ni teettäkö väsyneenä väkisin hampaat irvessä sen vakion vaa lähettäkö kotiin ja paremmalla onnella seuraavana päivänä?
Jos jostain syystä ei treeni joskus kulje
punnertaja,,,,,,,,,
5205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tottakai teen. :D Eihän sitä voi alkaa lipsuilee
jos jonain päivänä ei vaan reeni kulje, niin teen sitten kevyemmän treenin ja lähden kotiin. en halua treenata hampaat irvessä, koska sillä menolla innostus treenaamiseen loppuu hyvin nopeasti.
Irvessä tietenkin. Jos jostain into loppuu se on lepsuttelusta. Jos oikein väsyttää vedän kännit.
Itse kun olen käytännössä koko ikäni treenannut, ni useinkin on saattanut iskeä sellainen fiilis ettei jaksa/huvita... =P
Mutta kun olen hampaat irvessä ja apinan raivolla antanut palaa, ni poikkeuksetta on treenit sitten loppujen lopuksi kulkenu hyvin. =)
Tämä on treenissä sitä itsensä voittamista/ylittämistä henkisesti. Varsinkin näin juhannuksena kun valtaosa porukasta kittaa viinaa kaksin käsin, ni houkutus jättää treenit sikseen saattaa olla suurikin. Mut ei muuta ku tiukkaakin tiukempaa treeniä, ni olo on takuulla parempi kuin heillä, jotka ovat juhannuksensa ryypäänneet. ;)
Riippuu mistä se fiilis johtuu. Jos kyse on pelkästä laiskasta olosta, niin usein se treeni auttaa siihen oloonkin.
Jos taas kyse on ihan aidosta kehon väsymystilasta, niin olisi kyllä parempi levätä ja koittaa uusiksi vaikka seuraavana päivänä. Eivät ne välipäivät mitään turhia ole.
Esim. juoksuharjoittelussa väsyneenä väkisin treenaamalla saa usein enemmän haittaa kuin hyötyä aikaiseksi. Täytyy oppia kuuntelemaan omaa kehoaan, kunhan ensin oppii tunnistamaan sen laiskotuksen ja väsymyksen eron. Pätee myös toisin päin. Jos ei pysty jättämään yhtäkään treeniä väliin vaikka olo olisi mikä, niin silloin mennään jo pakkomielteen puolella, eikä sekään hyväksi ole.
Enemmän ja kovempaa ei ole aina parempi. Riittävän pitkään kun sitä jatkaa, niin voi olla varma, että kehitys alkaa hiipumaan. Lepo on tärkeä osa kehittymistä, ei pelkkää lepsuilua.