Toiveita yhteenpaluusta?

niin tai näin

Halusin kysellä muiden kokemuksia mahdollisesta yhteenpaluusta eron jälkeen.

Briiffinä siis oma tilanne. Pitkä tarina...

Erosin 4 kuukautta sitten tyttöstävästäni jonka kanssa seurustelin vajaa kolme vuotta. Erosta päätin minä, mutta en olisi halunnut itse erota. Päädyin eropäätökseen viikkojen harkinnan ja useiden keskustelun jälkeen, jonka lopputuloksena tajusin seuraavan: Tyttöystäväni ei ole valmis sitoutumaan, hän haluaa elää, kokea uusia asioita ja jostain syystä kokee minut esteenä omalle elämälleen. En halunnut pakottaa häntä suhteeseen vain sen takia, että itselleni ero tekisi kipeää joten erosimme.

Elimme suht tasaista elämää, olimme onnellisia ja rakastuneita, ainakin omasta puolestani. Itselläni oli aina tunne, että minun pitää pystyä tarjoamaan hänelle kaikki mitä hän haluaa. Puhuimme paljon omasta asunnosta ja muutenkin yhteisestä tulevaisuudesta. Siispä tähtäsin omassa elämässäni siihen, että pystyn hänelle tarjoamaan turvan elämässä ja oman yhteisen kodin.

Sain vihdoin alkuvuodesta varman työpaikan ja se tarkoitti sitä, että asuntolaina oli ensimmäistä kertaa mahdollista. Lainahakemus hyväksyttiin ja olin siis ainoa hakija, joten asunto oli tulossa vain ja ainoastaan minun nimiini ja maksettavakseni.

Katselimme yhdessä useita asuntoja ja sovimme muuttavamme jos jotain löytyy jo tämän vuoden aikana. Päätin kaikessa tässä onnistumisen huumassa kosia tyttöystävääni. Tähän hän vastasi ei...

Siitä alkoi alamäki, itselleni kosinnasta kieltäytyminen ei ollut millään tavalla ongelma vaan ymmärsin asian niin, että olemme ehkä vielä liian nuoria (minä 26v ja hän 23v) ollaksemme varmoja asiasta. Ajattelin, että ehkä hän on asian suhteen minua järkevämpi. Hän puolestaan tuntui ahdistuneen kosinnasta suunnattomasti ja alkoi pikkuhiljaa etääntyä ja kylmetä.

Tyttöystäväni alkoi kulkea juhlissa ja baareissa, kertoi minulle ihastuneensa johonkin toiseen. Kertoi tunteittensa muuttuneen ja ettei ole enää varma mitä haluaa. Ei halua enää asuntoa, ei halua sitoutua vaan haluaa uusia kokemuksia. Elää ja olla vapaa.

Hän ei tuntunut enää olevan millään tavalla oma itsensä.

Sitten läheinen ystäväni kuoli, mikä ajoi tietysti minut ehkä hieman sekavaan tilaan. Kaiken tämän keskellä tyttöystäväni ei liiemmin yrittänyt lohdutella tai auttaa vaikeana aikana vaan jatkoi baareissa ravaamistaan vaikka hyvin tiesi etten pidä siitä ja pyysi jopa välillä kuskiksi. Hän vietti usein aikaa ihastuksensa kanssa (joku vanha kaveri joka kulki aina baareissa mukana) vaan lupasi ettei heillä ole mitään vaan ovat vain ystäviä. Kuitenkin hän käyttäytyi minua kohtaan hyvin etäisesti, ei seksihaluja eikä mitään muutakaan läheisyyttä. Tulin tästä vainoharhaiseksi ja annoin itseni ajatella, että hän pettää minua (tähän väliin voin jo sanoa, että eron jälkeen on käynyt 100% selväksi ettei hän pettänyt, ainakaan fyysisesti). Oma vainoharhaisuuteni ei kuitenkaan antanut rauhaa ja yritin kalastella häneltä jotain varmistusta suhteeseemme, sitä ei tullut joten sekin ajoi minut eropäätökseen.

Tuossa tarinassa ei tietenkään ole kaikki yksityiskohdat ja se antaa ehkä liiankin negatiivisen kuvan exästäni, sillä en itsekkään ole täydellinen ja tein ennen eroa omat virheeni.

