tätäkö sen pitää olla loppuelämä

Valita lisää, se auttaa?

mitäs et halaa?

Nosta hyvä mies kytkintä ja ala elämään sellaista elämää jota kaipaat. 30 vuotta unelmista pois.

Vain muutos on pysyvää. 10 vuotta lisää ja kaikki on toisin.

Ei välttämättä paremmin...

Ei tarvitse olla. Saatteko suhteen eloon esim. terapiassa tai sitten eroatte?

Voi harmi!

Meilläkin saman verran yhteistä taivalta takana ja toivottavasti vielä paljon vuosia edessä päin. Halailu ja pussailu on vähentynyt. Huonoinakin päivinä pitäisi vain muistaa, miten tärkeä se toinen ihminen on ja mitä ihania, ja vähemmän ihania, yhteisiä kokemuksia ja muistoja on; ja pitää muistaa halata vaikkei aina niin innostaisikaan.

Myös käsikkäin käveleminen on tärkeää. Kuopus aina jaksaa ihmetelle, miten me "vanhukset" vieläkin kävellään käsi kädessa ja on tyytyväinen näkemäänsä kun tietää että äiti ja isä tykkää vieläkin toisistaan.

Tee sinä aloite, äläkä anna periksi. Toisen on oltava vahvempi aina välillä sillä kummallekin tulee kausia, jolloin mikään ei huvita mutta toisen läsnä olo on aina tärkeää ja tieto siitä, että tykkää.

Olenkohan jotenkin vanhanaikainen (tai jopa lapsellinen), kun esitän että mitä sinä teet suhteenne eteen? Jos olette 30 vuotta olleen yhdessä, niin tuskin suhteenne tyhjällekkään perustuu, ja sinä vain pakosta olet tyytynyt huonoon suhteeseen.

Mitäpä jos ottaisit sen vaimon kanssa puheeksi ne mieltä kaivertavat asia, ja sanoisit että sinä olet valmis tekemään suhteenne eteen asioita. Voit jopa yllättyä, ehkäpä vaimosikin haluaa parantaa suhdettanne. Pitkällä parisuhteella on tapana muuttua ajan myllerryksessä, ja esimerkiksi lasten poismuuton jälkeen ei ole tavatonta että pariskunta ei oikein tiedä missä mennään. Kuka ties, vaimosi on ajatellut ihan samoja asioita kuin sinä.

Eli lyhyesti: tee jotain itse, ennen kuin tuomitset suhteenne. Voi olla, että juurikin se yksi avoin, rehellinen keskustelu suhteenne laadusta, voi muuttaa kaiken.

Joo, samma här.

35 vuotta saman naisen kanssa ja jo alusta pitäen ollut tunne että ei enää mutta katsotaan vielä, on katsottu jo 35 vuotta.

Ihastunut ja rakastunut olen ollut tämän matkan varrella useasti mutta mitään ei ole tapahtunut, ei mitään enkä tiedä miksi.

Enkä tiedä tapahtuukokaan, hienoa olisi jos vaimoni haluaisi eron koskapa itse olen liian saamaton sellaiseen prosessiin.

Karua kertomaa, mutta niin se vain on.

ei aina oo itse saamaton. itse yritän halata miestäni monta kertaa päivässä ja puhua ja otan hänen löysästä kädestään kiinni.

Miten muuten sinulla hurisee? Teepä Beckin masennustesti, löytyy tulkintaohjeineen netistä. Käy perusteellisessa lääkärintarkastuksessa, mm. verensokeri, testosteroniarvo, veren rasva-arvot, maksa-arvot, verenkuva. Jos kaikki kunnossa, pyydä lääkärin arvio ja ohje ruokavaliosta ( juomatavoista) ja liikunnasta, Oletko ylipainoinen? Miten hoidat kuntoasi?

Tämä huolto-tarkistuslista ensin läpi, vastaus joihinkin kysymyksiin voi jo löytyä näinkin. Sitten varaat ajan pariterapeutille (yksityiselle) ja käyt ensin pari kertaa itse juttelemassa OMISTA ONGELMISTASI, siitä miten tähän päädyttiin! Jos ero tulee, olet edes tehnyt parhaasi itse, muutakin kuin passiivista ihmettelyä ja vaimon syyllistämistä.

Tarvinnee herätellä ne tunteet esiin. Ota vaimoa kädestä, suutele, halaa ja suhtaudu muutenkin positiivisesti. Älä ärsyttele ja kiukuttele vaikka mielesi tekisi. Älä vonkaa, tee aloite halaamalla ja hellimällä, älä käske tai ruinaa. Halaa vaikka takaapäin hänen kokatessa keittiössä ja anna suudelma niskaan. Hiero lempeästi hänen hartioitaan tai varpaitaan.
Jos vaimo ei nauti kosketuksestasi ja välitä, on hänen tunteensa kylmenneet totaalisesti. Puhukaa toisillenne kaikesta, älä vaadi toiselta vaan ala itse tekemään asioita joita kaipaat vaimoltasi.
Äläkä ujostele, osaat kyllä, tee aloite.

Miksi olette enää yhdessä? Onko jokin, mikä pitää teidät yhdessä, kun ette ole lähteneet omille teillenne? Onko jotain velvollisuuksia, jotka on hoidettava? Ei elämää kannata tuhlata tuollaiseen, ei mihinkään vääriin asioihin. Eikö ihminen valitse aina pienemmän pahan? Pelkäättekö kumpikin yksinäisyyttä? "Jokainen on oman onnensa seppä."