Jaksoimme odottaa ja uskoa

aurinkoinenkukkanen

Joku on joskus fiksusti sanonut, että ihmiset pelkäävät ja stressaavat usein ihan hirmuisesti asioista, jotka eivät koskaan tapahdu. Niin nytkin. Toki muutos ja uusi pitävät aina sisällään "pelottavia" elementtejä, mutta usein vain varma pelko todella realisoituu.

Siitä on parisen viikkoa, kun ukkomies, jota tapailin, ilmoitti vaimolleen haluavansa erota. Suhteemme oli kestänyt jo parisen vuotta, ja olin kuullut yhä uudelleen ja uudelleen, ettei mies tule koskaan jättämään vaimoaan, kunhan pelaa kanssani. Minä tunsin hänet paremmin, tiesin hänen vain tarvitsevan aikaa, uskaltaakseen kohdata pelkonsa.

Hän pelkäsi, että lapset tuomitsevat hänet täysin ja katkaisevat välit kokonaan, ainakin joksikin aikaa. Hän pelkäsi, miten vaimo reagoi, jos hän jättää eropaperit, että miten vaikeaa siitä tulee. Hän pelkäsi, miten lapset suhtautuvat, kun isä muuttaa pois kodista.

Kun mies lopulta jätti eropaperit, vaimo ei vastustellut. Oli toki halunnut ulospäin näyttää, että uskoo yhteiseen tulevaisuuteen, mutta eron realisoituessa hän sanoi olevansa oikeasti eniten helpottunut. Olihan ero ollut ilmmassa jo pitkään. Vaimo sanoi pitäneensä miehestään kiinni eniten siksi, ettei halunnut "menettää miestään toiselle", minulle. Juuri nyt he eivät kauheasti puhu toisilleen, kun mies on muuttanut omilleen, mutta miehelle oli iso helpotus, kun vaimokin sanoi olevansa helpottunut erosta.Nähtiin siis, miten kumpikin halusi sitä, mutta ei saanut silti itse tehdyksi.

Entäs lapset sitten? Sanoivat, että onneksi erositte, ku kaikkihan näkivät, ettette te tee mitään enää yhdessä ettekä edes puhu mistään. Olivat tyytyväisiä, kun isä muutti sen verran lähelle, että voivat edelleen nähdä vaikka päivittäin. Ja että heille on huone myös siellä.

Kahteen viikkoon on mahtunut hirvittävän paljon. Mies on nyt saanut ison osan tavaroistaan muutettua. Olemme saaneet viettää elämämme ensimmäisen kokonaisen viikonlopun yhdessä. Viime viikonlopun mies vietti lastensa kanssa asunnollaan. Miten tärkeää onkaan nyt saada lapset näkemään, ettei isä häviä minnekään vaikka eroaakin heidän äidistään.

Olemme puhuneet kesälomasta; saamme viettää aikaa sekä kahdestaan, että molemmat tahoillamme lastemme kanssa. Varmaan mies viettää jonkun päivän myös minun ja lasteni kanssa. Meillä ei ole kiire, mutta osaamme todella kaiken keskellä nauttia siitä, millaista on olla yhdessä rakkaansa kanssa, ilman että tarvitsee keksiä mitään selityksiä, ilman että kukaan sanoo sen olevan "likaista" tai väärin. Yhteiset hetket ovat nyt hyvin vapautuneita; voimme vihdoin keskittyä elämiseen, elämän miettimisen, suuunnittelemisen ja odottamisen sijaan.

Yritän tällä toki kertoa, että joskus asiat voivat mennä näinkin, että pitkänkin suhteen jälkeen mies todella irrottautuu entisestä vaimostaan. Mutta myös sitä, ettei kannata murehtia etukäteen ihan hirveästi kaikkea sellaista, mikä ei todennäköisesti koskaan toteudu. Vaihtoehtoja toki kannattaa pohtia ja miettiä, mitä kaikkea kannattaa ottaa huomioon, mutta liian usein ihmiset antavat vallan peloille, jotka eivät koskaan realisoidu.

Ihanaa kesää!

46

469

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • auringonkukkanen12

      Söpö kirjoitus. Samalla hyvä muistutus siitä, ettei mitään kannata murehtia tai pelätä etukäteen. Ei siis niin mitään. Tosin tuon pelon kanssa on pikkuisen enemmän oltava varuillaan. Pelosta kannattaakin selvittää, onko sille mitään todellista syytä.

    • Ällöttävää

      Lumppu mikä lumppu. Toivottavasti saat ansiosi mukaan.

      • Ms. Sunshine

        Positiivisuutesi on ihailtavaa!


    • avaa meri

      Onpa toivoa antavaa kuulla välillä näitäkin kokemuksia, jotka menevät näin päin. Että mies todellakin lähtee liitostaan. Meilläkin suhde jatkunut jo pitkään ja välillä usko alkaa olla tosi vähissä, mutta kun rakkaus on molemminpuolista, niin haluan katsoa tämän kortin loppuun asti. En voisi ajatellakaan lähteväni, puhumattakaan että katsoisin muita miehiä...

      Ihanaa kesää teille!

    • lehdokkiorvokki...

      Niin se menee, että todellinen rakkaus voittaa aina lopulta.

