Voi itku!

Voi itkujen itku!

Meiltä kuoli naarasnetsikka eilen. Ikää naaraalla oli hieman alle 15 vuotta ja koiras on samaa ikäluokkaa. Ne ovat olleet poikasvaiheesta asti yhdessä. Ne olivat niin tiiviisti yhdessä, että jos toinen seikkaili häkin päällä ja toinen oli kirjahyllyssä, niin komensivat toinen toisiaan tulemaan heti luokseen. Ne nukkuivatkin aina kylki kyljessä. Koiraalla on valtava ikävä "puolisoaan". Se hakaa nokallaan häkin pinnoja, huutaa ja kutsuu kaveriaan korvia vihlovasti. En saa sitä rauhoittumaan, kuin vasta sitten, kun peitän häkin tummalla lakanalla. En ole nähnyt, että koiras edes kävisi ruokakupeilla. Ei edes hirssi kelpaa, vaikka se on ollut aina sen namia.

En uskalla ajatella sille uutta kumppania, koska pelkään, että hankkimani ei sille kelpaa tms.. Yksinkään sen ei ole kiva olla. Olisiko siis oikea ratkaisu päästää koiraskin lintujen taivaaseen? Mitä te neuvoisitte tekemään?

11

231

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • :)

      Lintusi luultavasti kuolee ikävään ja sterssiin. Valitettava totuus, mutta niin usein käy kun linnut menettävät pitkäaikaisen kumppaninsa. Lintu lopettaa syömisen, stressaantuu ja loppujen lopuksi yleensä kuolee. :( Harmi että teille kävi näin. Herra on kumminkin jo loppuunsa itsekin niin vanha, että luultavasti paras paikka olisi lennellä vapaana taivaassa.

      • Voi itkujen itku!

        Leskikoirasherra on vielä hengissä. Sitä raastavaa ikävää kesti noin kaksi viikkoa ja nyt se on ehkä oppinut hyväksymään yksinelon ja sen ääntelystä päätellen se pitää elämästään melkoisen paljon. Toki sen kanssa pitää seurustella ja höpötellä paljon paljon enemmän, kuin ennen.

        Suursiivosin äsken sen häkin millityönä. Kiillotin pinnat ja vaihdoin melkein kaikki kiipeilypuutkin uusiksi (en vaihda sen turvapuuta, missä se haluaa aina nukkua). Edesmennyt naaras jostakin kumman syystä oli aina haltioissaan, kun sille antoi lehtisalaattia. Se kylpi ja louskutteli siipiään lehtisalaattinipussa. Koiras ei ole koskaan välittänyt salaatista, vaan katsonut hölmönä moista pelehtimistä. Laitoin tänään ison kimpun lehtisalattia, niin koiras häkkiin päästessään laitto aivan hirvittävän mekkalan päälle. Selvästi se kutsui kumppaniaan. Jotenkin tuntui uskomattomalta, että vaikka naaraan poismenosta on kohta jo kaksi kuukautta, niin koiras muistaa.

        Olen oikeastaan helpottunut, kun ei ole tarvinnut tehdä vaikeaa päätöstä. Käytin koirani kolmevuotisneuvolassa eläinlääkärillä ja kävi mielessä, että otan kakadukoiraan mukaan viimeiselle matkalle. Ainakin näillä näkymin se selviää ja jaksaa ilostuttaa meitä vielä toivottavasti pitkään.


      • Kakadurakastaja
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Leskikoirasherra on vielä hengissä. Sitä raastavaa ikävää kesti noin kaksi viikkoa ja nyt se on ehkä oppinut hyväksymään yksinelon ja sen ääntelystä päätellen se pitää elämästään melkoisen paljon. Toki sen kanssa pitää seurustella ja höpötellä paljon paljon enemmän, kuin ennen.

