Voi itku!

Voi itkujen itku!

Meiltä kuoli naarasnetsikka eilen. Ikää naaraalla oli hieman alle 15 vuotta ja koiras on samaa ikäluokkaa. Ne ovat olleet poikasvaiheesta asti yhdessä. Ne olivat niin tiiviisti yhdessä, että jos toinen seikkaili häkin päällä ja toinen oli kirjahyllyssä, niin komensivat toinen toisiaan tulemaan heti luokseen. Ne nukkuivatkin aina kylki kyljessä. Koiraalla on valtava ikävä "puolisoaan". Se hakaa nokallaan häkin pinnoja, huutaa ja kutsuu kaveriaan korvia vihlovasti. En saa sitä rauhoittumaan, kuin vasta sitten, kun peitän häkin tummalla lakanalla. En ole nähnyt, että koiras edes kävisi ruokakupeilla. Ei edes hirssi kelpaa, vaikka se on ollut aina sen namia.

En uskalla ajatella sille uutta kumppania, koska pelkään, että hankkimani ei sille kelpaa tms.. Yksinkään sen ei ole kiva olla. Olisiko siis oikea ratkaisu päästää koiraskin lintujen taivaaseen? Mitä te neuvoisitte tekemään?

11

358

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • :)

      Lintusi luultavasti kuolee ikävään ja sterssiin. Valitettava totuus, mutta niin usein käy kun linnut menettävät pitkäaikaisen kumppaninsa. Lintu lopettaa syömisen, stressaantuu ja loppujen lopuksi yleensä kuolee. :( Harmi että teille kävi näin. Herra on kumminkin jo loppuunsa itsekin niin vanha, että luultavasti paras paikka olisi lennellä vapaana taivaassa.

      • Voi itkujen itku!

        Leskikoirasherra on vielä hengissä. Sitä raastavaa ikävää kesti noin kaksi viikkoa ja nyt se on ehkä oppinut hyväksymään yksinelon ja sen ääntelystä päätellen se pitää elämästään melkoisen paljon. Toki sen kanssa pitää seurustella ja höpötellä paljon paljon enemmän, kuin ennen.

        Suursiivosin äsken sen häkin millityönä. Kiillotin pinnat ja vaihdoin melkein kaikki kiipeilypuutkin uusiksi (en vaihda sen turvapuuta, missä se haluaa aina nukkua). Edesmennyt naaras jostakin kumman syystä oli aina haltioissaan, kun sille antoi lehtisalaattia. Se kylpi ja louskutteli siipiään lehtisalaattinipussa. Koiras ei ole koskaan välittänyt salaatista, vaan katsonut hölmönä moista pelehtimistä. Laitoin tänään ison kimpun lehtisalattia, niin koiras häkkiin päästessään laitto aivan hirvittävän mekkalan päälle. Selvästi se kutsui kumppaniaan. Jotenkin tuntui uskomattomalta, että vaikka naaraan poismenosta on kohta jo kaksi kuukautta, niin koiras muistaa.

        Olen oikeastaan helpottunut, kun ei ole tarvinnut tehdä vaikeaa päätöstä. Käytin koirani kolmevuotisneuvolassa eläinlääkärillä ja kävi mielessä, että otan kakadukoiraan mukaan viimeiselle matkalle. Ainakin näillä näkymin se selviää ja jaksaa ilostuttaa meitä vielä toivottavasti pitkään.


      • Kakadurakastaja
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Leskikoirasherra on vielä hengissä. Sitä raastavaa ikävää kesti noin kaksi viikkoa ja nyt se on ehkä oppinut hyväksymään yksinelon ja sen ääntelystä päätellen se pitää elämästään melkoisen paljon. Toki sen kanssa pitää seurustella ja höpötellä paljon paljon enemmän, kuin ennen.

        Suursiivosin äsken sen häkin millityönä. Kiillotin pinnat ja vaihdoin melkein kaikki kiipeilypuutkin uusiksi (en vaihda sen turvapuuta, missä se haluaa aina nukkua). Edesmennyt naaras jostakin kumman syystä oli aina haltioissaan, kun sille antoi lehtisalaattia. Se kylpi ja louskutteli siipiään lehtisalaattinipussa. Koiras ei ole koskaan välittänyt salaatista, vaan katsonut hölmönä moista pelehtimistä. Laitoin tänään ison kimpun lehtisalattia, niin koiras häkkiin päästessään laitto aivan hirvittävän mekkalan päälle. Selvästi se kutsui kumppaniaan. Jotenkin tuntui uskomattomalta, että vaikka naaraan poismenosta on kohta jo kaksi kuukautta, niin koiras muistaa.