      Onnellista kesää teille :)

      • ??

        Rakkaus on todellista niin kauan kunnes mies (tai nainen) haluaa taas vaihtelua elämään.


      • lehdokkiorvokki...
        ?? kirjoitti:

        Rakkaus on todellista niin kauan kunnes mies (tai nainen) haluaa taas vaihtelua elämään.

        Ikävää, että elämä on tehnyt sinusta noin skeptisen - vai onko kyse vain silkasta halusta pilata toisen ilo?

        Niin tai näin, ihmeitä tapahtuu... Vielä pidemmän ajan kuin aloittajalla ja lukuisien mutkien jälkeen olen yhdessä suuren rakkauteni kanssa. Tunnettu yli 15 vuotta, yhdessä niistä seitsemän. Hyvää kannatti odottaa ja parasta etenkin.


      • ??
        lehdokkiorvokki... kirjoitti:

        Ikävää, että elämä on tehnyt sinusta noin skeptisen - vai onko kyse vain silkasta halusta pilata toisen ilo?

        Niin tai näin, ihmeitä tapahtuu... Vielä pidemmän ajan kuin aloittajalla ja lukuisien mutkien jälkeen olen yhdessä suuren rakkauteni kanssa. Tunnettu yli 15 vuotta, yhdessä niistä seitsemän. Hyvää kannatti odottaa ja parasta etenkin.

        Ei ole tarkoitus pilata kenenkään iloa. Ihmeitä tapahtuu aina.. joskus valitettavasti negatiivisiakin ihmeitä.
        Tuo aikaisempi viestini on vain kokemusta lähipiiristäni. Eli kaikkeen kannattaa varautua edes pikkuisen.


      • elämä elettävänä
        ?? kirjoitti:

        Ei ole tarkoitus pilata kenenkään iloa. Ihmeitä tapahtuu aina.. joskus valitettavasti negatiivisiakin ihmeitä.
        Tuo aikaisempi viestini on vain kokemusta lähipiiristäni. Eli kaikkeen kannattaa varautua edes pikkuisen.

        On toki hyvä ottaa vaihtoehdot huomioon ja joo, vähän varautuakin, mutta kaikkeen ei voi, eikä kannata varautua. Ei kannata elää elämäänsä koko ajan käsijarru päällä, miettien, että jos kuitenkin jotain tapahtuu.


      • ??
        elämä elettävänä kirjoitti:

        On toki hyvä ottaa vaihtoehdot huomioon ja joo, vähän varautuakin, mutta kaikkeen ei voi, eikä kannata varautua. Ei kannata elää elämäänsä koko ajan käsijarru päällä, miettien, että jos kuitenkin jotain tapahtuu.

        En elä itsekään käsijarru päällä. Elän hetkessä ja nautin siitä.
        Aina voi tapahtua jotain hyvääkin.. vaihtoehtona sille huonolle.


    • samanlaiset

      kun rakastaa aidosti ja paljon ei vuosilla ja tapahtumilla väliä onnea ja rohkeutta teidän elämään

    • nyt jo paranemass

      Onnea teille. meillä ei mennyt noin, vaikka ukkomies vehtasi ja käytti hyväkseen minua kaksi vuotta. Lupaili ja piti yhetyttä, mutta lopuin viimein ei pystynyt eroamaan mukamas lapsensa takia, vaikka oikea syy oli raha ja varallisuus, kun olisi joutunut maksamaan naiselleen puolet. Jätti minut tekstiviestillä tylysti ja arvaapas missä tilanteessa. Olin leikkauksessa ja leikkauspäivänä hän jätti illalla kiitokseksi kahdesta vuodesta. Ihan tunteeton tyyppi.

      • kokemus

        Ei pidä tapailla ukkomiestä jos ottaa asian liian vakavasti. Itsekin tapailen mutta en todellakaan halua muuta kun sitä tapailua silloin kun se molemmille sopii. Kun se loppuu niin en menetä mitään.


      • aika näyttää
        kokemus kirjoitti:

        Ei pidä tapailla ukkomiestä jos ottaa asian liian vakavasti. Itsekin tapailen mutta en todellakaan halua muuta kun sitä tapailua silloin kun se molemmille sopii. Kun se loppuu niin en menetä mitään.

        ...kunnes tulee tunteet mukaan...


      • kokemus
        aika näyttää kirjoitti:

        ...kunnes tulee tunteet mukaan...

        Olisi tullut jo. Viisi vuotta täynnä.


      • Blaa blaa blaa

        No sehän nyt oli tollaselle halpislumpulle enemmän kuin oikein. Mitä ihmettä oikein kuvittelit?


    • uudet pelon aiheet

      Puhut innostuneesti, mutta oikeastaan miehen vaikein prosessi alkaa juuri nyt. Hänen pitää kohdata uusi arki viikonloppuisänä ja paljon muissa arkiasioissa. Joskus se voi olla käännekohta joka irrottaa kakkossuhteesta. Mene ja tiedä..

      • vaikeita aikoja

        Samaa mieltä. Nyt alkaa vasta eron käsittely ja syyllisyyden tunteminen. Joskus siitä kakkosesta tulee se "syntipukki". Toiset taas jossain vaiheessa aloittavat puhtaalta pöydältä. Kakkonen saa kenkää ja mies etsii uuden naisen, joka ei muistuta vanhasta eikä hänen epärehellisyydestään.