        Suursiivosin äsken sen häkin millityönä. Kiillotin pinnat ja vaihdoin melkein kaikki kiipeilypuutkin uusiksi (en vaihda sen turvapuuta, missä se haluaa aina nukkua). Edesmennyt naaras jostakin kumman syystä oli aina haltioissaan, kun sille antoi lehtisalaattia. Se kylpi ja louskutteli siipiään lehtisalaattinipussa. Koiras ei ole koskaan välittänyt salaatista, vaan katsonut hölmönä moista pelehtimistä. Laitoin tänään ison kimpun lehtisalattia, niin koiras häkkiin päästessään laitto aivan hirvittävän mekkalan päälle. Selvästi se kutsui kumppaniaan. Jotenkin tuntui uskomattomalta, että vaikka naaraan poismenosta on kohta jo kaksi kuukautta, niin koiras muistaa.

        Olen oikeastaan helpottunut, kun ei ole tarvinnut tehdä vaikeaa päätöstä. Käytin koirani kolmevuotisneuvolassa eläinlääkärillä ja kävi mielessä, että otan kakadukoiraan mukaan viimeiselle matkalle. Ainakin näillä näkymin se selviää ja jaksaa ilostuttaa meitä vielä toivottavasti pitkään.

        Nyyh... Toi loppu alko itkettää...


      • Voi itkujen itku!
        Kakadurakastaja kirjoitti:

        Nyyh... Toi loppu alko itkettää...

        Alan pikkuhiljaa uumoilemaan sille uutta kaveria. Leskikoiras voi hyvin ja ääntä riittää. Uskaltaiskohan pistää samaan häkkiin nuori naaras, vaiko eikö, kas siinäpä pulma. Hyväksyisikö se sen vaiko eikö?

        Olen ollut melkoisen yllättänyt mm. siitä, että koiraalle on tullut hiukset ja aivan upea töyhtö. Koiras on aina naaraan eläessä ollut likimain kalju. Poikani koitti joskus selvittää kaljuuden syytä. Ravinnosta ei löytynyt mitään vikaa. Ainakin tähän tulokseen tuli lintuasiantuntijat syystä siitä, että naaras oli uhkea ja se suorastaan hehkui sulillaan/höyhenillään. Samaa ruokaa ne söi, joten ruuassa ei ollut mitään vikaa.

        Olen aina pitänyt omissa ajatusmaailmoissani koirasta jonain hirmuvaltiaana häkissä. Tuntui, että se komensi ja alisti aina naaraan siihen yhteen, eli höyläämään. Se vaati ja vaati ja yleensä sai haluamansa. Nyt kuitenkin olen alkanut ajattelemaan, että se naaras kait sai sen stressaamaan niin, että hiukset/höyhenet lähti päästä.

        Voi kunpa voisi mennä niiden pääkopan sisään lukemaan niiden ajatusmaailmaa.


    • avulias2

      :ooo älä nyt semmosia... kokeile ensin uutta kumppania ja katso sitten vasta tuota vaihtoehtoa :o tai myy/anna se pois klotiin jossa on muita lintuja ja aktiviteetteja!

      • Voi itkujen itku!

        Tuollahan se vielä huutelee. Iloista juttua siltä tulee, kun keittiössä hääräilen tai kuulee kun ukkoni kanssa juttelen. Se on alkanut matkimaan tiaisten ääniä. Selkeesti se huutelee; titi-titi-titi-tyy.

        Päätettiin, että ei oteta sille kaveria. Olisihan se kiva, että se pääsisi "eläkeläisenä" vielä parveen, vaan kun en ole löytänyt sille sopivaa kotia. Tosin en ole kovin aktiivisesti etsinytkään. Kaverien kautta olen laittanut viestiä eteenpäin, mutta ei ole tärpännyt. Jos ei löydy, niin antaa kaverin olla meidän kanssamme loppuun asti.


    • repppana

      vieläkö vanhus on hengissä?

      • Voi itkujen itku!

        Vielä on hengissä ja hyvin tuntuu voivan ainakin äänestä päätellen. Joskus tulee laulua ja juttua niin, ettei meinaa loppua ollenkaan. Sen sellainen helmeilevä laulu saa aina hyvälle tuulelle. Päättelen siitä, että se viihtyy hyvin vanhuuden päivinä yksinkin. Sen kanssa on vaan höpistävä tuolla köökissä ja varmasti siitä saa silloin juttukumppanin.