        Olen oikeastaan helpottunut, kun ei ole tarvinnut tehdä vaikeaa päätöstä. Käytin koirani kolmevuotisneuvolassa eläinlääkärillä ja kävi mielessä, että otan kakadukoiraan mukaan viimeiselle matkalle. Ainakin näillä näkymin se selviää ja jaksaa ilostuttaa meitä vielä toivottavasti pitkään.

        Nyyh... Toi loppu alko itkettää...


      • Voi itkujen itku!
        Kakadurakastaja kirjoitti:

        Nyyh... Toi loppu alko itkettää...

        Alan pikkuhiljaa uumoilemaan sille uutta kaveria. Leskikoiras voi hyvin ja ääntä riittää. Uskaltaiskohan pistää samaan häkkiin nuori naaras, vaiko eikö, kas siinäpä pulma. Hyväksyisikö se sen vaiko eikö?

        Olen ollut melkoisen yllättänyt mm. siitä, että koiraalle on tullut hiukset ja aivan upea töyhtö. Koiras on aina naaraan eläessä ollut likimain kalju. Poikani koitti joskus selvittää kaljuuden syytä. Ravinnosta ei löytynyt mitään vikaa. Ainakin tähän tulokseen tuli lintuasiantuntijat syystä siitä, että naaras oli uhkea ja se suorastaan hehkui sulillaan/höyhenillään. Samaa ruokaa ne söi, joten ruuassa ei ollut mitään vikaa.

        Olen aina pitänyt omissa ajatusmaailmoissani koirasta jonain hirmuvaltiaana häkissä. Tuntui, että se komensi ja alisti aina naaraan siihen yhteen, eli höyläämään. Se vaati ja vaati ja yleensä sai haluamansa. Nyt kuitenkin olen alkanut ajattelemaan, että se naaras kait sai sen stressaamaan niin, että hiukset/höyhenet lähti päästä.

        Voi kunpa voisi mennä niiden pääkopan sisään lukemaan niiden ajatusmaailmaa.


    • avulias2

      :ooo älä nyt semmosia... kokeile ensin uutta kumppania ja katso sitten vasta tuota vaihtoehtoa :o tai myy/anna se pois klotiin jossa on muita lintuja ja aktiviteetteja!

      • Voi itkujen itku!

        Tuollahan se vielä huutelee. Iloista juttua siltä tulee, kun keittiössä hääräilen tai kuulee kun ukkoni kanssa juttelen. Se on alkanut matkimaan tiaisten ääniä. Selkeesti se huutelee; titi-titi-titi-tyy.

        Päätettiin, että ei oteta sille kaveria. Olisihan se kiva, että se pääsisi "eläkeläisenä" vielä parveen, vaan kun en ole löytänyt sille sopivaa kotia. Tosin en ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Kaverien kautta olen laittanut viestiä eteenpäin, mutta ei ole tärpännyt. Jos ei löydy, niin antaa kaverin olla meidän kanssamme loppuun asti.


    • repppana

      vieläkö vanhus on hengissä?

      • Voi itkujen itku!

        Vielä on hengissä ja hyvin tuntuu voivan ainakin äänestä päätellen. Joskus tulee laulua ja juttua niin, ettei meinaa loppua ollenkaan. Sen sellainen helmeilevä laulu saa aina hyvälle tuulelle. Päättelen siitä, että se viihtyy hyvin vanhuuden päivinä yksinkin. Sen kanssa on vaan höpistävä tuolla köökissä ja varmasti siitä saa silloin juttukumppanin.

        Ruan kanssa se on alkanut olemaan nirso. Namikat, kuten vitatikut, hirssin tähkät, yms. kyllä kelpaa (ei hunajakellot), mutta siemenistä se kupistaan heittää suurimman osan pois. Rahina vaan käy, kun hänen mielestään epäsyötävät siemenmet lentää lattialle. Ns. voimaruoka ei kelpaa sille ollenkaan. Porkkana juureksista kelpaa ja joskus se nakuttelee omenaa, mutta harvakseltaan. Auta armias, jos sille ei ole sen haluamaa ruokaa, niin häkin pinnat soi sen pieksiessä nokallaan niitä. No kait leskiherra saa nyt hieman kranttu ollakin.


      • Unilintu
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Vielä on hengissä ja hyvin tuntuu voivan ainakin äänestä päätellen. Joskus tulee laulua ja juttua niin, ettei meinaa loppua ollenkaan. Sen sellainen helmeilevä laulu saa aina hyvälle tuulelle. Päättelen siitä, että se viihtyy hyvin vanhuuden päivinä yksinkin. Sen kanssa on vaan höpistävä tuolla köökissä ja varmasti siitä saa silloin juttukumppanin.