      • aurinkoinenkukkanen

        Se on totta, ja tiedostamme tämän. Mutta olemme myös käsitelleet aihetta etukäteen ja puhuneet paljon siitä, miten tilanteen kohtaamme. Toisaalta tiedämme, että asiat ottavat oman aikansa, mutta kun olemme eläneet niin pitkään siten, ettemme ole oikeasti pystyneet olemaan toistemme tukena jokaisena hetkenä, kun sitä olisi tarvittu tai haluttu, niin nyt voimme ja aiomme olla.

        Vaikka haasteita varmasti tulee, olemme niihin valmitta. Ja olemme tämän taipaleemme aikana käyneet jo niin kovissa paikoissa ja kasvaneet niiden myötä niin tiiviisti yhteen, että uskomme kyllä todella siihen, että tämä kestää. Ja kun mukana on vielä oppi ja tietoisuus siitä, että pelkkä usko ei riitä vaan parisuhteesta pitää myös huolehtia, se on jo aika hyvä pohja!


      • kukkamerikki
        aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

        Se on totta, ja tiedostamme tämän. Mutta olemme myös käsitelleet aihetta etukäteen ja puhuneet paljon siitä, miten tilanteen kohtaamme. Toisaalta tiedämme, että asiat ottavat oman aikansa, mutta kun olemme eläneet niin pitkään siten, ettemme ole oikeasti pystyneet olemaan toistemme tukena jokaisena hetkenä, kun sitä olisi tarvittu tai haluttu, niin nyt voimme ja aiomme olla.

        Vaikka haasteita varmasti tulee, olemme niihin valmitta. Ja olemme tämän taipaleemme aikana käyneet jo niin kovissa paikoissa ja kasvaneet niiden myötä niin tiiviisti yhteen, että uskomme kyllä todella siihen, että tämä kestää. Ja kun mukana on vielä oppi ja tietoisuus siitä, että pelkkä usko ei riitä vaan parisuhteesta pitää myös huolehtia, se on jo aika hyvä pohja!

        Uskon omasta kokemuksestani siihen, että kun takana on sivusuhteen läpikäyminen ja kaikki se raastava, mitä tulee pettymyksistä ja epärehellisyydestä jne.,niin sitä on valmis ja haluaa tehdä paljon enemmän töitä juuri avoimen vuorovaikutuksen ja rehellisyyden suhteen!

        Onnea teille!


      • adfxcmj
        kukkamerikki kirjoitti:

        Uskon omasta kokemuksestani siihen, että kun takana on sivusuhteen läpikäyminen ja kaikki se raastava, mitä tulee pettymyksistä ja epärehellisyydestä jne.,niin sitä on valmis ja haluaa tehdä paljon enemmän töitä juuri avoimen vuorovaikutuksen ja rehellisyyden suhteen!

        Onnea teille!

        Hmm.. mut älä pety, jos kesä ei ole niin ihana miehelle. On eri asia puhua, kuin oikeasti kokea. Kukaan ei voi tietää etukäteen.


      • aurinkoinenkukkanen
        vaikeita aikoja kirjoitti:

        Samaa mieltä. Nyt alkaa vasta eron käsittely ja syyllisyyden tunteminen. Joskus siitä kakkosesta tulee se "syntipukki". Toiset taas jossain vaiheessa aloittavat puhtaalta pöydältä. Kakkonen saa kenkää ja mies etsii uuden naisen, joka ei muistuta vanhasta eikä hänen epärehellisyydestään.

        Syyllisyyden tunteet on kyllä jo käsitelty moneen kertaan. Sekä me kaksi, että hän vaimonsa kanssa. Ennemminkin kyse on nyt käytännön asioista. Siitä, miten arki lähtee rullaamaan. Toki lapsetkin sanoivat, ettei arki sinällään muutu ihan hirveästi, koska lapset ovat jo lähes aikuisia ja liikkuvat suht itsenäisesti, kuten tähänkin asti. Tulevat varmaankin olemaan melko lailla yhtä paljon isällään kuin äidilläänkin.

        Syntipukkina hän ei minua mitenkään pidä, ennemminkin itseään, kun "piti" minua niin kauan hirvittävän kurjassa tilantessa. Toki olemme tämänkin keskustelleet läpi, että ihan vapaaehtoisesti mä siinä olin. Uskoin meihin.

        Moni on kysynyt, että miten jaksoin odottaa niin pitkään ja kärsivällisesti. Uskon, että eniten on kyse siitä, että me pystyimme miehen kanssa jatkuvasti keskustelemaan avoimesti kaikesta. HÄn ei luvannut minulle nopeaa ja kivutonta eroa, vaan toi useaan kertaan esiin epävarmuutensa ja pelkonsa. Epävarmuutensa nimenomaan siitä, että miten hänen lapsensa tilanteen ottaisivat ja häntä syyllistäisivät. Puhuimme kaikesta paljon ja jaoimme tunteemme avoimesti, myös kipeät tunteet! Hän ei siis koskaan luvannut minulle mitään, mitä ei pystynyt pitämään eikä yrittänyt puhua minulle asioita, joita tiesi minun haluavan kuulla. Vaikka hän ei jatkuvasti ollutkaan vaimonsa suuntaan rehellinen, minulle hän oli. Tiedän, että joku kysyy, uskonko todella, että hän oli rehellinen minulle? Kyllä uskon!

