Kauanko suhteessa, miten suhde toimii ja kuinka luottavaisina olette sen suhteen? Oletteko etsineet rakastettavaa ja rakastavaa miestä vai siittäjää lapselle? Oliko siis focus se lapsi vai toimiva parisuhde, joka toimi, ja sitten halusitte lapsia?
Vastatkaa rehellisesti, kiitos!
Kauanko olitte parisuhteessa ennen lasta?
Suora kysymys
102
4542
Vastaukset
- Lunatar-72
Olimme olleet yhdessä 6 vuotta (avoliitossa puoli vuotta) ja yrittäneet lasta 1,5 vuotta, ennen kuin ensimmäisen kerran tärppäsi. Parisuhde oli se ensisijainen asia, kun mieheni kanssa tavattiin. Ajan myötä tuli selväksi, että huolimatta siitä, kuinka erilaisia olemme, sovimme yhteen kuin vakka ja kansi. Kihloihin mentiin puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Kun poikamme joutui heti synnyttyään olemaan sairaalassa ensimmäisen elinkuukautensa, muistan, kuinka lääkäri sanoi meille, että he olivat henkilökunnan kanssa pistäneet merkille, kuinka vahva parisuhde meillä on. Ei siinä paljon parisuhdetta ehtinyt miettiä, kun huoli lapsesta oli niin kova, mutta parisuhteemme oli alunperin niin vahva, että se näkyi ja kesti vaikeatkin ajat.
Nyt olemme olleet yli 12 vuotta yhdessä ja toinen lapsi on tulossa. Parisuhde on luonnollisesti muuttunut perheeksi tulon myötä, mutta kipinä on edelleen olemassa enkä voisi kuvitellakaan olevani kenenkään muun kanssa kuin nykyisen mieheni kanssa. :)- Aamuaurink0
Voii ihana juttu Lunatar... paljon onnea teille :)
- WwepQWEROQWERM
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN. - Niinpä niin
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.Joku paperilappunenko siitä suhteesta tekee aidon? Ei se naimisiinmeno muuta elämää miksikään muuksi, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Meillä on avoliitossa kaksi lasta ja naimisiin on joskus tarkoitus mennä, mutta en odota että se meidän arkeen ja elämään tulee mitenkään vaikuttamaan. Tai helpottaa tietysti siltä osalta, että itselläni on sitten sama sukunimi kuin muillakin perheenjäsenillä. - Lunatar-72
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.WwepQWEROQWERM: Heh, enpä ole tämän 12 vuoden aikana osannut tätä yhteiseloa ajatella IRTOSUHTEENA. :D Kaipa se sitä jonkun mielestä voi olla ja hänellä olkoon oikeus mielipiteeseensä. Me olemme kuitenkin sitoutuneet toisiimme ja naimisiin mennään, jos mennään, eikä se tule tapahtumaan kenenkään painostuksesta, vaan siksi, että haluamme niin. Nyt tämä riittää meille, sillä se, olemmeko "susipari" vai avioliiton auvoisessa satamassa, ei muuta tunteitamme toisiamme kohtaan suuntaan jos toiseenkaan. Suhde on onnellinen ja vahva, oli siviilisäätymme mikä tahansa, ja silloin on lapsellakin turvallinen olla. Miksi emme sitten mene naimisiin? Sen aika tulee, sitten jos ja kun tulee. ;)
Aamuaurink0: Kiitos mukavasta kommentista! :) - PASG0OWEf+okwf+ok
Niinpä niin kirjoitti:
Joku paperilappunenko siitä suhteesta tekee aidon? Ei se naimisiinmeno muuta elämää miksikään muuksi, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Meillä on avoliitossa kaksi lasta ja naimisiin on joskus tarkoitus mennä, mutta en odota että se meidän arkeen ja elämään tulee mitenkään vaikuttamaan. Tai helpottaa tietysti siltä osalta, että itselläni on sitten sama sukunimi kuin muillakin perheenjäsenillä.Ilmeisesti muuttaa aika paljon, koska ei uskalleta mennä AVIOLIITTOON.
Vielä kerran sanon: Ei voi olla LIITTOA, JOKA ON AVOIN. Se ei ole LIITTO.
Eli hommasin kaverin kanssa lapsia, nehän on tarkoitettu AVIOLIITTOON,
eli tuli hätäiltyä, vähän niinkuin vahingossa.
