. Se nainen on varmasti vaikuttanu sun elämään, mutta turha sun on sitä syyttää elämäs pilaamisesta. Jos sun elämä on nyt pilalla, niin voit katsoo vaan peiliin jos haluat löytää syypään... Ota ittees niskasta kiinni, asioilla on kyllä aina tapana järjestyä.