        Kyse oli koko ajan siitä, että tiesimme löytäneemme toisistamme ihmisen, jonka kanssa haluamme elämämme jakaa, jonka kanssa haluamme vanheta, ihmisen, jonka haluamme tehdä onnelliseksi - miehen oli vain haasteellisempi etsiä se tapa toimia, jolla se kaikki toteutuisi.


      • nightmareet
        aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

        Se on totta, ja tiedostamme tämän. Mutta olemme myös käsitelleet aihetta etukäteen ja puhuneet paljon siitä, miten tilanteen kohtaamme. Toisaalta tiedämme, että asiat ottavat oman aikansa, mutta kun olemme eläneet niin pitkään siten, ettemme ole oikeasti pystyneet olemaan toistemme tukena jokaisena hetkenä, kun sitä olisi tarvittu tai haluttu, niin nyt voimme ja aiomme olla.

        Vaikka haasteita varmasti tulee, olemme niihin valmitta. Ja olemme tämän taipaleemme aikana käyneet jo niin kovissa paikoissa ja kasvaneet niiden myötä niin tiiviisti yhteen, että uskomme kyllä todella siihen, että tämä kestää. Ja kun mukana on vielä oppi ja tietoisuus siitä, että pelkkä usko ei riitä vaan parisuhteesta pitää myös huolehtia, se on jo aika hyvä pohja!

        Minusta tuntuu että olet jotenkin sekaisin, sinunkin kirjoituksia olemme lukeneet muutamassa ketjussa.
        Onko tuo kertomasi totta vai omaa haave-unta, siltä unelta tuo vaikuttaa niin samanlaisia sanoja ja tarinoita suollat.


      • toivotaantoivotaan
        adfxcmj kirjoitti:

        Hmm.. mut älä pety, jos kesä ei ole niin ihana miehelle. On eri asia puhua, kuin oikeasti kokea. Kukaan ei voi tietää etukäteen.

        Samaa mieltä. Aurinkoinenkukkanen on itse käynyt eron monet kiemurat läpi jo aikaisemmin. Toivottavasti hän muistaa omat tunteensa ja ymmärtää, että miehellä riittää tekemistä oman eronsa yli pääsemiseksi vielä pitkään.
        Olisikohan miehelle kuitenkin ollut parempi elää edes hetki yksin, ilman aurinkoista. Keskittyä lapsiin ja oman elämän kasaamiseen? Toivottavasti kaikki menee hyvin.

        Lähipiirin elämää seuratessa ne, jotka hyppää edellisestä liitosta suoraan uuteen, eivät kamalan onnellisilta vaikuta. Monet vieneet mukanaan edellisen suhteen ongelmat uuteen, koska eivät ole edes tajunneet, missä tekivät väärin.


      • aurinkoinenkukkanen
        toivotaantoivotaan kirjoitti:

        Samaa mieltä. Aurinkoinenkukkanen on itse käynyt eron monet kiemurat läpi jo aikaisemmin. Toivottavasti hän muistaa omat tunteensa ja ymmärtää, että miehellä riittää tekemistä oman eronsa yli pääsemiseksi vielä pitkään.
        Olisikohan miehelle kuitenkin ollut parempi elää edes hetki yksin, ilman aurinkoista. Keskittyä lapsiin ja oman elämän kasaamiseen? Toivottavasti kaikki menee hyvin.

        Lähipiirin elämää seuratessa ne, jotka hyppää edellisestä liitosta suoraan uuteen, eivät kamalan onnellisilta vaikuta. Monet vieneet mukanaan edellisen suhteen ongelmat uuteen, koska eivät ole edes tajunneet, missä tekivät väärin.

        Ymmärrän tuon hyvinkin, miksi sanotaan, että olisi parempi olla hetki omillaan eron jälkeen. Juuri siksi, että vanha suhde tulee käsiteltyä ja mietittyä, mitkä asiat johtivat siihen tilanteeseen, missä nyt ollaan. Ettei toista "samoja virheitä" tms.

        Näistäkin asioista olemme keskustelleet monet kerrat. Olemme miettineet ensinnäkin sitä puolta, miten typerää olisi tässä tilanteessa luopua toisistamme, koska "eron jälkeen pitäisi olla hetki yksin". Mehän erosimme, koska halusimme rakentaa yhteisen elämän ja tulevaisuuden. Koska saimme toisemme näkemään, että entisistä liitoistamme puuttui jotain tärkeää, ettemme olleet niissä oma itsemme emmekä onnellisia. Mutta emme myöskään ole heti muuttamassa yhteen vaan annamme tahoillamme aikaa myös lapsillemme ilman, että siinä on mukana ketään uutta ihmistä. Tämä on meidän valintamme, yhteisten keskustelujen tulos. Askel kerrallaan, mutta emme kuitenkaan ole nollaamassa sitä, mihin asti olemme jo polkuamme rakentaneet.

