Olen vihdoin saanut lääkityksen kahteen eri autoimmuunisairauteen ja vihdoin olen taas energinen, vilkas ja liikunnanjanoinen itseni.
Ongelma: olen sosiaalinen ihminen, enkä tunne ketään edes 20 kilometrin säteellä.
Autottomana olen aika riippuvainen siis oman lähiympäristön liikuntapalveluista.
Ja olisi enemmän kuin mahtavaa löytää tsemppiseuraa, kävelykaveri, punttisalikaveri ja muuta liikuntaseuraa, mutta miten ihmeessä sitä tässä iässä löytää? Olen googletellut nettiä, laittanut treffipalstalle ilmoituksen (seurustelen, mutta puoliso asuu 100 kilometrin päässä ja tapailemme vain viikonloppuisin, hän treenaa omalla paikkakunnallaan omien kavereiden kanssa kilpailuhenkisesti ja ammatillisesti), mutta ei tärppää.
Onko teillä vinkkejä? Olen sen verran ujo, että en esimerkiksi uskalla mennä yksin salille. Kun kävelen yksin, teen sen aina niin verenmaku suussa, että seuraavat pari viikkoa menevät jalkoja hoidellessa, eli kaverilla olisi rauhoittava vaikutus. Kun teen yksin, teen täysillä, seurassa on maltillisempi meininki.
Olen nelikymmpinen urheilutaustainen nainen, jonka sisäinen liikkuja ei tajua olevansa niin vanha jo!
Ongelma: olen sosiaalinen ihminen, enkä tunne ketään edes 20 kilometrin säteellä.
Autottomana olen aika riippuvainen siis oman lähiympäristön liikuntapalveluista.
Ja olisi enemmän kuin mahtavaa löytää tsemppiseuraa, kävelykaveri, punttisalikaveri ja muuta liikuntaseuraa, mutta miten ihmeessä sitä tässä iässä löytää? Olen googletellut nettiä, laittanut treffipalstalle ilmoituksen (seurustelen, mutta puoliso asuu 100 kilometrin päässä ja tapailemme vain viikonloppuisin, hän treenaa omalla paikkakunnallaan omien kavereiden kanssa kilpailuhenkisesti ja ammatillisesti), mutta ei tärppää.
Onko teillä vinkkejä? Olen sen verran ujo, että en esimerkiksi uskalla mennä yksin salille. Kun kävelen yksin, teen sen aina niin verenmaku suussa, että seuraavat pari viikkoa menevät jalkoja hoidellessa, eli kaverilla olisi rauhoittava vaikutus. Kun teen yksin, teen täysillä, seurassa on maltillisempi meininki.
Olen nelikymmpinen urheilutaustainen nainen, jonka sisäinen liikkuja ei tajua olevansa niin vanha jo!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Rohkeasti yksin ulos vaan! Minä luen samalla kirjaa, valitsen suoran tien, laitan kuulokkeet korville ja otan hyvän dekkarin ja luen koko kävelyreissun. Niin saa ajan kulumaan (yksin liikkuminen on kuolettavan tylsää ja kamalaa, mutta täällä pohjanmaalla ei ole kuin peltoja). Voimia! Kyllä se siitä.
Kokeilepa vaikka näin: mene lähiseudun punttisalille/uimahallille/muulle tutulle liikuntapaikalle. Etsi ilmoitustaulu ja laadi sinne sopiva ilmoitus.
Ainakin meidän salilla on miesten pukkarissa (luultavasti myös naisillakin siis!) ilmoitustaulu jossa on jos jonkinlaista ilmoitusta, yleensä toki näitä halutaan vuokrata salikortti -juttuja. Sinne sekaan vain oma ilmoitus treenikaverin hausta ja katso mitä seuraa.
Sillä välin kun odottelet, käy ryhmäliikunnassa ainakin joitain kertoja ja tutustu siellä ihmisiin. Osa lajeista on toki "ryhmässä mutta yksinään", mutta esimerkiksi kuntonyrkkeily ja muutamat muut mm. kiertoharjoittelutunnit tehdään pareittain. Voit myös käväistä jonkun juoksukoulun läpi ja tutustua siellä oman seutusi lenkkeilijöihin.
Treffipalstan kohdalla varmaan havaitsetkin sen ongelman, että muut siellä kävijät hakevat yleensä jotain aivan muuta tai eivät asu sinun seudullasi. Siksipä sinun kannattaakin kohdistaa keinot nimenomaan oman paikkakuntasi liikuntapaikkoihin.