Mie olen tavannut ja tuntenut ihannemieheni, hän on lähes täydellinen virheineen päivineen, aina miinus on että me olemme kavereita, ollaan oltu jo 10 vuotta. Aluksi en ajatellut hänestä sen kummempaa, hän ei ole mikään silmien ilo, vaan sellainen perussuomalainen mies. Mutta kun aloin tutustumaan häneen ja viettämään aikaa hänen kanssaa, silmäni avautuivat, mikä ihana mies: ihminen joka osaa ottaa toisen huomioon, puhua, kuunnella, pitää hauskaa ja osaa lohduttaa ilman että tarvitsisi pyytää eli osaa lukea ihmistä..... Kaikki muuten niin täydellistä mutta hän seurustelee, on aina seurustellut kumppani välillä vaihtunut mutta ollut joka tapauksessa varattu koko ajan joten en ole koskaan kertonut hänelle mitä mie tunnen häntä kohtaan, mieluummin piän tämän miehen hyvänä ystävänä kuin että rikkoisin ystävyyden, saati hänen parisuhteensa.. Nykyään se on jo helpompaa, ennen paljon vaikiampaa mut nyt on 900 km välissä joten parempi näin, ehkä mie kohtaan samanlaisen miehen vielä joskus. :D
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.