        Mitä sitten tulee eron käsittelemiseen ja ongelmien viemiseen uuteen suhteeseen. Olemme tiedostaneet ne seikat jo kauan sitten, miksi aloimme miettiä eroa ja yhteistä elämää. Olemme puhuneet niistä jo yli vuoden. Kyseenalaistaneet niitä, keskustelleet niistä, pohtineet, mistä kaikki johtuu ja antaneet niille rauhaa ja aikaa kehittyä. Mikään ei ole hävinnyt niistä syistä, miksi haluamme olla yhdessä ja tunteet ovat koko ajan vahvistuneet. Olemme avanneet toisillemme kaikki kipeimmät haavamme ja sitä kautta kiinnittyneet toisiimme syvästi. Kumpikaan meistä ei enää koe, että olisimme siirtämässä vanhaa uuteen, vaan olemme askel askellelta rakentaneet uutta, meidän polkuamme.

        Ja sinä, joka sanot minun olevan sekaisin... Hmm, kirjoitukseni ovat varmasti astetta syvempiä kuin sinun ajattelutapasi. Tarkoitan sillä sitä, että olen hyvin analyyttinen, mutta kuitenkin vahvasti tunneihminen. Se, että olen ja olemme miehen kanssa yhdessä pohtineet näitä asioita niin paljon ja syvällisesti, johtuu siitä, että hän on tätä samaa. Siksi pystyn kirjoittamaan melko pitkälle ja syvällisesti pohdittua kirjoitusta. Mutta kyynistä minusta ei saa. Käsijarru päällä en aio elää. Olen nähnyt mitä se on, enkä aio enää mennä siihen ansaan. Olemme kulkeneet miehen kanssa pitkän ja haasteellisen tien, ja nyt olemme siinä pisteessä, josta voimme entistä avoimemmin jatkaa eteenpäin.

        Miksi kirjoitan tänne? Siksi, että tulin itse aikanaan etsimään täältä vertaistukea, lukemaan muiden vastaavista kokemuksista. Hakemaan sekä toivoa että realismia. Huomasin hyvin pian, että suurin osa kommenteista on vähemmän rakentavia, mutta kun sieltä osaa suodattaa ne rakentavat, voi saada edes jotain. Kirjoitin oman kokemukseni tänne, koska haluan antaa jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle rakentavaa ajateltavaa. Kertoa oman kokemukseni rehellisesti ja avoimesti. Se on rohkeutta. Toki en silti ole varma, onko tämä se paikka, missä kannattaa olla sillä tavalla rohkea, mutta ainakin halusin yrittää.


      • vaimon kunnioitus
        aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

        Ymmärrän tuon hyvinkin, miksi sanotaan, että olisi parempi olla hetki omillaan eron jälkeen. Juuri siksi, että vanha suhde tulee käsiteltyä ja mietittyä, mitkä asiat johtivat siihen tilanteeseen, missä nyt ollaan. Ettei toista "samoja virheitä" tms.

        Näistäkin asioista olemme keskustelleet monet kerrat. Olemme miettineet ensinnäkin sitä puolta, miten typerää olisi tässä tilanteessa luopua toisistamme, koska "eron jälkeen pitäisi olla hetki yksin". Mehän erosimme, koska halusimme rakentaa yhteisen elämän ja tulevaisuuden. Koska saimme toisemme näkemään, että entisistä liitoistamme puuttui jotain tärkeää, ettemme olleet niissä oma itsemme emmekä onnellisia. Mutta emme myöskään ole heti muuttamassa yhteen vaan annamme tahoillamme aikaa myös lapsillemme ilman, että siinä on mukana ketään uutta ihmistä. Tämä on meidän valintamme, yhteisten keskustelujen tulos. Askel kerrallaan, mutta emme kuitenkaan ole nollaamassa sitä, mihin asti olemme jo polkuamme rakentaneet.

        Mitä sitten tulee eron käsittelemiseen ja ongelmien viemiseen uuteen suhteeseen. Olemme tiedostaneet ne seikat jo kauan sitten, miksi aloimme miettiä eroa ja yhteistä elämää. Olemme puhuneet niistä jo yli vuoden. Kyseenalaistaneet niitä, keskustelleet niistä, pohtineet, mistä kaikki johtuu ja antaneet niille rauhaa ja aikaa kehittyä. Mikään ei ole hävinnyt niistä syistä, miksi haluamme olla yhdessä ja tunteet ovat koko ajan vahvistuneet. Olemme avanneet toisillemme kaikki kipeimmät haavamme ja sitä kautta kiinnittyneet toisiimme syvästi. Kumpikaan meistä ei enää koe, että olisimme siirtämässä vanhaa uuteen, vaan olemme askel askellelta rakentaneet uutta, meidän polkuamme.

        Ja sinä, joka sanot minun olevan sekaisin... Hmm, kirjoitukseni ovat varmasti astetta syvempiä kuin sinun ajattelutapasi. Tarkoitan sillä sitä, että olen hyvin analyyttinen, mutta kuitenkin vahvasti tunneihminen. Se, että olen ja olemme miehen kanssa yhdessä pohtineet näitä asioita niin paljon ja syvällisesti, johtuu siitä, että hän on tätä samaa. Siksi pystyn kirjoittamaan melko pitkälle ja syvällisesti pohdittua kirjoitusta. Mutta kyynistä minusta ei saa. Käsijarru päällä en aio elää. Olen nähnyt mitä se on, enkä aio enää mennä siihen ansaan. Olemme kulkeneet miehen kanssa pitkän ja haasteellisen tien, ja nyt olemme siinä pisteessä, josta voimme entistä avoimemmin jatkaa eteenpäin.