        Ruan kanssa se on alkanut olemaan nirso. Namikat, kuten vitatikut, hirssin tähkät, yms. kyllä kelpaa (ei hunajakellot), mutta siemenistä se kupistaan heittää suurimman osan pois. Rahina vaan käy, kun hänen mielestään epäsyötävät siemenmet lentää lattialle. Ns. voimaruoka ei kelpaa sille ollenkaan. Porkkana juureksista kelpaa ja joskus se nakuttelee omenaa, mutta harvakseltaan. Auta armias, jos sille ei ole sen haluamaa ruokaa, niin häkin pinnat soi sen pieksiessä nokallaan niitä. No kait leskiherra saa nyt hieman kranttu ollakin.

        Toisin mitä täällä sanottiin, eivät nämä yleensä kuole pelkästään ikävään.

        Teillä on kuitenkin päätös edessä. Herra alkaa jo olemaan aika vanha, ja nyt sen puolison kuoltua se tarvitsee päivittäin seuraa - se on voimakas lajinomainen vietti, joka pari- ja parvilinnuilla on luonnostaan. Laulut ovat lintujen, ihan niiden Suomessakin asuvien, tapa houkutella lajikumppaneita.
        Ihmisestä ei aina ole seuraa lainkaan jos lintu on villi, mutta lajitovereista olisi.

        Mikäli ette halua jatkaa harrastusta ja ostaa toista lintua lesken kaveriksi, kaikkein armeliainta olisi myydä tai antaa se hyvään eläkekotiin, jossa sille olisi kavereita. Tällaisia voi löytyä esimerkiksi Lemmikkilintuyhdistyksen sivuilta, jonka myydään-palstalle voi laittaa myynti-ilmoituksen.


      • Voi itkujen itku!
        Unilintu kirjoitti:

        Toisin mitä täällä sanottiin, eivät nämä yleensä kuole pelkästään ikävään.

        Teillä on kuitenkin päätös edessä. Herra alkaa jo olemaan aika vanha, ja nyt sen puolison kuoltua se tarvitsee päivittäin seuraa - se on voimakas lajinomainen vietti, joka pari- ja parvilinnuilla on luonnostaan. Laulut ovat lintujen, ihan niiden Suomessakin asuvien, tapa houkutella lajikumppaneita.
        Ihmisestä ei aina ole seuraa lainkaan jos lintu on villi, mutta lajitovereista olisi.

        Mikäli ette halua jatkaa harrastusta ja ostaa toista lintua lesken kaveriksi, kaikkein armeliainta olisi myydä tai antaa se hyvään eläkekotiin, jossa sille olisi kavereita. Tällaisia voi löytyä esimerkiksi Lemmikkilintuyhdistyksen sivuilta, jonka myydään-palstalle voi laittaa myynti-ilmoituksen.

        Vanha herra voi hyvin. Lokit ovat saapuneet sulaan ja kyllä riemu repee, kun se kuulee niiden äänen. Se ei välitä varisten tai harakoiden mekkalasta mitään, mutta auta armias, kun lokit huutaa, niin meno on sen mukaista. Se on koko ikänsä ollut lokkien perään. Jos telkasta tulee ohjelmaa, missä oikeat lokit kirkuu taustalla, niin heti se vastaa. Ollaan joskus telkkua katsellessa kiinnitetty huomiota, että jossain ohjelmassa lentää lokki, niin me ei vältämäti edes kuulla lokin ääntä, mutta Taunopas kuulee, jos se on oikeaa lokin kirkunaa. Uskomaton kuulo noilla on.

        Kyllä toki ajateltiin silloin sen puolison kuoltua, että leskiherran olisi hyvä päästä viettämään eläkepäiviään parveen. Tää nyt on tietenkin ihmisen ajattelua, eikä välttämäti ole se paras ratkaisu. Tauno on vanha, noin 17 vuotta. Se on elänyt elämänsä tuossa samassa paikassa. Sen ympäristö kaikkine liikkeineen, äänineen ja valoineen on sille tuttua ja turvallista. Se joutuisi vanhoilla päivillään hakemaan paikkansa parvesta ja tavallaan "taistelemaan" ruuasta ja "nokkimisjärjestyksestä". Se ei välttämäti selviäisi kaikesta siitä rasituksesta, mitä muutto toisi tullessaan.