        Ruan kanssa se on alkanut olemaan nirso. Namikat, kuten vitatikut, hirssin tähkät, yms. kyllä kelpaa (ei hunajakellot), mutta siemenistä se kupistaan heittää suurimman osan pois. Rahina vaan käy, kun hänen mielestään epäsyötävät siemenmet lentää lattialle. Ns. voimaruoka ei kelpaa sille ollenkaan. Porkkana juureksista kelpaa ja joskus se nakuttelee omenaa, mutta harvakseltaan. Auta armias, jos sille ei ole sen haluamaa ruokaa, niin häkin pinnat soi sen pieksiessä nokallaan niitä. No kait leskiherra saa nyt hieman kranttu ollakin.


      • Unilintu
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Vielä on hengissä ja hyvin tuntuu voivan ainakin äänestä päätellen. Joskus tulee laulua ja juttua niin, ettei meinaa loppua ollenkaan. Sen sellainen helmeilevä laulu saa aina hyvälle tuulelle. Päättelen siitä, että se viihtyy hyvin vanhuuden päivinä yksinkin. Sen kanssa on vaan höpistävä tuolla köökissä ja varmasti siitä saa silloin juttukumppanin.

        Ruan kanssa se on alkanut olemaan nirso. Namikat, kuten vitatikut, hirssin tähkät, yms. kyllä kelpaa (ei hunajakellot), mutta siemenistä se kupistaan heittää suurimman osan pois. Rahina vaan käy, kun hänen mielestään epäsyötävät siemenmet lentää lattialle. Ns. voimaruoka ei kelpaa sille ollenkaan. Porkkana juureksista kelpaa ja joskus se nakuttelee omenaa, mutta harvakseltaan. Auta armias, jos sille ei ole sen haluamaa ruokaa, niin häkin pinnat soi sen pieksiessä nokallaan niitä. No kait leskiherra saa nyt hieman kranttu ollakin.

        Toisin mitä täällä sanottiin, eivät nämä yleensä kuole pelkästään ikävään.

        Teillä on kuitenkin päätös edessä. Herra alkaa jo olemaan aika vanha, ja nyt sen puolison kuoltua se tarvitsee päivittäin seuraa - se on voimakas lajinomainen vietti, joka pari- ja parvilinnuilla on luonnostaan. Laulut ovat lintujen, ihan niiden Suomessakin asuvien, tapa houkutella lajikumppaneita.
        Ihmisestä ei aina ole seuraa lainkaan jos lintu on villi, mutta lajitovereista olisi.

        Mikäli ette halua jatkaa harrastusta ja ostaa toista lintua lesken kaveriksi, kaikkein armeliainta olisi myydä tai antaa se hyvään eläkekotiin, jossa sille olisi kavereita. Tällaisia voi löytyä esimerkiksi Lemmikkilintuyhdistyksen sivuilta, jonka myydään-palstalle voi laittaa myynti-ilmoituksen.


      • Voi itkujen itku!
        Unilintu kirjoitti:

        Toisin mitä täällä sanottiin, eivät nämä yleensä kuole pelkästään ikävään.

        Teillä on kuitenkin päätös edessä. Herra alkaa jo olemaan aika vanha, ja nyt sen puolison kuoltua se tarvitsee päivittäin seuraa - se on voimakas lajinomainen vietti, joka pari- ja parvilinnuilla on luonnostaan. Laulut ovat lintujen, ihan niiden Suomessakin asuvien, tapa houkutella lajikumppaneita.
        Ihmisestä ei aina ole seuraa lainkaan jos lintu on villi, mutta lajitovereista olisi.

        Mikäli ette halua jatkaa harrastusta ja ostaa toista lintua lesken kaveriksi, kaikkein armeliainta olisi myydä tai antaa se hyvään eläkekotiin, jossa sille olisi kavereita. Tällaisia voi löytyä esimerkiksi Lemmikkilintuyhdistyksen sivuilta, jonka myydään-palstalle voi laittaa myynti-ilmoituksen.