        Miksi kirjoitan tänne? Siksi, että tulin itse aikanaan etsimään täältä vertaistukea, lukemaan muiden vastaavista kokemuksista. Hakemaan sekä toivoa että realismia. Huomasin hyvin pian, että suurin osa kommenteista on vähemmän rakentavia, mutta kun sieltä osaa suodattaa ne rakentavat, voi saada edes jotain. Kirjoitin oman kokemukseni tänne, koska haluan antaa jollekin vastaavassa tilanteessa olevalle rakentavaa ajateltavaa. Kertoa oman kokemukseni rehellisesti ja avoimesti. Se on rohkeutta. Toki en silti ole varma, onko tämä se paikka, missä kannattaa olla sillä tavalla rohkea, mutta ainakin halusin yrittää.

        Onnea teille. Muista nyt kuitenkin, että et alennu vaimon mollaamiseen nyt tai tulevaisuudessa. Hänellä on side mieheesi koko loppuelämän ajan. Lapset. Muista, että kun lasten äiti voi hyvin, voivat lapsetkin ja myös miehesi. Ex-vaimo on ollut rakas ja tärkeä miehelle. Toisin sanoen, älä riko tätä vaan edistä vaimon hyvinvointia ja kunnioita häntä. Hän varmasti löytää fiksuna naisena uuden miehen jos haluaa. Ja fiksuhan hän on, jos miehensäkin on. Se on sitten uusi kuvio ja tuo haasteita. Lapset perustavat perheensä ja tulee uusia asioita, lastenlasten syntyminen ym., joissa sinä voit tuntea itsesi ulkopuoliseksi. Se ensimäinen vaimo on aina jossain mielessä kuningatar. Hyväksy se ja käytä tilanteissa sosiaalista älykkyyttä.


      • huomaa
        vaimon kunnioitus kirjoitti:

        Onnea teille. Muista nyt kuitenkin, että et alennu vaimon mollaamiseen nyt tai tulevaisuudessa. Hänellä on side mieheesi koko loppuelämän ajan. Lapset. Muista, että kun lasten äiti voi hyvin, voivat lapsetkin ja myös miehesi. Ex-vaimo on ollut rakas ja tärkeä miehelle. Toisin sanoen, älä riko tätä vaan edistä vaimon hyvinvointia ja kunnioita häntä. Hän varmasti löytää fiksuna naisena uuden miehen jos haluaa. Ja fiksuhan hän on, jos miehensäkin on. Se on sitten uusi kuvio ja tuo haasteita. Lapset perustavat perheensä ja tulee uusia asioita, lastenlasten syntyminen ym., joissa sinä voit tuntea itsesi ulkopuoliseksi. Se ensimäinen vaimo on aina jossain mielessä kuningatar. Hyväksy se ja käytä tilanteissa sosiaalista älykkyyttä.

        Mutta ei ex-miehen kuningatar. :D
        Mies on kuningas mutta ei ex-vaimon kuningas.


      • nähty on
        huomaa kirjoitti:

        Mutta ei ex-miehen kuningatar. :D
        Mies on kuningas mutta ei ex-vaimon kuningas.

        Kyllä se usein on, vaikka se on vaikeaa hyväksyä nyxän. Lapset ovat yhteisiä ja vaimo se ensimäinen, tavallaan madonna miehen mielessä. Joku voi olla tietty matroonakin. Mutta ensimäisellä vaimolla on oma iso paikka miehen sydämessä, toisella ja kolmannella ei enää. Uuden vaimon kannattaa aina kunnioittaa sitä ensimäistä, olla vähän nöyräkin hänelle. :)) Näin menee hyvin miehen kanssa.


      • jooooh
        nähty on kirjoitti:

        Kyllä se usein on, vaikka se on vaikeaa hyväksyä nyxän. Lapset ovat yhteisiä ja vaimo se ensimäinen, tavallaan madonna miehen mielessä. Joku voi olla tietty matroonakin. Mutta ensimäisellä vaimolla on oma iso paikka miehen sydämessä, toisella ja kolmannella ei enää. Uuden vaimon kannattaa aina kunnioittaa sitä ensimäistä, olla vähän nöyräkin hänelle. :)) Näin menee hyvin miehen kanssa.

        Onhan näitä narsisti eksiä jotka oikeasti niin luulee. Jos on käväisty joskus naimisissa tai avoliitossa ja lapsi sattunut tulemaan niin ei sitä entistä palvota loppuikää. :D Luulen ettei palvota vaikka yhteiselämä olisi ollut pitempikin.
        Tapailen varattua mutta minusta ei tule mitään uusikkoa koskaan. En alennu moiseen että ottaisin toisen jämän.


    • näinonnäppylät

      Kiitos ja kaikkea hyvää teille. Toivottavasti voin joskus tulla kertomaan saman tarinan itsekin. Tämä antaa voimia ja uskoa, vaikka niitä muutenkin on kyllä todellakin.

