harvoin näkee ketään marja-, sieni- tms. metsässä?

Siinä olet aivan oikeassa.Naapurit ovat vielä kateellisia ja vihamielisiä,kun nämä ahkerat ihmiset poimivat marjoja heidän mailtaan.
Voi meitä laiskoja,kateellisia suomalaisia,hävettää olla suomalainen

Olisi ne marjat ja sienet hyvänä särpimen jatkona omassakin pakasteessa, mukavampi on istua ja marmattaa niitten kalleutta.

Viime kesänä autoilin noilla sivuteillä ja ykskaks huomion,kun minulle vilkutettin tienposkesta,luulin että tuttavako siellä.
Olin niin kaukana kotoa,että ei se voinut olla suomalainen,ei ollut thaimaalainen marjanpoiminta ryhmä oli.
Kerroin entiselle naapurille joka maansa jo myynyt aikoja sitten,hän oli vihainen,että ryöstetään metsään muuten mätänemään jääneet marjat.olin äimistynyt
Voi meitä suomalaisia ressukoita,sodassa me hävitään kaunis Karjala ja ollaan niin olevinaan omistavaa keskiluokkaa.Myymme maamme nyt ties mille unionille naurettavaa itsekeskeistä ajattelua

Jos joskus olet käynyt marja-sienimetsässä niin ymmärrät ettei ne marjat sienet kasva siinä asunnon, jopa kerrostalon nurkalla. Täytyy olla auto jolla mennä metsiin ja tuoda se suuri saalis myyntipaikalle.
Köyhällä ei ole autoa.

Minulla on auto ja marjastan ja sienestän myyntiin, enkä valita vaikka pensa maksaa, ensimmäiset 50kg mustikkaa menee auton kuluihin. Semmoista se on rahan repiminen metsästä!

Kuka sitä haluaa olla köyhä ja kerätä marjoja.
Minä haluan olla rikas ja syödä niitä.

Mene metsään!

Olimme Kreetalla mieheni kanssa aikoinaan,siellä oli pariskunta pesueineen jotka kertoivat ansainneensa lomarahat marjanpoiminnalla vaikka 80h tilan omistivat,että näin vaatimattomia me suomalaiset olemme

Minä kerään marjoja tutuista paikoista jotka ovet vuosikymmenien ajan olleet varmoja hyvistä ja puhtaista marjoista, samoilta alueilta sienetkin sitten syksymmällä.
Siinä tulee ulkoilu ja liikkeet, joskus heitän jalat puunrunkoa vasten pää sammaltyynylle, muutaman minuutin rentoutuksen jälkeen olo on taas kuin koululaisella aikoinaan.
Myyntiin en kerää, omatksi tarpeiksi kyllä, syön tuoreeltaan päivittäin aika reilusti tuoreita marjoja niin kauan kuin niitä metsistä löytyy.
Termospullossa kahvia ja hyvät eväät sitten kaatuneen puunrungolla, kaikesta voi tehdä nautinnon

kuka hullu marjaan enään uskaltaa, siellä on karhuja ja kauheita itikoita,

aikoinaan joksin pitki metsiä yksin marjassa kunnes törmäsin suteen ja myöhemmin karhuun, ei tee enään mieli marjaan ku on sydänvikanenki, säikäys jo tappaa ihmisen puhumattakaa karhun tai suden raatelemana,,,,

Meikäläinen käy marjoja poimimassa ja sieniä keräämässä.

Ei metsissä paljon ketään muita näy. Joskus siellä tosin on tavannut jonkun varsin viehättävän omaan ikäluokkaan kuuluvan naisihmisen.

ssa,,,



heh, kerrompa vanhan jutun,

olimme puolison kanssa marjassa, hänellä oli tapana olla aina joskus näköetäisyyttä kauempana,
noooh,, mä huutelin häntä aina silloin tällöin etten eksy, joku tuli näkökentään hänki marjastaja, nooh ku huono näkö niin kuljin aika kauan marjastajan perässä vällin puhua polopatin sitä sun tätä,
huh huh , ku vihdoin huomasin että kyseessä oli aivan outo ukko, säikähdin ja aloin huutelemaan omaa puolisoa, löytyhän se jostaki,
kaikkia sitä sattuu ku vanhaksi elää,,
varmaan outo kulkija oli mielissän ja utelias ku huomasi vieraan naisen seuraavan häntä,
osasi olla niin fiksu ettei tullu säiköttelemään eikä ruvennu tekemään tuttavuutta sen tarkemmin , enkä minäkää,, mua lähinnä hävetti,, mitä lienen puhua polopattanu, heh,, hänen ilokseen,,,

Olen nähnyt marjareissuilla kerran uroshirven huikene sarvineen.
Erään kerran ison peuralauman, kerran kauriin.
Ja kerran karhun jätöksen.

en yksin lähde metsään pitää joku juttukkaveri olla, kyllä ne eläimetkin pelkää ihmistä yhtäpaljon kuin me niitä.