Eron jälkeen käyttäydyin erittäin sekavasti häntä kohtaan, pyytelin jatkuvasti häntä takaisin ja kerroin rakastavani häntä. Hän ei noteerannut näitä puheita millään tavalla vaan käyttäytyi entistä kylmemmin minua kohtaan, niinkuin mitään ei olisi välillämme ikinä tapahtunutkaan. En kuitenkaan haukkunut tai muutenkaan loukannut häntä.

Siinäpä se tarina lyhykäisyydessään eikä varmaan ole ainoa kaltaisensa. Eli erossa ollaan, minkäänlaista yhteyttä ei ole pidetty pariin kuukauteen (hänen pyynnöstään) ja jostain syystä edelleen haluaisin hänet takaisin. Vieläköhän tässä on toivoa? Tuntuu nimittäin siltä, että tämä ikävä ei häviä ihan heti.

11

742

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Ehkä nuppinikkari

      osais auttaa. EI mitään toiveita entisestä elämästä.

    • exät on exiä

      Jätä nainen rauhaan. Ei mikään ole niin kamalaa kuin uikuttava exä. Mutta älä tee samaa virhettä kuin minun ex. Ensin uikutti takaisin, sitten alkoi haukkumaan kun en halunnut. Haukkuu vieläkin, monta vuotta erosta. Mitenköhän olen niin tyhmä etten moista prinssiä enää huolisi vaikka olis viimeinen ukko maailmankaikkeudessa.

      • niin tai näin

        Joo tuo on jo tiedossa. Niinkuin sanoinkin, eron jälkeen ei oikein järki juossut enkä vaan malttanut olla pyytelemättä takaisin, my bad. Nyt taas järki on tullut jokseenkin takaisin enkä ole yhteyttä pitänyt.


      • Hei
        niin tai näin kirjoitti:

        Joo tuo on jo tiedossa. Niinkuin sanoinkin, eron jälkeen ei oikein järki juossut enkä vaan malttanut olla pyytelemättä takaisin, my bad. Nyt taas järki on tullut jokseenkin takaisin enkä ole yhteyttä pitänyt.

        Itselläni tuli myös avopuolison kanssa ero viiden vuoden seurustelun jälkeen, asuimme yhdessä kaksi vuotta. Poikaystäväni halusi myös jotakin uutta elämältä ja elää " vapaammin" Itsekkin laitoin vielä exälleni viestejä eron jälkeen ja yritin pyytää palaamaan yhteen, vaikka hänellä oli jo uusi ihastus ja hän selvästi jatkoi elämäänsä. Olin jotenkin niin sekaisin omien tunteiden kanssa etten osannut ajatella järkevästi. Tuntuu niin pahalta kuinka toinen ihminen voi jättää toisen ihmisen monen vuoden jälkeen ja jatkaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Itse olen ollut ihan rikki erostamme ja olen miettinyt kuinka pystyn jatkamaan elämääni. Kuinka olet selviytynyt nyt eron jälkeenne? Vaikeinta minulle tässä erossa on ollut yksinäisyys ja pelko etten rakastu enää.


    • jättänyt syystä

      saattaa tuntua, että toinen on kylmä ja välinpitämätön. Oikeasti häneen voi sattua todella paljon ja suojaa itsensä tietoisesti tai tiedostamattaan tunteettomalla muurilla. Näyttää ulos päin elävän jo täysillä vapaata elämää, mutta yksin hiljaisuudessa itkee pahaa oloaan.
      tiedän itse olevani nyt tällainen, tiedän siten selviäväni arjesta pahimman ajan yli. Enkä hauku exääni, kovalla työllä pidän itseni kasassa.

      • niin tai näin

        Voisitko kuvitella palaavasi exäsi kanssa yhteen tai haluavasi selvittää asiat? Olettaen ettei välillänne ole tapahtunut mitään suurempaa, esim. pettämistä tms?

        Itselläni on vielä siinä mielessä huono tilanne, etten oikein pääse tekemään mitään sillä exäni pitää yhteyttä kavereihini jatkuvasti "ns. omii" heidät ja he käytännössä asuvat jo hänen luonaan. Mitä kavereilta aina välillä kuulee niin tuntuu, että exä yrittää heidän kanssaan tehdä aika paljon samoja asioita kuin minun kanssani olisi tehnyt, niitä "meidän juttuja".

        Ei oikein ota selvää mitä siellä päässä liikkuu, käyttäytyy niinkuin ikävä olisi, muttei halua selvittää meidän välisiä ongelmiakaan. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta korjata asiat tai edes auttaa jos hänellä on vaikeaa, mutta kun ei saa mahdollisuutta.