    • uu-uu

      Toivoisi vaan, että tämäkin mies olisi älynnyt erota jo kauan sitten - oikeastaan jo ennen pettämistään. Mutta hyvänen aika, ehdottomasti sen jälkeen, kun on oikein sivusuhteeseen ryhtynyt!

      Minun mielestäni odottelussasi ei ole mitään ihailtavaa, ennemminkin se on hiukan säälittävää. Mutta koska lopputulos on ilmeisesti kaiken pahan jälkeen jokaiselle hyvä, niin mikä minäkään olen mitään sanomaan. Omalle kohdalleni toivoisin joka tapauksessa erilaista tarinaa. Toivoisin, etten koskaan joudu petetyksi, etten petä, tai etten ole toinen. Ei asiat tietenkään aina mene niinkuin pitäisi, mutta uskoisin ainakin aiempien kokemuksieni pohjalta, että selkarankaa olisi joka tilanteessa tekemään ratkaisut, jotka eivät loukkaa ylenmäärin ketään, tai jotka eivät alenna omanarvontuntoani.

      Hyvää kesää kuitenkin teille ja toivotaan, että suhteenne kestää, ihan jo lastenkin vuoksi, sellainen kukasta kukkaan -meininki ei oikein sovi lasten vanhemmille :)

    • kimmokutonen

      Minä olen edellisen kanssa samaa mieltä että en näe tässä tarinassa mitään hienoa sillä tuollainen odottelu , kannattelu ja tukeminen tuntuu minusta säälittävälle ja epätoivoiselle. Olen mies ja kunnioittaisin naista paljon enemmän jos hän osoittaisi kunnioittavansa itseään ja sanoisi ettei odottele vaikka rakastaakin jos kerran en pysty enempää tarjota. Löydän kyllä polkuni takaisin rakastamani naisen luo kun olen ensin itse asiani selvittänyt. Minulle miehenä on tärkeää selvittää omat asiani itse enkä silloin tarvitse tai halua kenenkään tukea. Naiset ovat sitä aina kovasti tyrkyttämässä mutta tulisi ymmärtää että tuen tyrkyttäminen ärsyttää kun sitä ei pyydetä! No, tapansa kullakin mutta itse en kyllä arvostaisi,

      • teresa*

        Totta turiset. Oma ylpeyteni ja itsekunnioitukseni estäisi vähänkin pidemmän suhteen varattuun mieheen. Vaikka olisin kuinka rakastunut tahansa, en jäisi odottelemaan miehen eroa vaimostaan, en myöskään kuuntelisi jatkuvia selityksiä miksi miehellä ei ole selkärankaa erota hetimmiten. Ylipäänsä en perusta ihmisistä, jotka eivät osaa päättää, antavat pelkojen hallita ja tunteiden ohjata koko elämää. Meitä on tietysti joka junaan.


      • monta nimeä
        teresa* kirjoitti:

        Totta turiset. Oma ylpeyteni ja itsekunnioitukseni estäisi vähänkin pidemmän suhteen varattuun mieheen. Vaikka olisin kuinka rakastunut tahansa, en jäisi odottelemaan miehen eroa vaimostaan, en myöskään kuuntelisi jatkuvia selityksiä miksi miehellä ei ole selkärankaa erota hetimmiten. Ylipäänsä en perusta ihmisistä, jotka eivät osaa päättää, antavat pelkojen hallita ja tunteiden ohjata koko elämää. Meitä on tietysti joka junaan.

        Ylpeys ja itsekunnioitus - kuulostaa pikemminkin kylmyydeltä ja kyvyttömyydeltä ilmaista tunteita ja heittäytyä mihinkään.


      • aurinkoinenkukkanen

        Niin, mutta sinä et olekaan minun mieheni. Hän kaipasi tukeani, hän pyysi sitä, hän tarvitsi sitä. Kuten minäkin hänen tukeaan. Tilanteemme ei ollut helppo. Rakastuimme ja löysimme toisistamme kumppanin, jonka kanssa halusimme elämämme jakaa, mutta olimme sitoutuneita toisiin ihmisiin. Sellaisen vyyhdin purkaminen ei ole helppoa ja nopeaa. Ei ainakaan ollut meille. Ja siinä prosessissa tarvitsimme toistemme tukea ja yhteistä uskoa asioiden järjestymiseen.

        Jos sinusta toisen tukeminen ja kannattelu on epätoivoista, meille se on jotain mikä kuuluu hyvään ja toimivaan parisuhteeseen, ainakin sellaiseen, jossa me haluamme elää. Että voi luottaa toisen uskovan ja luottavan niinäkin hetkinä, kun oma usko on vähän koetuksella.


      • ------------
        monta nimeä kirjoitti:

        Ylpeys ja itsekunnioitus - kuulostaa pikemminkin kylmyydeltä ja kyvyttömyydeltä ilmaista tunteita ja heittäytyä mihinkään.

        Ollaanpa tarkempia. Mm. ylpeys, omanarvontunto, itsekunnioitus ja -arvostus kuuluvat ihmisen terveeseen narsismiin. Kylmyys, selkärangattomuus ja kyvyttömyys ei kuulu.