Usein näin hirviä metsäreissuillani, yksin ja puolison kanssa, kyllä hirvet herättää kunnioitusta, varsinki syksyisin ku nillä on kiima aika,
mieheni varotteliki aina ettei tarvi liian uteliiana ja liian lähellä olla niitä, kannattaa kattoa piilopikka varalta, jos uros hirvi hyökkää se kyllä sorkillaan voi tappaa ihmisen,,

Voi olla joku leikkimielelläki edellisiä kirjoittanut, mutta eihän metsässä, luonnossa ole mitään pelättävää. Jos nyt jotain joku pelkää, niin ihminen se vain on asvalttiviidakossa.
Oonpa ollut monet kerrat Venäjän rajan tuntumassa Lieksan ja Ilomantsin suunnalla ihan yksiksein monet tunnit. Kyllähän siellä karhutkin marjastaa, ja susi pelästyy "sutta", joka laulaa hoilottelee välillä. Ainut pelättävä tilanne oli kerran, kun päätä nostaissain mustikkamättään tasolta, olin osua mahottoman
isoon ampiaispesään, oli hilkulla.

Kuutisenkymmentä vuotta varmaan on tullut ite kerättyä marjat ja sienet. Ukkoin kanssa oli sellanen työnjako, että hän puolukat poimurilla ja sienet, mie sitten muut marjat, mustikat, vatut, ja perheen kanssa sitten joltain tilalta mansikat.

Varmasti monille meistä on tuttua, että heti kun kynnelle kykeni, oppi kävelemään, mettään vaan vanhempien kanssa mukaan.

Ai niin, yks erittäin kurja lakan, hillan, muuraimen siis, keruureissu tyssäsi paarmoihin. No ei ukkoin ollu millänsäkään, mut mie sain kylläksein näistä herhiläisistä. Juoksin veneelle iso kuusenoksa käsissäin niitä paarmoja hätistelläkseni ja samalla huusin.....äkkiä sieltä pois, mie oon kohta menossa...no tulihan se.

Suden tyypilliseen elämäntapaan kuuluu ihmispelko (luonnonlaki: jos et pelkää vihollistasi, sinulle käy köpelösti), ja jos tämä ihmispelko on kadonnut, niin silloin voidaan puhua häirikköeläimestä, oli se sitten karhu, hirvi tai vaikka susikin.

Mistä alkaen on tullut voimaan käsitys, että suden tyypilliseen elämään ei kuulu pelätä ihmistä? Tämän pitäisi olla selvää, että jos susilaumat eivät pelkää ihmistä, niin tilanne on todella pahasti pielessä, ja luonnossa olevilla ihmisillä on silloin välitön hengenvaara, koska kylläinen susi makoilee paikoillaan päiväkausia ja sitten kun se lähtee liikkeelle, susilauma pyrkii vain saalistamaan ja tappamaan itselleen uutta evästä. Ei susi liikuskele ympäriinsä ajan kulukseen (eläimeltä puuttuu aikakäsitys!) eikä huvikseen (koska silloin kuluu energiaa hukkaan ja tämä on vastoin tarkoituksenmukaisen käyttäytymisen mallia!).

Onkohan tämä liian yksinkertainen asia tajuttavaksi luonnosta vieraantuneelle ihmiselle? Metsästämällä häirikkösudet pois jää jäljelle ihmispelkoinen osa populaatiosta ja laji säilyy luonnossa siinä ekolokerossa, johon se kuuluu ja johon luonto on sen tarkoittanut.

Luonnon pelkoahan liike-elänmä käyttää mahdollisimman paljon hyväkseen , kts.
http://www.taloussanomat.fi/harrastukset/2012/06/23/maksa-tai-luonto-nitistaa-sinut/201232014/139

Niinmeitä höynäytetään.