Vaimoni on alkanut haukkua minua aivan mitättömistä syistä. Itse olen pyytänyt häntä kertomaan aina, jos jokin tarvii tehdä. Hän ei pyydä, koska minun tulisi oivaltaa se itse?
Olen pohtinut eroa, koska se on reilumpaa kun olla katkerana. Vaimoni ei halua hellyyttä, vaan vetäytyy. Jo jonkin aikaa hän on aina kääntänyt selän minulle, jos tulen toiselle puolelle hän kääntyy taas. Jos laitan käteni hänen ympärilleen aamulla, niin hän heittää käteni syrjään todella vihaisella liikkeellä. Mitään hän ei sano.
Olen pyytänyt häntä kanssani rakkauden uskoon jo vuosia, mutten ole onnistunut. Jokin aika sitten hän sanoi ystävättärelleen, ettei hän lähde kirkkoon. Hän sanoi ettei usko Jumalaan eikä koskaan tule uskomaan. Olen kertonut ja näyttänyt rakkautta hänelle päivittäin ja pyytänyt häntä kertomaan jos jokin painaa. Ei hän puhu, saattaa itkeä, eikä halua lähelleen.
Haluan erota jottei hänen olisi paha kanssani. Teenkö syntiä pohdinnoillani? Hän ei usko rakkauden Jumalaan, tuntuu kuin hän ei usko akkauteenkaan.
Pohdin eroa . Onko ero Jumalattomasta syntiä?
12
256
Vastaukset
- loveandpeace
Rakkaus ei ole syntiä eikä sitä ole koskaan liikaa, konfliktinne syntyy silti uskostasi. Vaimosi ei ole uskossa, sinä olet. Ehkä vaimosi kokee, että rakastat jumalaa niin paljon enemmän kuin häntä, eikä hän koe tulevansa hyväksytyksi ei-uskovaisena sinun taholtasi. Vaimosi voi jopa kokea syyllisyyttä siitä, ettei usko. Mitä jos kysyisit vaimolta mitä mieltä hän olisi erosta? Älä puhu siinä yhteydessä mitään uskostasi.
- katsopa myös peiliin
Oletko yrittänyt käännyttää vaimoasi omaan uskoosi liian kiihkeästi, tai mikä tärkeintä tuntuuko vaimostasi siltä että yrität häntä käännyttää, mutta aiheutatkin sillä näännytystä? Tuntuuko vaimostasi kenties siltä, että sinä et hyväksy häntä sellaisena kuin hän on itse ilman yhtä vahvaa uskoa kuin itselläsi. Et voi väkisin vaatia vaimoasi uskomaan, jos hän ei usko. Jos vaimosi antaa sinun uskoa jumalaasi, etkö sinä voi antaa vaimosi uskoa tai olla uskomatta siihen kuin HÄN haluaa.
Mutta kyllä, jos edes mietit eroa sen vuoksi, että vaimosi ei usko samoihin asioihin kuin sinä, syyllistyt vakavaan syntiin... - Vaimo 40
Miten olette päätyneet yhteen ? Onko hengellinen heräämisesi tapahtunut naimisiinmenon jälkeen ? On teillä varsin erilainen arvomaailma. Ei kuulosta kovin hyvältä. Jos teillä ei ole lapsia, voit vielä erotakin. Sen jälkeen asiat mutkistuvat moninkertaisesti. Seurakunnat ovat täynnä naisia, joten uusia kumppaneita varmasti löytyy. Se, miten uskonyhteisösi suhtautuu eroon,sinun täytyy selvittää teologilta tai pastorilta. Sielunhoidollinen keskustelu voisi lievittää ahdinkoasi ja antaisi sinulle työkaluja nähdä tilanteesi uudelleen. Usko ei ole "joka miehen (tai naisen)". Ehkä vaimosi kuuluu tähän kategoriaan. Kauan olet jo yrittänyt "saada häntä mukaan Olisiko aika luovuttaa? Itse olisin toivonut itselleni kaltaisesi miehen. Nyt olen naimisissa tapakristityn kanssa. Ihan ok tämäkin, ei tässäkään ole suurta ristiriitaa.
