Uupumus mistä

Olin juuri eräällä kurssilla yhdessä puolisoni kanssa, koski enemmänkin erästä sairautta kuin pariterapiaa. Itse olin hakemassa juuri tuota vertaistukea ymmärtämiseen ja hyväksymiseen.

Olen itse myös ollut perin uupunut joskus, kun asiat eivät suju lainkaan ja toinen on vielä ereä ja poissaoleva, mutta sehän johtuu vain hänen omasta olostaan. Ja tämä minun pitää ymmärtää, että hänkin tarvitsee omaa aikaa asioiden hyväksymiseen.

Uskon noissa eroissakin monesti tulevan saman kysymyksen eteen, ollaan uupuneita ihan omista ajatuksista ja siellä vellovista sekaisista asiosita, se on sitä vihan , rakkauden ja kaikkien muidenkin tunteiden myllerrystä, joka aiheutuu joskus vain siitä omasta riittämättömyydesta.

Yksi keino on hieman antaa periksi, miksi tänään siivoaisin ja jos on varaa ota vaikka Marttojen toimistoon yhteyttä ja käytä siivouspalveluja eli te itse asialle jotakin. Puoliso edes ymmärtää aina sinun olevan uupunut, kun tuossa tilanteessa oikuttelet, ajat ihan itse parisuhdetta eroon.

Itse tällä kurssilla sain huomata asian, että puolisokin pystyi kertomaan muille kurssilaisille elämästään, mutta huomioi minutkin hyvin ja keskustelimme paljon kuulemastamme ja näkemästämme.
Ei meidänkään unelmat voi toteuta, mutta meidän on itse hyväksyttävä asia ja yritettävä löytää ilo niistä, mitkä ovat mahdollisia. Eli elämämme on paljon vaikeampaa kuin terveen nuorenparin elämä.

Eli nämä samat vaikeat asiat ovat monissa perheissä, koetaan että unelmat eivät täyty, eivät ne koskaan voi kokonaan täyttyäkään, on vaan hyväksyttävä asia. Voi olla että tuleekin ssitten aivan itsestään niitä ilon pilkkuja kun ei niitä osaa edes odottaakaan.

Kyllä se uupumus on ihan oman pään sisältä tuote, ei sitä todellisuudessa aiheita puoliso, lapset tai kukaan muukaan. Mutta hoidettava sitä on, usein oman ajattelun muutos on sitä hoitoa. Hyvän ystävän kanssa keskustelu, mutta ei todellakaan baarit, viinat, ja pettämiset.