        Vanha herra voi hyvin. Lokit ovat saapuneet sulaan ja kyllä riemu repee, kun se kuulee niiden äänen. Se ei välitä varisten tai harakoiden mekkalasta mitään, mutta auta armias, kun lokit huutaa, niin meno on sen mukaista. Se on koko ikänsä ollut lokkien perään. Jos telkasta tulee ohjelmaa, missä oikeat lokit kirkuu taustalla, niin heti se vastaa. Ollaan joskus telkkua katsellessa kiinnitetty huomiota, että jossain ohjelmassa lentää lokki, niin me ei vältämäti edes kuulla lokin ääntä, mutta Taunopas kuulee, jos se on oikeaa lokin kirkunaa. Uskomaton kuulo noilla on.

        Kyllä toki ajateltiin silloin sen puolison kuoltua, että leskiherran olisi hyvä päästä viettämään eläkepäiviään parveen. Tää nyt on tietenkin ihmisen ajattelua, eikä välttämäti ole se paras ratkaisu. Tauno on vanha, noin 17 vuotta. Se on elänyt elämänsä tuossa samassa paikassa. Sen ympäristö kaikkine liikkeineen, äänineen ja valoineen on sille tuttua ja turvallista. Se joutuisi vanhoilla päivillään hakemaan paikkansa parvesta ja tavallaan "taistelemaan" ruuasta ja "nokkimisjärjestyksestä". Se ei välttämäti selviäisi kaikesta siitä rasituksesta, mitä muutto toisi tullessaan.

        Olkoot vaan ilonamme kuolemaansa asti. Joidenkin mielestä se voi tuntua ihmisten huuhaalta ja ehkä lintu päättäis toisin, jos sillä olisi päätösvalta ja se osaisi tuoda toiveensa selkeästi meidän ihmisten ymmärrettäviksi. Sitähän me ihmiset emme voi tietää, miten hää elämänsä ehtoon halausi viettää.


      • omayma
        Voi itkujen itku! kirjoitti:

        Vanha herra voi hyvin. Lokit ovat saapuneet sulaan ja kyllä riemu repee, kun se kuulee niiden äänen. Se ei välitä varisten tai harakoiden mekkalasta mitään, mutta auta armias, kun lokit huutaa, niin meno on sen mukaista. Se on koko ikänsä ollut lokkien perään. Jos telkasta tulee ohjelmaa, missä oikeat lokit kirkuu taustalla, niin heti se vastaa. Ollaan joskus telkkua katsellessa kiinnitetty huomiota, että jossain ohjelmassa lentää lokki, niin me ei vältämäti edes kuulla lokin ääntä, mutta Taunopas kuulee, jos se on oikeaa lokin kirkunaa. Uskomaton kuulo noilla on.

        Kyllä toki ajateltiin silloin sen puolison kuoltua, että leskiherran olisi hyvä päästä viettämään eläkepäiviään parveen. Tää nyt on tietenkin ihmisen ajattelua, eikä välttämäti ole se paras ratkaisu. Tauno on vanha, noin 17 vuotta. Se on elänyt elämänsä tuossa samassa paikassa. Sen ympäristö kaikkine liikkeineen, äänineen ja valoineen on sille tuttua ja turvallista. Se joutuisi vanhoilla päivillään hakemaan paikkansa parvesta ja tavallaan "taistelemaan" ruuasta ja "nokkimisjärjestyksestä". Se ei välttämäti selviäisi kaikesta siitä rasituksesta, mitä muutto toisi tullessaan.

        Olkoot vaan ilonamme kuolemaansa asti. Joidenkin mielestä se voi tuntua ihmisten huuhaalta ja ehkä lintu päättäis toisin, jos sillä olisi päätösvalta ja se osaisi tuoda toiveensa selkeästi meidän ihmisten ymmärrettäviksi. Sitähän me ihmiset emme voi tietää, miten hää elämänsä ehtoon halausi viettää.

        Haluaisitko lisää neitokakaduja?
        Mulla olisi kaksi neitokakaduherraa vailla uutta kotia. Linnut ovat noin 1,5 ja 5 vuotiaat. Asuvat Espoossa. Olisitko kiinnostunut?


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1998
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1037
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      877
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      763
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      751
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      13
      725
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      685
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      669
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      210
      668
    Aihe