Mitäpä nimeä vaihtamaan, jos se kerran on vain paperilappusen veroinen toimenpide. - Uskalluksella
PASG0OWEf+okwf+ok kirjoitti:
Ilmeisesti muuttaa aika paljon, koska ei uskalleta mennä AVIOLIITTOON.
Vielä kerran sanon: Ei voi olla LIITTOA, JOKA ON AVOIN. Se ei ole LIITTO.
Eli hommasin kaverin kanssa lapsia, nehän on tarkoitettu AVIOLIITTOON,
eli tuli hätäiltyä, vähän niinkuin vahingossa.
Mitäpä nimeä vaihtamaan, jos se kerran on vain paperilappusen veroinen toimenpide.ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Eikä avoliitto ole missään merkityksessä mikään avoin liitto. Naimisiin mennään sitten kun se meidän mielestä on ajankohtaista, ei kenenkään muun mielipiteen vuoksi.
- dfpoQ REPKLM
Uskalluksella kirjoitti:
ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Eikä avoliitto ole missään merkityksessä mikään avoin liitto. Naimisiin mennään sitten kun se meidän mielestä on ajankohtaista, ei kenenkään muun mielipiteen vuoksi.
"Eikä avoliitto ole missään merkityksessä mikään avoin liitto."
Mitkä asiat pitää muuttua, ennenkuin se AJANKOHTAISUUS TULEE.
Kun ei uskota, että AVIOLIITTO kestää, ollaan kavereita.
Kokeillaan kymmenen vuotta.
No eipä ihme, kun avioeroprosentti lähentelee kuuttakymmentä.
Tämähän se on syy. Kun kaikki arvot elämässä on päin peetä. - näin..
dfpoQ REPKLM kirjoitti:
"Eikä avoliitto ole missään merkityksessä mikään avoin liitto."
Mitkä asiat pitää muuttua, ennenkuin se AJANKOHTAISUUS TULEE.
Kun ei uskota, että AVIOLIITTO kestää, ollaan kavereita.
Kokeillaan kymmenen vuotta.
No eipä ihme, kun avioeroprosentti lähentelee kuuttakymmentä.
Tämähän se on syy. Kun kaikki arvot elämässä on päin peetä."Mitkä asiat pitää muuttua, ennenkuin se AJANKOHTAISUUS TULEE."
No ensimmäisenä tietysti se, että molemmista ajankohta tuntuu hyvältä ja päästään yhteisymmärrykseen siitä minkälaiset häät halutaan. Lisäksi odotellaan sellaista kesää, että en ole raskaana eikä ole pientä vauvaa niin saadaan juhlia sitä tärkeää päivää ilman, että pitää hoitaa lapsia kesken häiden ja hääyönä.
En edes tiedä miksi tätä perustelen, kun se on meidän kahden välinen asia eikä kuulu kenellekään muulle. Eikä avioeroprosenteilla ole mitään väliä, meidän suhde kestää ihan yhtälailla, oli vihkisormukset tai ei. - milloin viimeksi?
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.Mikä liitto se sellainen avioliitto on, jossa on liuta tenavia ja alkoholin voimalla hakataan puolisoa?
- Miten voit
dfpoQ REPKLM kirjoitti:
"Eikä avoliitto ole missään merkityksessä mikään avoin liitto."
Mitkä asiat pitää muuttua, ennenkuin se AJANKOHTAISUUS TULEE.
Kun ei uskota, että AVIOLIITTO kestää, ollaan kavereita.
Kokeillaan kymmenen vuotta.
No eipä ihme, kun avioeroprosentti lähentelee kuuttakymmentä.
Tämähän se on syy. Kun kaikki arvot elämässä on päin peetä.tuomita, että kaikki arvot ovat elämässä päin peetä, jos pariskunta ei ole vielä syystä tai toisesta naimisissa? Eihän se avioliittokaan enää nykypäivänä takaa suhteen kestävyyttä. Suhteen, oli se sitten seurustelusuhde, avoliitto tai avioliitto, kestävyyteen vaikuttaa kahden ihmisen välinen vuorovaikutus, ystävyys, rakkaus, luottamus ja sitoumus, ei siviilisääty. Kaksi ihmistä voivat sitoutua parisuhteeseen ilman avioliittoa ja ihan yhtä vakavissaan kuin avioliitossakin.
