Elän elämääni psyykkisistä syistä saiaraseläkkelle joutuneen naisen kanssa. Jaksaisin kyllä vielä, jos hän olisi nöyrä. Minä teen työtä kahdessa vuorossa, Yritykisessäni ,sitten talorempassa. Takkini tyhjenee. Vaimo nukuu päivät tai sitten katsoo telkkaria ja kuuntelee Novaa. Ei apua siivouksessa rampan jäjljiltä, ei lounasta.
Otin asian puheeksi juuri äsken. Minä olen olkoholistoinut ja mitä vielä.
Vaimoni dynastia pitää puolensa. Kukaan heistä ei ole mitään virhettä tehnyt. Ainoastaan paikallinen terveyskeskus, jossa nuo ennen aikaeiselle eläkkeelle siirtyneet ovat rasitteenna.
Voi minua, en taida jaksaa enää. Sanoivat jotkut joskus, sinulla on vain yksi elämä.
Niin mitä tekisitte jos olisitte minä?
Otin asian puheeksi juuri äsken. Minä olen olkoholistoinut ja mitä vielä.
Vaimoni dynastia pitää puolensa. Kukaan heistä ei ole mitään virhettä tehnyt. Ainoastaan paikallinen terveyskeskus, jossa nuo ennen aikaeiselle eläkkeelle siirtyneet ovat rasitteenna.
Voi minua, en taida jaksaa enää. Sanoivat jotkut joskus, sinulla on vain yksi elämä.
Niin mitä tekisitte jos olisitte minä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ruvetkaa tekemään yhdessä niitä hommia:)
Tehkää niistä hommista yhteinen juttu....mielikuvitusta liikkeelle!
Et ilmeisesti ole elänyt elämääsi psyykkisesti sairaan kumppanin kansaa. Psyykkinen sairaus ei ole vielä eron aihe. Jos siihen liittyy ylpeyden tunne ja suvun ymmärtämys, ylitse ulkopuolisten, silloin voimavarat voivat käydä vähiin.
Ei se mitään. Antaa palaa vain se lohduttaa:
http://www.youtube.com/watch?v=wdLCJvoLYe0
Äläkää nyt ainakaan erotko....
Miksi eI?
Aina on olemassa toivoa. Ero ei ole mikään ratkaisu. Asioista pitää keskustella ja voisit itse vähentää työtaakkaasi ...ajattele mikä on tärkeintä....maallinen omaisuusko? Häh?
Vai parisuhteesi...laita asiat tärkeysjärjestykseen!
Oma vinkkini: lopeta tuo maallisen omaisuuden perässä juokseminen!
Mielsit kirjoitetun mielesi mukaisesti. Sinulla on siihen täysi oikeus.
Mielsinkö?
Mielestäni mielsit.
Ootko ihan varma? Miten tuohon päädyit?
"Niin mitä tekisitte jos olisitte minä?"
Joisin vesisekkoo kissaviinoo
Jos lapsia ei ole, lähtisin suhteesta ja toivottaisin terveempää ja itsenäisempää loppuelämää. Hoitosuhteessa elämiseen vaaditaan ns. kutsumusta, ja kohdallasi oire takin tyhjenemisestä kertoo uupumisesta. Elä oma elämäsi, ennen kuin se on myöhäistä.
Lapsia on (oli). Molemmat poikani ovat jo itsenäisiä, elävät kotimme ulkopuolella. Ainoastaan lapsen lapset tarvitsevat meitä. Ne ovatkin pahin pulma ratklaisuja tehdessäni mieleni tasolla. Poikani tyttäret, ne viattomat lutuiset, niin ihanat ja rakastetettavat, kaipaavat ylitse muiden mummoansa (vaimoani).
Mitä minä sitten valitan? Enpä paljon mitään, vähään olen ollut tyytyväinen. Toki mieleni tasolla olen joskus harhaillut mielikuvitusmaailmassani, Kuvitellut/kokenut tasapainoisen parisuhteen. Nähnyt naisen, joka jotain tekee hyväkseni. Naisen, jolla on muutakin kuin puhetta omasta erinomaisuudestaan. Naisen, jolla on puhumisensa taustalla myös näyttöä.
Sinun elämänvaiheessa on aivan luonnollista pohtia omia ratkaisujaan ja tehdä uusia valintoja, vaihtoehtoisesti pohdinnan jälkeen päättää jatkaa, hieman uudesta valosta tihrustaen. Se punnitaan rakkaudessa. Kun otat toisen sellaisena kuin hän on, otat myös hänen sairautensa, ylpeytensä ja so on. Toista sinua ei tule, joten tee ratkaisusi, lapsiesi ja lastenlastesi vuoksi. Puolisoa voi rakastaa senkin jälkeen, kun yhdessä asuminen on päättynyt, siksi rakkautta annettiin niin paljon jaettavaksi.Ansaitset tutustua itseesi, nyt kun yhteisen elämänne hedelmät ovat kypsyneet. Ystävällinen neuvo, ennen kaikkea pidä huolta itsestäsi.
Rakkaudesta voi myös erota. Ei nyt ehkä liity tähän mutta rakkaudesta itseä ja toista kohtaa. Jos yhteiselo näyttää tuhoavan enemmän, kun rakentavan kahden välille, niin minusta on rakkautta osata luovuttaa.
Säästää toisiaan pahemmalta.
Pakkaisin kamppeet jo tänä iltana ja lähtisin. Kodin irtaimiston voi jättää eukolle, koska sun on mukavampi aloittaa puhtaalta pöydältä ja hankkia sellaiset lasit ja kahvelit kun itse haluat.
Cissi hyvä. Ei se noin helppoa ole kohdallani. Olen ensinnäkin periaatteen mies, aina ollut. En kuovuta koskaan. Toiseksi rasitteenani on ortodoksisen uskon avioliittosakramentin lupaus. Kolmanneksi ovat nuo lapseni lapset.
Kannattaisi vaihtaa periaatetta. Mitäs luulet jumalan tykkäävän siitä, että käytät kalliin elämäsi noin. Lentokoneessakin pitää laittaa happinaamari ensin itselle. Onpa hyvä esimerkki lapsenlapsille: kärsi ja sitten kuole.
.
Ota wälittömästi loparit
.