Kysymys

Kuka on saanut liudan treffikutsuja sanomalla että kärsit motivaationpuutteesta, ärsyynnyt helposti mitättömistä, laiskasti vaivaudut pitää huolta itsestäsi ja et tiedä onko tulevaisuutesi huono vai hyvä vai olematon?
Vääristelemme kuvaa itsestämme, mutta tiedämmekö aina että vääristelemme? On todisteita jotka sanovat että aina emme ymmärrä edes miten positiivinen kuva meillä on itsestämme - Tämä kulkee nimellä itsepetos, ja siitä on ollut jo dataa pitkään kasautunut - Ensimmäinen merkittävä teos tästä on Positive Illusions, kirjoittanut Shelly E. Taylor, ja Leon Festingerin teoria Kognitiivisesta Dissonanssista on sidottu tähän ilmiöön myöskin - Hyvä kirja vuodelta 2007 tästä on Mistakes Were Made (But Not By Me), kirjoittanut Elliot Aronson ja Carol Tavris.
Perinteiset itsepetos teoriat ovat kärsineet yhdestä viasta: ne yrittävät selittää illuusiomme paremmuudestamme sanomalla että muuten olisimme masentuneita (on empiiristä dataa joka kylläkin tukee, että masentuneet kärsivät vähemmistä kognitiivisista illuusioista) - Mutta teoriana sanomalla että huijaamme itseämme jotta tulisi hyvä olo on puutteellinen koska se ei ota huomioon todellisuutta: itsensä huijaaminen on kallista (voit satuilla nälkäistä leijonaa pois mielestäsi, mutta se on edelleen tulossa kohti).

Evolutiivisesta lähtökohdasta on saatu kuva joka yhdistää itsepetoksen minuuteen. Tässä lähtökohta on sosiaalisen areenan aiheuttamat mutkat pelisäännöissä. Jo 1976 Nicholas Humphrey huomasi että sosiaalinen elämä osaa oikeasti olla vaativa paikka selviytyä, ja kirjoitti klassikko artikkelin nimeltä The Social Function of Intellect (Voi ladata ilmaiseksi hänen kotisivulta: www.Humphrey.org.uk).
Tilanne näyttää tältä: Sinulla on mahtavat voitot jos pystyt huijaamaan muita (myös ajattele sanaa "outsmart"!), mutta samalla alkaa olemaan todella hyödyllistä jos pystyt havaitsemaan muiden petoksia, joten kilpavarustelu paremmista keinoista havaita petosta ja piilottamaan omaansa saa luonnonvalinnassa pääsijaa.
Huijaus on myöskin kallista; joudut pitämään mielessä kahta eri kuvaa todellisuudesta, tarina jonka haluat kertoa muille, ja tarina joka on totta, sekä se vaatii koordinaatiota ettet anna liian epäuskottavaa tarinaa, mutta sellaista joka myötäilee totuutta. Paul Ekman on tutkinut miten valheet voivat olla niin kalliita että niitä kirjaimellisesti voi havaita jonkun naamassa (mikroilmeitä, tästä on tehty sarjakin nimeltä Lie To Me), ja on tehty fMRI tutkimuksia näyttäen miten valheet vaativat enemmän ajattelua - toisinsanoen työtä (Yksinkertainen esittely tästä löytyy Lone Frankin kirjassa NeuroTourist/MindFields - eri kustantaja, eri nimet, valitan).
Tämä työmäärä jonka pistämme valheeseen on hälytyskello valheiden havaitsemiseen, sallien meidän tutkia muita siitä, miten paljon uskomme että valheenkertoja uskoo omaa sanaansa.
Mutta mitä jos uskoisit omaa valhettasi? Mitä jos osa sinusta voisi pitää totuuden (koska totuus osaa olla hyödyllinen välillä), kun taas toinen osa sinusta, osa joka joutuu parrasvaloihin muiden silmien alla, voisi innokkaan tietämättömänä kertoa mitä ikinä sontaa toiset osat itsestäsi syöttää sinulle? Silloin muut eivät pystyisi huomaamaan valhettasi. Ja mitä uskomme itsestämme osaa olla strategisesti tärkeää tietoa muille - muut eivät aina pysty varmentaa puhutko totta (kuten kun sanot että sinulla on hyvät johtajuuskyvyt, kuka tavallinen ihminen pääsee normaalisti kyseenalaistamaan sen väitteen toiselta?) sekä monimutkaisuus tilanteissa sallii epämääräisyyttä siitä miten hyvin voi sanoa että uskomuksemme itsestämme pätee, koska niitä voi tulkita sitten suotuisasti itsellemme.

Joten, eräässä mielessä osa "minästä" on ottanut PR-agentin roolin, jonka tehtävä on välittää tiettyä tietoa muille (ja välillä tietämätön PR-agentti tekee työnsä paremmin, kun ei ole vaaraa että vahingossakaan lipsauttaa totuuden ulos). Toinen suosittu metafora nykyisin on Lakimies, jonka tehtävä on luoda kanne mahdollisimman suotuisaksi asiakkaalleensa (eli itselleensä).
Paras kirja tästä on Why Everyone (Else) Is A Hypocrite, kirjoittanut Robert Kurzban. Kakkos vaihtoehto on Deceit & Self-Deception(/Folly of Fools, eri kustantaja), kirjoittanut Robert Trivers.