Vähän nuoruusystäviä jäljellä. Normaalia?

No ihan saat olla onnellinen noista kolmestaki. Itel ei yhtään. Vaikee masennus nuorena ja paikkakunnanvaihto sekä osa porukasta mullan alla.....

Joo ei mulla ole nuoruusvuosilta jääny käteen ku yksi ystävä.

Ei mullakaan oo ku 3 kaverii kenen kaa vietän vapaa-aikoja, tunnen heidän kautta muita ihmisiä, mutta en näe heitä tai vietä aikaa heidän kanssaan.

Yksi on jäljellä. Toisen olen nähnyt joskus, mutta ei hän kerkiä käymään. Facebookikaan ei tuonut ketään takaisin.

Vihoissa en ole kenenkään kanssa, eli hiipumiset ovat olleet luonnollista poistumaa.

Koulu- ja nuoruusvuosilta ei jäljellä ainuttakaan kaveria. Tosi ystäviä ei ole koskaan oikein tainnut ollakaan. Aina paikkakunnan vaihdon myötä on yhteys kavereihin katkennut, ei niitä ole sitten enää kiinnostanut.

Itselläni ei myöskään ole nuoruusvuosilta jäljellä juurikaan läheisiä ystäviä. Eri opintojen parista niitä on kuitenkin tullut lisää, kuten myös kuntosalimaailmasta on tullut erittäin läheisiä ja hyviä kavereita.

Nuoruusvuosien ystäviin olen lähtenyt luomaan uudestaan yhteyttä, koska monien kanssa olin hyvin läheinen ja muutot eri paikkakunnille katkaisivat aikanaan välimme vähitellen... Pikkuhiljaa tämä yhteydenpito muodostuu, ja vähitellen se tuottaa hedelmää. Oikeastaan se on aika hauskaakin :)

Itselläni on laaja kaveripiiri, mutta läheisiä ystäviä vain muutama ja niin on ehkä hyväkin :)

Olen vähän sua vanhempi ja jäljellä on yksi lapsuudenkaveri. Sulla on aika hyvä tilanne varsinkin, jos nuo kaverit ovat läheisiä.

Kyllä ne lapsuudenystävät aika usein sitten jää pois ajan myötä.. Toki itsellä Facebook-kavereina on monia, mutta ketä oikeasti sitten näen edes kerran vuodessa, nyt täytyy kyllä myöntää että niitä ei taida olla kuin kaksi. Sitten opiskeluajoilta ja työajoilta tullut uusia. Ei kukaan pidä friikkinä jos ei ole lapsuudenystäviä elämässä?? Miten se periaatteessa mihinkään liittyy? Olishan se kiva jos olis joku paras ystävä ollut vaippaiästä asti, sellainen joka on nähnyt mun koko elämänkaaren, helpompi sellaiselle on aina jutella asioista koska he ovat nähneet kaiken minun menneisyydessäni, eikä tarvitse selittää, mutta kyllä minun parhaat ystävät ovat tulleet minulle aikuisiässä kuitenkin. Olen 32.

Aina elämäntilanteiden muuttuessa osa ystävyyksistä katkeaa, osa säilyy. Itsellä on yksi lapsuuden/nuoruuden ystävä jäljellä, se läheisin. Kiitollinen olen hänestä ja niistä uusista ystävistä, joita elämä on tuonut. Ja uusistakin osa on jäänyt taas elämäntilanteiden muututtua...

Minulla on kaksi miespuolista lapsuudenkaveria, veljekset.
Muutot ja eri elämäntilanteet tosiaan vaikuttaneet lapsuuskavereiden jäämiseen/yhteydenpidon vähyyteen.

On oltava onnellinen että edes yksi ystävyys on säilynyt, hyvin useilla kun ei ole jäänyt yhtään ystävyys suhdetta hihaan.
Kannattaa nuorena pitää yhteyksiä ja pyrkiä järjestämään vuosittaisia tapaamisia tai jos joku sellaisia kavereista puuhaa niin olla niissä mukana koska aika tekee tehtävänsä ja ihmiset muuttuvat ajan saatossa.
Minun tarinani on sellainen että olin itse se puuhamies, pikkuhiljaa huomasin ettei se yhteydenpito muita kiinnostanut ja illanvietot tuntui olevan vaikeaa koska aina oli muka jotain muuta, sitten aikaa kului ja kun vuodet vierii sitä unohtaa entiset kaverit ja päällimäinen muisto mielessä ettei heitä kiinnostanut seurani.
Mutta kun aikaa reilusti kului ja elämäntilanne monilla vaihteli alkoi noita entisten kavereiden yhteyden ottoja ilmaantua ja sitä nuoruuden kaveruutta nyt sitten arvostettiinkin, mikäs siinä muuten mutta eipä se enää minulle sopinut enkä tuntenut mielenkiintoa tavata henkilöitä jotka tuntuivat aivan vierailta nykyisin.
Tämän tarinan opetus on juuri siinä että ystävyys on herkkä ja vaalittava asia, muutama vuosikin vieraannuttaa entiset kaverukset toisistaan eikä sitä jaksa enää aikaa yhdessä viettää kun ne vanhat muistelot on hetkessä muisteltu ja nykyisissä asioissa ei ole mitään kaverillista tuttuuden tuntua !
Vaalikaa ystävyyttä ja kunnioittakaa sellaisia kavereitanne jotka pyrkivät luomaan yhteisiä hetkiä jatkossakin.