ei voimia erota

Jos avioliittosi painaa sinua pohjaan, niin täytyyhän sinun tehdä asialle jotan ennen kuin on liian myöhäistä etkä enää pysty. Olen itse samassa tilanteessa, tuntui että repeän kahtia, enkä saanut kunnolla nukutuksi kun mietin suhdettame. Mutta ainakin minua helpotti suuresti kun sain lopulta viikko sitten suuni auki ja kerroin vaimolleni että haluan avioeron. Eihän se todellakaan ollut mikään helppo keskustelu, eikä tietenkään parantanut parisuhdetta, mutta eihän sen ollut tarkoituskaan parantaa vaan lopettaa. Sen jälkeen kun asian sai alulle olen nukkunut paljon paremmin, eikä ole jatkuvasti tuntunut niin pahalta.

Ainakin omalta osaltani roikuin tilanteessa hieman liian pitkään, sillä olen ensimmäisen kerran sanonut ääneen vuonna 2007 hyvälle ystävälleni (epäilijöille, ei ollut naispuolinen ystävä), että mietin avioeron hakemista. En nyt muuten vuotta muistaisi mutta tilaisuus oli spesiaali. Ja ihan rehellisesti sanottuna tilanne ei vuosien varrella ainakaan ole parantunut, vaikka ehkä tasaisempiakin kausia on väliin mahtunut.

Tuossa vuosien varrella yritin pyytää puolisoani erinäisiin pariterapioihin ja vastaaviin, mutta hän ei suostunut. Mitä luulet suostuisiko oma vaimosi? Ei siinä mitään menetä jos kysyt. Jos saat hänet terapiaan ja jos se ei pelasta suhdetta, niin erosta luultavasti tulisi kuitenkin helpompi kun asiat on valmiiksi keskusteltu, ja puolisollasikin on ollut aikaa sulatella ajatusta erosta.

Tsemppiä!
No itselläkin prosessi sen verran pahasti kesken etten ole välttämättä mikään paras neuvomaan ketään, mutta voin ainakin todeta, että eipä olla ainoita tässä tilanteessa.

Rauhoitu, lepää, älä yritä yhtään mitään, hengitä, käy luonnossa, osta moottoripyörä, lähde kalaan vaikket osaisi kalastaa ;)

Ihan mitä vain mikä saa sut hetkeksi unohtamaan kaiken muun... Koeta irrottautua siitä mikä rasittaa. Aurinkoisempaa mieltä sinulle!

Pitää vaan sanoa toiselle suoraan, että erotaan, sitten helpottaa. Pilaat vain mol. elämän, kun pitkität ratkaisua. Elämän pitää mennä eteenpäin.

Tee palvelus molemmille ja hae ero, jos kerran olet masentunut. Anna vaimollesi ja itsellesi mahdollisuus mennä eteenpäin. Hae apuja ja puhu ystävillesi asioista, jakamalla saat voimia eteenpäin. Mutta älä pitkitä ratkaisua.

Avioliitto voi olla yksi syy masennukseen, mutta tuskin se on ainoa. Masennus on sairaus, jota pitäisi hoitaa. Parantuisitko eron myötä? Vai huomaisitko, että masennus jatkuu ja tuli tehtyä virhe?

Yleensä neuvotaan, ettei masentuneena pitäisi tehdä isoja elämää pysyvästi muuttavia ratkaisuja, vaan keskittyä ensin paranemiseen. Masentuneena kaikki näyttää synkältä. Kun masennus on hoidossa, voi arvioida tilannetta uudelleen.

Masentuminen ei pitäisi olla syy eroon, silloin tarvitaan sitä hoitoa ja pariterapiaa, sillä se masennus alistaa suhteen kireälle.
Toinen ei ehkä ymmärrä toisen olevan masentuneen, silloin tarvitaan sitä tukea sinne vastamäkeen, eikä karata pois.

ero olisi helpompaa jos ei olisi lapsia. Itse asiassa en ihmettele yhtään sitä että on nykyään noita perhetragedioita sattunut, kun tuska kasvaa sietämättömäksi voi niinkin käydä. (en nyt tarkoita sitä että itse tekisin lapsille mitään tai kenellekään, mutta tarkoitan että ei ihme ole että noita tapahtuu).

kun on niin yksinäinen avioliitossa, se ahdistaa

Entäpä pieni breikki yhteiselossa? Voisitko sanoa vaimollesi, että olo on ahdistunut ja haluat kokeilla helpottaako jos asut yksin? Puoli vuotta vuokralla jossain, missä lapset voivat käydä treffaamassa sinua? Tai sovitte, että käyt kotona heitä hoitamassa. Muutaman kk jälkeen alat ehkä nähdä kirkkaammin, onko kyse masennuksesta vai ottaako vaimo päähän. Tai ehkä molemmat. Totuushan on, että masentunutta ei innosta mikään, vähiten pitkän liiton jälkeen se puoliso. Itse olen synkistelyyn taipuvainen enkä usko, että syypää itutukseeni löytyy puolisosta. Mutta ehkä teillä näin on.

Voi tuntua heppoiselta neuvolta mutta toimii meillä. Ottakaapa vaimon kanssa pieni virkistysmatka vaikka Tallinnaan. Kahdestaan voi sitten jutella rauhassa vaikka siitä "yksinäisyydestä" ja tunteista ylipäätään.