        Itse pärjään yksinkin joten olen antanut kavereitteni mennä ilman sen suurempia valituksia, ongelmana on vaan se ettei oikein pääse uudessa elämässä alkuun kun ei voi tehdä niitä asioita mitä yleensä tekisi kavereiden kanssa. Ensi viikolla olisi tullut 3v täyteen.. prkl :)


      • ,
        niin tai näin kirjoitti:

        Voisitko kuvitella palaavasi exäsi kanssa yhteen tai haluavasi selvittää asiat? Olettaen ettei välillänne ole tapahtunut mitään suurempaa, esim. pettämistä tms?

        Itselläni on vielä siinä mielessä huono tilanne, etten oikein pääse tekemään mitään sillä exäni pitää yhteyttä kavereihini jatkuvasti "ns. omii" heidät ja he käytännössä asuvat jo hänen luonaan. Mitä kavereilta aina välillä kuulee niin tuntuu, että exä yrittää heidän kanssaan tehdä aika paljon samoja asioita kuin minun kanssani olisi tehnyt, niitä "meidän juttuja".

        Ei oikein ota selvää mitä siellä päässä liikkuu, käyttäytyy niinkuin ikävä olisi, muttei halua selvittää meidän välisiä ongelmiakaan. Haluaisin enemmän kuin mitään muuta korjata asiat tai edes auttaa jos hänellä on vaikeaa, mutta kun ei saa mahdollisuutta.

        Itse pärjään yksinkin joten olen antanut kavereitteni mennä ilman sen suurempia valituksia, ongelmana on vaan se ettei oikein pääse uudessa elämässä alkuun kun ei voi tehdä niitä asioita mitä yleensä tekisi kavereiden kanssa. Ensi viikolla olisi tullut 3v täyteen.. prkl :)

        Miksei kenellekään tule mieleen, ei seurustelun tarvitsekaan olla sitovaa eikä ahdistavaa. Ajatteletko että on velvollisuus sitoutua?
        Kummallinen pakko-oireisuus oli jo minunkin nuoruudessani ja monet erosivat sen tähden.
        Ei tietenkään hilluta ihan kenen kanssa vain. Odota jonkin aikaa ja katso mikä on luontevaa.


      • niin tai näin
        , kirjoitti:

        Miksei kenellekään tule mieleen, ei seurustelun tarvitsekaan olla sitovaa eikä ahdistavaa. Ajatteletko että on velvollisuus sitoutua?
        Kummallinen pakko-oireisuus oli jo minunkin nuoruudessani ja monet erosivat sen tähden.
        Ei tietenkään hilluta ihan kenen kanssa vain. Odota jonkin aikaa ja katso mikä on luontevaa.

        En ajatellut sitä sitoutumista niinkään velvollisuutena, toisaalta olen jälkikäteen huomannut ettei sillä olisi ollut niin merkitystä. Se vaan kaikessa tuossa huumassa, jotenkin nousi esiin ja olisi tosiaan ollut liian aikaista. Nyt jos saisin uuden mahdollisuuden niin antaisin asioiden mennä omalla painollaan niinkuin alunperinkin oli tarkoitus.


    • hhlö

      jotenkin tuntuu, että aloittajan tyttöystävällä ei nyt vaan ole ollut kovin syviä tunteita ylipäätään suhteessa. Toista ei voi pakottaa olemaan rakastunut, niin tuskallista kuin se voi ollakin. Voi myös olla että hän on ylipäätään sitoutumispelkoinen tai jotenkin rikki tunne-elämältään.Tälläisille ihmisille usein se kepeä bilettäminen on kaikki kaikessa.

      Surra saa ja pitääkin päättynyttä suhdetta, mutta ehdottomasti pidä pääsi pystyssä ja usko siihen, että olet ihan hyvä tyyppi. Hyvää kannattaa odottaa.

      • niin tai näin

        Kiitos tästä, näillä mennään =)


    • niintai näin

      Ajattelin tiedottaa kaikille, että yhteen sitä vaan vielä eksyttiin =) Saa nähdä miten tässä käy. Onnea vaan kaikille muille, jotka ovat samassa tilanteessa!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      1998
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1037
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      877
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      763
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      751
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      13
      725
    7. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      686
    8. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      685
    9. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      669
    10. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      210
      668
    Aihe