Jeps, eli olen näitä ihmisiä, jotka ainakin lievässä humalatilassa ovat kaikkien mielestä hauskoja ja puheliaita ja hyvää seuraa. Ja sitten selvinpäin tylsä ja hiljainen ja muuta sellaista.
Ja tästä sitten seuraa, että en pysty tutustumaan yhteenkään mieheen.
Eli tapaan miehen jossain baarissa ja juttu luistaa jakoko ajan tuntuu löytyvän jotain yhteistä puheenaihetta ja sovimme tapaavamme toisemme joskus myöhemmin.
Ja se myöhemmin tapaaminen on täysi katastrofi. Sillä silloin olen tylsä ja hiljainen ja ainoa mitä pyörii päässäni on että "apua, mä en keksi mitään sanottavaa tuolle ihmiselle". Ja kaikki tuntuu äärettömän tylsältä ja kliseiseltä ja sellaiselta, missä ei ole mitään omaperäistä ja kiinnostavaa.
Ja sitten en saa sanaakaan suustani, kun en vain keksi mitään mitä sanoa.
Ja tästä sitten seuraa, että en pysty tutustumaan yhteenkään mieheen.
Eli tapaan miehen jossain baarissa ja juttu luistaa jakoko ajan tuntuu löytyvän jotain yhteistä puheenaihetta ja sovimme tapaavamme toisemme joskus myöhemmin.
Ja se myöhemmin tapaaminen on täysi katastrofi. Sillä silloin olen tylsä ja hiljainen ja ainoa mitä pyörii päässäni on että "apua, mä en keksi mitään sanottavaa tuolle ihmiselle". Ja kaikki tuntuu äärettömän tylsältä ja kliseiseltä ja sellaiselta, missä ei ole mitään omaperäistä ja kiinnostavaa.
Ja sitten en saa sanaakaan suustani, kun en vain keksi mitään mitä sanoa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla taas toisinpäin. Selvinpäin olen omassa elementissäni ja tulen ihmisten kanssa juttuun, mutta baarissa kännipäissään vain mökötän nurkkapöydässä enkä jaksa jutella kenenkään kanssa.
Pitääkö sitä sitten keksiä väkisin jotain sanottavaa?
Ei tietystikään. Minä annan aina miehen hoitaa tuon juttelupuolen. Ja useinmiten treffeillä on niin pirun tylsää ettei tarvii saman kanssa enää toistakertaa olla hiljaa.
Sitten vaan suuta auki jos hiljaisuutta kestä.
Tulepa kuule minun kanssa treffeille selvinpäin. Lupaan että ei ole tylsää ja että saan sinut puhumaan =)
Sillä erotuksella et mä en edes käy treffeillä. Ts. en sovi mitään jatkotapaamista baariyön/aamun jälkeen, koska tiedän ettei tule onnistumaan. Yhden kerran sovin, mutta saman päivän aikana peruutin nekin treffit kun en vaan uskaltanut mennä.
Sulla on siis itsesi kasvattamisen ja kehittämisen aika edessä. Vai oletko ajatellut tulevaisuutta alkoholistina?
Itsensä kasvattaminen on huuhaata, kysy vaikka kaikilta, jotka on pariutuneet läpi elämänsä teineistä saakka, siinähän ne kasvavat suhteissaan, ei siihen tarvi erillisiä aikoja, tai "kasvatusvaihe" voikin olla jo takana, ensin on liian nuori, sitten pitää vain odotella ja antaa asioiden tapahtua ja olla huolehtimatta turhia, sitten huomaa, että aika nuoruus ja kumppaniehdokkaat meni ja loppujen lopuksi voikin jo tilata eläketietolehden iltojensa iloksi. Itsensä kasvattamiseen ja kehittämiseen meni se aika, milloin muut pykää parisuhteet ja perheet ylös ja pistää elämän mallilleen ja sitten huomaa, että vain kotitohveleiden kengännumero on vuosien saatossa kasvanut. Siinä kun itse kasvattelee itseään, toiset kasvattavat teini-ikäsiiä kersojaan ja perintömaatilojaan ja elämänkokemuksiaan ja sä kuvittelet että kun juon kupin teetä ja teen joogaliikkeen seuraavat kymmenen vuotta joka ilta, olet henkisesti valmis huomaamaan, että se ei vienytkään elämää eteenpäin.