Olen pari kertaa tavannut kiinnostavan miehen. Ensin alkuhuumassa ollaan oltu ihastuneita ja mielenkiintoa on riittänyt. Mut sitten kun tulee aika, noin puolen vuoden jälkeen, keskustella suhteen vakavoitumisesta, esim. vanhempien ja ystävien tapaamisesta tai yhteen muutosta, niin on alkanut tulla kaikenlaisia verukkeita. Molemmilla kerroilla mies ei ole ollut valmis parisuhteeseen. Vaikka yhdessä viihdyttiin, niin silti mies ei halua sitoutua. Olenko itse liian sitova, koska aloitan yhteenmuuttopuheet puolen vuoden seurustelun jälkeen, vai mikä miehiä vaivaa? Toisella vaivasi kyllä omat velka-asiat, mutta eihän se olisi syy parisuhteen katkaisuun. On aika ikävää, kun on jo toiseen ihastunut ja hyvä suhde kariutuu.
Miksi suhteet loppuvat?
Lost&alone
8304
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Olen kahden naisen kanssa asunut yhdessä, ensimmäinen kerta meni nappiin ja toinen taas. No muutettiin yhteen n. 6kk seurustelusta, olin itse vastahakoinen koska oman tilan saaminen on tärkeää. No omasta tyhmyydestä ja painostuksesta muutin. Menihän se reisille samantien ja 4kk muutosta olin jo muuttamassa pois.
Mikä kiire on muuttaa 6kk jälkeen, sitähän on koko elämä aikaa? Pitäisi kysyä mikä nainen sua vaivaa. Tuommoinen säikäyttää aika monen joten siksi varmaan katkaissut suhteen. Periaatteessa olet itse pilannut sen kun alkuun mennyt hyvin siihen asti kun aloitat kuumottavat yhteenmuutto-puheet.
Muuten ettekö ole ystäviä tai perhettä tavannut sitten vaikka seurustelun alussa? eihän se mikään avioliiton lupaus ole kuitenkaan ja on normaalia on tavata kumppanin tärkeimpiä ihmisiä.
Kiitti vaan rehellisestä vastauksesta. Meillä meni tosi hyvin vaikka asuttiin eri asunnoissa. Olis kai pitäny antaa miehelle enemmän tilaa. Kun on lapsia jo mukana (molemmilla), ni toivois suhteen etenevän. Ehkä se on "sekoittanu päätä". Haluais nopeesti uuden perheen. Mut ku miettii silloin ennen lapsia, ni seurusteltiinhan sitä useita vuosia ennenkuin muutettiin yhteen. Mut ehkä miehiä ei pidä hopuuttaa varsinkin sekavassa elämäntilanteessa se syö suhteen.
Toivon nyt on väärin, ei lapsia saisi sekoittaa noin. Lapset kiintyy helposti (itselläkin ja exällä oli n. samanikäiset lapset) ja oma lapseni vieläkin kyselee milloin taas näkee ***** yms ja meidän erosta on vuosi. Uusioperheet ovat vaativampia kuin ns. tavalliset perheet.
Sinä ja lapsesi OLETTE PERHE eikö se riitä?
vaikutat todella epäkypsältä ja epätoivoiselta ihmiseltä, kaksi miestä katkaissut suhteen ja samasta syystä, eikö soita kelloja? Eniten noi lapset vaivaa tässä, itse olen kerran tehnyt sen virheen ja toista ei tule se on varma.
Anna asioiden mennä omaa tahtiin, lopeta tuo epätoivoisuus se suhde löytyy sitten kun löytyy ja mieti lasta/lapsia. Lapsuuden kokemukset, mallit näyttävät osviittaa omilleen ihmissuhteille aikuisena. Vaihdat miestä kuin sukkaa ja sisarpuolet vaihtuvat, geez...
Ei ollut tarkoituksena vittuilla, mutta mieti haluatko näyttää lapsillesi mallia kuinka ihmiset vaihtuvat elämässä tiuhaan tahtiin ja mikään ei ole pysyvää? Muuten oma ikäsi?
Hei Haloo, ei mies ennättänyt tavata lapsen kuin kerran ja silloinkin "mun ystävänä". Mulla on nimittäin paljon ystäviä ja tää mies oli yksi niistä, lapsen mielestä. Eikä meidän lapset ees ennättäny tavata toisiaan, ku ei se suhde edennyt vielä sille tasolle... Mulla ainakin lapsi on aina etusijalla. Mut mitä mä tänne tuntemattomalle paasaan.
Seurustelitte puoli vuotta ja eikä tavannut, miten te sitten näitte "nukkumiskavereina" vai? ja mieti minkälaisena yllätyksenä se olisi lapsellesi tullut jos olisitte muuttanut yhteen?
Selvästi sua rupesi vituttaa kun sanoin totuuden, mutta niin se on ja hyvä että lapsesi on ensisijalla vaikka käytöksesi ei kerro muuta.
Joka toinen vkonloppu vietettin yhdessä ruokaa laitellen, mökkeillen yms. Lapset olivat silloin hyvässä hoidossa exillä. Ja sexiäkin oli ja se oli mahtavaa :D Sen takii mietittiin yhteenmuuttoa, että nähtäis useammin. Tottakai oltais ensin vietetty enemmän yhdessä lasten kans aikaa. Mut näitä asioita pohdittiin puolen vuoden seukkailun jälkeen.
Meillä on kuitenkin säilynyt vahva ystävyys. Saattaapi olla että palaamme vielä yhteen, sillä emme osaa oikein olla erossakaan. Asioista ollaan puhuttu, onneksi meillä on aina ollut helppoa puhua kaikista asioista.
Sulla ei ilmeisesti itsellä ole lapsia ku tollasia kommentteja nakkelet? Parempi varmaan ettet hankikaan. Jollei ole 110 % varma suhteesta ni silloin ei kannata edes lasta esitellä "isäpuolelle".
Et välttämättä ole tehnyt yhtään mitään "väärin". Varsin yleistä tuntuu olevan, että siihen asti kaikki on aivan loistavasti kun elämä on huoletonta. Paniikki sitten iskee siinä vaiheessa, jos on iskeäkseen, kun ei ole mitään epäilyksiä onko toinen tosissaan ja ehkä konkreettisia tulevaisuuden suunnitelmiakin alkaa olla. Itsellä on käynyt aivan vastaavasti jo kolmen naisen kanssa. :(
Meillä mentiin jo parin viikon päästä vanhemmille. Nyt kahden kk jälkeen puhutaan yhteenmuutosta, mihin ei vielä olla valmiita. Mutta syksymmällä ehkä jos kaikki menee hyvin.