- ap.
Yhteen päätymisemme oli Jumalan johdatusta. Vaimonkin mielestä kaikki sujui kuin ilman omaa tahtoa, sillä se oli kuin olisi ollut korkeamman voiman johdattelema.
Olen itse todistanut tapahtumia jotka ovat Jumalasta lähtöisin, jo ennen tapaamistamme, joten uskoni ei ole "vasta herännyt".
Jos vuosien varrella asiasta on puhuttu kolmeen kertaan, niin en voi sanoa että olisin väkisin mitään yrittämässä, - hiljaa hyvä tulee
ap. kirjoitti:
Yhteen päätymisemme oli Jumalan johdatusta. Vaimonkin mielestä kaikki sujui kuin ilman omaa tahtoa, sillä se oli kuin olisi ollut korkeamman voiman johdattelema.
Olen itse todistanut tapahtumia jotka ovat Jumalasta lähtöisin, jo ennen tapaamistamme, joten uskoni ei ole "vasta herännyt".
Jos vuosien varrella asiasta on puhuttu kolmeen kertaan, niin en voi sanoa että olisin väkisin mitään yrittämässä,Ehkä viileys ei johdu uskon eroistanne lainkaan. Koeta puhua vaimosi kanssa! Hänellä ei nyt mene hyvin. Miksi? Sen voit kuulla vain häneltä. Voi olla että saat huudot niskaasi jostain syystä, joka häntä hiertää, mutta kestä se. Rakkautta kysytään tuossa muodossa sulta nyt. Kyllä vaimo päästää sut vielä lähelle, kunhan osoitat, että otat hänet vakavasti! Sunkin tarpeet täyttyy vielä.
Mun mies on ei-uskova ja ihan ok kaikin puolin. Usko on niin henkilökohtaista, ettei niissä asioissa lopulta voi pitää huolta kuin omastaan.
- tuo aiempi epäilijä
Hyvä näin, sain vaan ensimmäisestä viestistäsi sellaisen käsityksen, että olet yrittänyt aktivisesti saada vaimoasi käännytettyä omaan uskoosi. Uskomaan kun ei ketään voi pakottaa ei edes itseään, se pitää lähteä itsestä.
Pyydän anteeksi väärinkäsitystäni, ja aikaisempaa hieman kärkevää sävyäni.
Toivottavasti löydätte oikean ratkaisun ja saatte asianne selvitetyksi. Ja jos vaimosi ei ole uskossa sanoisin, että kannattaa selvittää asiat erikseen hänen kanssaan ja hoidat asiat jumalasi kanssa keskenään ;)- ap.
Sehän on vain hyvä, että uskaltaa sanoa erilaisia asioita. Juuri se että sanotaan kaikkea meleen nousevaa, antaa mahdollisuuden nähdä asiat uusista näkökulmista, joita ei välttämättä le itse ajatellut. Saat anteeksi, vaikkei sanomasi ole pahasta, eikä luokannut.
Minun ongelmani on se, ettei sanota. Ei vaikka kysyisin suoraan tai viitaten. En ole saanut vastausta. No mykkäkoulusta nyt ei ainakaan ole kyse. Selvittäisin asiat, jos saisin hänet keskustelemaan ja avaamaan solmuja. Silloin kun vihastuttaa pitää tulla kertomaan, koska rakkaudessa ei vihan ilmaus ole kiellettyä. Rakkaudessa annetaan vihalle sanat tulla ulos rakkauden siitä yhtään väistymättä.
Olen selkeästi sanonut, että itse en pidättele harmituksia vaan annan niiden tulla sanotuksi. Tällöin en kerää harmeja, joista voisi kasvaa vihaa. Jos tulee sanottua mikä harmittaa, niin sen voi sitten antaa olla, koska se ei kaivele myöhemmin. Eli rakkaus ei ole yhtään vähäisempi sinä hetkenä kun kiukuttaa, vaan rakkaudessa annetaan itsestä kaikki. Se tarkoittaa täyttä luottamista toiseen. Silloin sallitaan tunteiden näkyminen toiselle, koska Jumalan rakkaudessa ollaan yhtä lihaa.