    • jsuthy

      niinpä.. ja voihan sitä silti esittää asia ymmärtäväisesti. ei tyyliin "ala laputtaa jos et osaa päättää" vaan ymmärtäväisesti selittää että on pahoillaan jos toinen ei pysty mutta ettei itse enää pysty jatkamaan. tirauttaa vaikka pari kyyneltä jos siltä tuntuu. ei tarvitse olla kova ja kylmäkiskoinen jos ei halua olla kynnysmatto.

    • naivitnaiset

      voi tsiisus "jaksoiMME odottaa ja uskoa.." mitä se mies muka odotti tai uskoi?? sinä odotit, sinä uskoit. mies ei osannut päättää! ihan pikkasen eri asia.

      onnea vaan

      • aurinkoinenkukkanen

        No kyllä se mies ihan yhtä lailla jaksoi uskoa meihin. Etenkin niinä hetkinä ja ajanjaksoina, kun mun oma uskoni siihen, että mies oikeasti aikoo erota oli vähissä, mies kuitenkin uskoi, ja valoi uskoa minuunkin. Että jaksaisin vielä uskoa ja luottaa siihen, että löydämme tavan järjestää asiat niin, että voimme olla yhdessä.

        On totta, että minä oli jo pitkään vapaa ja hän naimisissa, joten minä sitten kai olin se joka odotti, mutta yhdessä me siinä tilanteessa koimme koko ajan olevamme, ja yhdessä uskoimme meihin. Sitä yritin tuolla sanoa.


      • -----------------
        aurinkoinenkukkanen kirjoitti:

        No kyllä se mies ihan yhtä lailla jaksoi uskoa meihin. Etenkin niinä hetkinä ja ajanjaksoina, kun mun oma uskoni siihen, että mies oikeasti aikoo erota oli vähissä, mies kuitenkin uskoi, ja valoi uskoa minuunkin. Että jaksaisin vielä uskoa ja luottaa siihen, että löydämme tavan järjestää asiat niin, että voimme olla yhdessä.

        On totta, että minä oli jo pitkään vapaa ja hän naimisissa, joten minä sitten kai olin se joka odotti, mutta yhdessä me siinä tilanteessa koimme koko ajan olevamme, ja yhdessä uskoimme meihin. Sitä yritin tuolla sanoa.

        En halua teilata onneasi. Silti ed. kirjoittaja on aivan oikeassa. Mies ei osannut päättää. Lopulta hän päätti erota, koska sinun uskosi ei loppunut. Mitä tahansa teillä eteen tuleekaan, liittonne on sinun uskosi varassa. Jos sinä tulet toisiin mietteisiin suhteestanne, mies syyttää sinua. Jos mies tulee (taas) toisiin mietteisiin suhteestanne, mies syyttää taas sinua. Koska sinä alunperin järjestit asian niin (odottamalla ikuisuuden), että voitte olla yhdessä, "pakotit" sinnikkyydelläsi miehen päättämään.


    • olkaa onnellisia

      On se kumma, miten joidenkin pitää aina tulla myrkyttämään jokainen iloinen ja onnellinen asia, joita tänne kirjoitetaan! Aloittaja halusi jakaa oman tarinansa ja kertoa siitä, miten nämä päättyvät joskus näinkin. Täällä kun niin usein tupataan vaan sanomaan, että mies vain pelaa kakkosen kanssa, tai kakkosen pitäisi jättää naimisissa oleva mies rauhaan.

      Joskus on kuitenkin myös näitä tapauksia, joissa ihan oikeasti rakastutaan ja aloitetaan "uusi elämä". Ollaan lopulta riittävän rohkeita ottamaan vastuu omasta onnesta ja tehdään ratkaisuja sen mukaan. Kaikki eivät siihen uskalla ryhtyä koskaan ja sekös heitä sitten harmittaa, kun jotkut uskaltavat. Mutta toisten rakkautta ei kannattaisi ivata.

      • alle lujaa

        Hallelujaa ja haukotus. Eiköhän tämä onni jo uskota.


    • voi elämää

      Vaikea sanoa mitään kun ei tunne osapuolia. Jos tuntisi tilanteen voisi sanoa toimittiinko oikein vai väärinpäin. Eikö suomessa riitä vapaita miehiä naisille, ilmeisesti ei. Ukkomiehetkin pettävät ja siitä suhde alkaa? Voi hyvänen aika.

      Ikävää jos vaimo ei löydä enää ketään. Toivotaan että löytyy parempi mies.

      • parempi niin

        No mutta eikösvaimonkin ole parempi ilman, kuin miehen kanssa, joka ei häntä enää rakasta?!


      • haukottaa
        parempi niin kirjoitti:

        No mutta eikösvaimonkin ole parempi ilman, kuin miehen kanssa, joka ei häntä enää rakasta?!

        Tottakai vaimon parempi kuin miehen kanssa, joka lankeaa tuollaiseen tyhmään, halpaan vosuun.


      • oletpas fiksu!
        haukottaa kirjoitti:

        Tottakai vaimon parempi kuin miehen kanssa, joka lankeaa tuollaiseen tyhmään, halpaan vosuun.

        Kannattaisi pitää tuollaiset mielipiteet ominaan silloin kun ei tapausta yhtään tunne!


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1987
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1021
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      872
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      757
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      749
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      12
      721
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      685
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      680
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      666
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      208
      663
    Aihe