35-vuotta ikää, nainen ja seurustelukertoja takana tasan 0 kappaletta.
Ja enää en jaksa edes yrittää. En ole vuosikausiin käynyt baareissa, neittideittailu on minulle täyttä hepreaa, harrastan yksin tehtäviä juttuja ja työskentelen naisvaltaisella alalla. (Onnistuinkohan jo sulkemaan pois kaikki mahdollisuudet tutustua miehiin).
Ei vaan, vakavasti puhuen tuntuu siltä, että en vain kerta kaikkiaan sovi yhteen kenenkään kanssa. Että sellaista miestä, jonka kanssa minulla oikeasti synkkaisi, ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Ja tässä ei ole kyse edes mistään tolkuttomista vaatimuksista, sillä olen tavannut joskus kerta kaikkiaan upeita miehiä mutta nähtävästä tasokkuudestaan huolimatta, he ovat silti tuntuneet täysin yhdentekeviltä.
Ja enkä enää edes osaa tutustua kehenkään, ja taidan olla jo liian vanhakin parisuhteeseen, kun tämänikäisen oletetaan jo osaavan ja tietävän kaikki mahdollinen ja ilmeisesti naisen ainakin oletetaan osaavan ja haluavan olla se pomo ja parisuhteen johtaja, joka vie ja mies vikisee.
Minussa on toki vikani -kuka tässä täydellinen olisi- mutta josku kyllä ihmetyttää, että kun samoja piirteitä kuin itsessäni huomaan muissakin ihmisissä, niin miksi ne ''viat" näissä muissa ihmisissä eivät haittaa, mutta minussa ilmeisesti ovat ylitsepääsemätön ongelma.
Ja enää en jaksa edes yrittää. En ole vuosikausiin käynyt baareissa, neittideittailu on minulle täyttä hepreaa, harrastan yksin tehtäviä juttuja ja työskentelen naisvaltaisella alalla. (Onnistuinkohan jo sulkemaan pois kaikki mahdollisuudet tutustua miehiin).
Ei vaan, vakavasti puhuen tuntuu siltä, että en vain kerta kaikkiaan sovi yhteen kenenkään kanssa. Että sellaista miestä, jonka kanssa minulla oikeasti synkkaisi, ei yksinkertaisesti ole olemassakaan. Ja tässä ei ole kyse edes mistään tolkuttomista vaatimuksista, sillä olen tavannut joskus kerta kaikkiaan upeita miehiä mutta nähtävästä tasokkuudestaan huolimatta, he ovat silti tuntuneet täysin yhdentekeviltä.
Ja enkä enää edes osaa tutustua kehenkään, ja taidan olla jo liian vanhakin parisuhteeseen, kun tämänikäisen oletetaan jo osaavan ja tietävän kaikki mahdollinen ja ilmeisesti naisen ainakin oletetaan osaavan ja haluavan olla se pomo ja parisuhteen johtaja, joka vie ja mies vikisee.
Minussa on toki vikani -kuka tässä täydellinen olisi- mutta josku kyllä ihmetyttää, että kun samoja piirteitä kuin itsessäni huomaan muissakin ihmisissä, niin miksi ne ''viat" näissä muissa ihmisissä eivät haittaa, mutta minussa ilmeisesti ovat ylitsepääsemätön ongelma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
"ilmeisesti naisen ainakin oletetaan osaavan ja haluavan olla se pomo ja parisuhteen johtaja, joka vie ja mies vikisee."
Tuskinpa sentään.
paria lausetta pidemmästä aloituksestasi siinä ei ole mitään mistä ottaisi kiinni, eli kuvaako tuo suht poliitikkomainen teflontekstisi jotenkin luonnettasi samalla. Pistä jotain luonteestasi ja "vioistasi", niin katsotaan; kai Sulla jotain kaipuuta ihmissuhteeseen kuitenkin on, pitäis vain uskaltaa avata vaikka siitä, minkälaisia toiveita suhteen suhteen (!) olisi. Löytyykö esim. kaveri/ystävyyssuhteita ollenkaan vai ootko kenties ihan kirjaimellisesti 'itsellinen' :)
Terve aloittaja! Tekstistäs huokuu vähän läpi tosikkous ja se että toi homma vaivaa sua. Ota iisisti ja rentoudu ton asian suhteen niin saatat löytää haluamas.