- ninnu*
"Itse olen pyytänyt häntä kertomaan aina, jos jokin tarvii tehdä. Hän ei pyydä, koska minun tulisi oivaltaa se itse?"
No kyllä minuakin rasittaisi, jos mies ei osaa tehdä mitään ilman erillistä pyyntöä. Kai kuitenkin jotain teet? Etenkin kotitöistä?
Vaimollasi on paljon patoutunutta vihaa sinua kohtaan. Selvitä mistä se johtuu, niin pääsettte eteenpäin. Teidän suhteenne on mitä ilmeisemmin toiminut pitkään niin, että vihan tunteet on lakaistu maton alle pitkään, niitä ei ole lupa ilmaista. Nyt ne kiehuu vaimollasi yli.- zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Jotenkin noin. Jos ihminen välttelee kumppaninsa kosketusta, niin jotain perustavanlaatuista on pielessä. Ehkä jotain täysin korjaamatonta.
- myös uskossa eronnut
vaikutat kiltiltä ja hyvältä mieheltä. Olisiko parisuhdeterapia mahdollinen vaihtoehto? On tärkeää, että puoliso kunnioittaa ja välittää. Tuollainen läheisyyden välttely on todella rikkovaa, joten mielestäni vaimosi toimii väärin, vaikka olisikin jostain turhautunut. Pitäisi aina miettiä miten toista koihtelee, silloinkin kun itseen sattuu. Jos vaimosi ei tahdo muuttua, eikä tunnista omia ongelmiaan. älä jää kiduttumaan itseäsi.
- zzzzzzzzzzzzzzzzzzzz
Vaikka olisi kuinka kiltti ja hyvä mies/vaimo, ei ehkä silti ole sopiva kumppanilleen. Etenkään jos toinen on uskossa, toinen ei.
- Kaketuomas
No, no.
Asia on niin, että vaimosi on täysin eri aaltopituudella kuin sinä.
Suurinta rakkautta on se, että annat vaimosi olla se, mikä hän on hampaineen karvoineen.
Ei ole vaimon aika olla rakkauden uskossa, vaan jokaisella on omat aikansa ja tapansa uskossaan.
Jos hän ei halua puhua, niin anna olla puhumatta.
Olet liikaa yrittänyt keskustella, ja se on alkanut häntä inhottaa.
Olet yrittänyt omalla rakkaudellasi eli omilla teoillasi saada hänet puolellesi.
Liian kovasti. Liika on aina liikaa ja siitä tulee painostavaa.
Et voi millään ilveellä ja tempulla kääntää hänen mieltään. Hänen on itse elettävä elämänsä ja ajateltava asiansa.
Äläkä hyvä mies ala tarjota fyysistä kosketusta ja hellittelyä, kun vaimo on torjuva.
Ehdotan, että jätät vaimon rauhaan niin pitkäksi aikaa, kun hän alkaa tehdä aloitteita suuntaasi. Jos alkaa.
Sitä ei kukaan voi tietää.
Rivien välistä luin, että vaimo kokee sinut painostavaksi uskosi vuoksi. Siksi hän on ärtyisä eikä kestä sinun olemustasi teet sitten jotain tai olet tekemättä.
Ensimmäinen ja tärkein neuvoni on, että hyväksyt vaimon erilaisuuden ja sen, ettei hän usko niin kuin sinä haluaisit. Älä manipuloi "hyvillä teoillasi" ja rakkaudellasi.
Anna hänelle tilaa.
Voit joutua olemaan pitkäänkin yksin avioliitossasi.
Se voi olla Jumalan koulua sinulle, että ymmärtäisit ettemme voi olla jumalia ja hallita toisen elämää. Vaikkakin se tapahtuisi rakkauden nimissä
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342016Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291065- 69880
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261768Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65759- 14739
- 83689
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132687Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213676- 26672