        Olkoot vaan ilonamme kuolemaansa asti. Joidenkin mielestä se voi tuntua ihmisten huuhaalta ja ehkä lintu päättäis toisin, jos sillä olisi päätösvalta ja se osaisi tuoda toiveensa selkeästi meidän ihmisten ymmärrettäviksi. Sitähän me ihmiset emme voi tietää, miten hää elämänsä ehtoon halausi viettää.


      • omayma
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Vanha herra voi hyvin. Lokit ovat saapuneet sulaan ja kyllä riemu repee, kun se kuulee niiden äänen. Se ei välitä varisten tai harakoiden mekkalasta mitään, mutta auta armias, kun lokit huutaa, niin meno on sen mukaista. Se on koko ikänsä ollut lokkien perään. Jos telkasta tulee ohjelmaa, missä oikeat lokit kirkuu taustalla, niin heti se vastaa. Ollaan joskus telkkua katsellessa kiinnitetty huomiota, että jossain ohjelmassa lentää lokki, niin me ei vältämäti edes kuulla lokin ääntä, mutta Taunopas kuulee, jos se on oikeaa lokin kirkunaa. Uskomaton kuulo noilla on.

        Kyllä toki ajateltiin silloin sen puolison kuoltua, että leskiherran olisi hyvä päästä viettämään eläkepäiviään parveen. Tää nyt on tietenkin ihmisen ajattelua, eikä välttämäti ole se paras ratkaisu. Tauno on vanha, noin 17 vuotta. Se on elänyt elämänsä tuossa samassa paikassa. Sen ympäristö kaikkine liikkeineen, äänineen ja valoineen on sille tuttua ja turvallista. Se joutuisi vanhoilla päivillään hakemaan paikkansa parvesta ja tavallaan "taistelemaan" ruuasta ja "nokkimisjärjestyksestä". Se ei välttämäti selviäisi kaikesta siitä rasituksesta, mitä muutto toisi tullessaan.

        Olkoot vaan ilonamme kuolemaansa asti. Joidenkin mielestä se voi tuntua ihmisten huuhaalta ja ehkä lintu päättäis toisin, jos sillä olisi päätösvalta ja se osaisi tuoda toiveensa selkeästi meidän ihmisten ymmärrettäviksi. Sitähän me ihmiset emme voi tietää, miten hää elämänsä ehtoon halausi viettää.

        Haluaisitko lisää neitokakaduja?
        Mulla olisi kaksi neitokakaduherraa vailla uutta kotia. Linnut ovat noin 1,5 ja 5 vuotiaat. Asuvat Espoossa. Olisitko kiinnostunut?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kysymys muille miehille

      Onko teille varattu nainen ongelma? Mikään muu naisessa ei töki kun se että hän on varattu. Kamppailen houkutuksen kanss
      Ikävä
      121
      6962
    2. Kohta katson sun kuvaasi

      ja päästän ajatukseni liitämään. Jo kuvasi näkeminen rauhoittaa, ja pistää hyrräämään vähän muutakin. Ihanan kaunista sa
      Ikävä
      24
      3807
    3. VOI TÄTÄ ILON

      JA ONNEN PÄIVÄÄ 😂
      Tuusniemi
      186
      2627
    4. Ahneus iski Fazeriin, suklaalevy kutistuu 180 grammaan

      Kun mikään ei riitä. Shrinkflaatio. Mitä isot (Marabou) edellä, sitä pienet (Fazer) perässä. Pienikin voi siis olla a
      Maailman menoa
      287
      2510
    5. Jos kaivattusi on perääntynyt lähestyessäsi

      jossain tilanteessa, ymmärrätkö miksi hän saattoi tehdä sen?
      Ikävä
      196
      2121
    6. Kaipaisin nyt kosketusta

      jota ei koskaan ole ollut. Saisinpa tuntea kätesi niskallani ja silittelemässä päätäni. Sulaisin varmasti siihen.
      Ikävä
      11
      2017
    7. Martinan bisnekset rajusti tappiolla

      Seiska 28.7: nousukiito katkesi, yritykset C-luokkaa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      300
      1830
    8. Mitkä yleiset huonot tavat ihmisillä ärsyttävät sinua ?

      Aloitukseen saa vapaasti purkaa tuntojaan. Itseäni hiukan kiusaa, kun saman talon asukkaat eivät vastaa tervehdykseen.
      80 plus
      136
      1430
    9. Tiedätkö mitä kaivattusi harrastaa?

      Minä en tiedä.
      Ikävä
      72
      1346
    10. Metsa Man Extra kanava toimii hyvin

      ja sieltä voipi kahta vanhoja vitejoita pahimpaan puutteeseen. Peukalot ylös.
      Tuusniemi
      27
      1315
    Aihe