Tämä on yksi niitä asioita, joka jakaa ihmiset tasan kahtia: niihin, jotka vannovat avioliiton nimeen ja niihin, joille parisuhde on tärkeämpi kuin instituutio. - Anonyymi
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.:DDDDDD
- Anonyymi
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.Avoliitto on suhde jota ei ole vahvistettu virallisesti, usein vielä todettu että avoliitot ovat onnellisempia se kun avioliitot. Liitto on kahden ihmisen oma päätös olla yhdessä
Avoliitto on myös oikea suhde ei se papin aamen suhdetta muuta miksikään ainoastaan paperilla.
Rakkaus toisiinsa ei oikeastaan tarvitse kenenkään muun hyväksymistä,kun ainoastaan nämä kaksi jotka päättävät olla avoliitossa. - Anonyymi
Niinpä niin kirjoitti:
Joku paperilappunenko siitä suhteesta tekee aidon? Ei se naimisiinmeno muuta elämää miksikään muuksi, kuin mitä se tällä hetkellä on.
Meillä on avoliitossa kaksi lasta ja naimisiin on joskus tarkoitus mennä, mutta en odota että se meidän arkeen ja elämään tulee mitenkään vaikuttamaan. Tai helpottaa tietysti siltä osalta, että itselläni on sitten sama sukunimi kuin muillakin perheenjäsenillä.Voi niin moni on avoliitossa tänään ettei sitä kukaan katso miksikään ihmeeksi . Minunkin tyttäreni oli 14 vuotta avoliitossa ja kun heidän lapsensa oli 13 vuotias menivät avioliittoon , ja se paperi että,ovat aviossa ei mitenkään muuttanut heidän suhdettaan . Niin että,kukin päättää itse miten haluaa elää toisen kanssa .
- Anonyymi
WwepQWEROQWERM kirjoitti:
Edelleenkään en ymmärrä mikä on AVOLIITTO ????
Miten joku voi KEHUA olevansa AVOLIITOSSA ???
Kyllä totuus on se, että asuu yhdessä, mutta ei se mikään LIITTO ole.
Ja lapset kuuluvat oikeaan AVIOLIITTOON, EI MIHINKÄÄN IRTOSUHTEESEEN.Kyllä lapsi tietää ketkä on heidän vanhempiaan eivätkä lapset edes ajattele onko vanhemmat aviossa vai ei.
- Anonyymi
PASG0OWEf+okwf+ok kirjoitti:
Ilmeisesti muuttaa aika paljon, koska ei uskalleta mennä AVIOLIITTOON.
Vielä kerran sanon: Ei voi olla LIITTOA, JOKA ON AVOIN. Se ei ole LIITTO.
Eli hommasin kaverin kanssa lapsia, nehän on tarkoitettu AVIOLIITTOON,
eli tuli hätäiltyä, vähän niinkuin vahingossa.
Mitäpä nimeä vaihtamaan, jos se kerran on vain paperilappusen veroinen toimenpide.Niin missäs lukee niin että lapset on tarkoitettu violiittossa ayntyviki. Ei kuule missään , ja tänään on asiat muuttuneet siitä kun 50 mentiin äkkiä naimisiin kun alettiin odottaa lasta, niitä liitoista ei tullut mitenkään onnellisia kuk nyt pakko avioliitosta tykkää
Joten avo liitto on ihan tavallinen asia nykyaikana , mutta usein jos avoliitossa aletaan vaikka rakentamaan talo niin mennään avioon sillä juridiset asiat tulee helpommaksi hoitaa kun ollaan aviossa, silti ei kaikki edes mene avioon silloinkaan , vaan kirjoittavat tarvitsevat paperit yhdessä . Joten sinä saat huopata avioliitto asiaasi miten kauan haluat sen huopaaminen tuloksena ei kukaan tule menemään avioon , kukin päättää ihan itse miten haluaa elämänsä elää , ja rakkautta jos on elämässä niin sitä ei mitenkään vahvista että pitäis lujaa mennä avioon . - Anonyymi
milloin viimeksi? kirjoitti:
Mikä liitto se sellainen avioliitto on, jossa on liuta tenavia ja alkoholin voimalla hakataan puolisoa?
Ihan niin sellaisia avioliittoja on paljon kun toinen hakataan tämän tästä , niin että erohan siinä tulee kun aikansa hakkaa juovuksissa , niin että avioliitto sellainenkin on kaamea
- ..
Sanon miten ystävilleni on tapahtunut,koska itselläni ei,vielä lapsia ole vaikka mies on rinnalla. Eräs ystäväni ehti olla miehensä kanssa vain 1,5v yhdessä,kun hän sai lapsen ja he ovat edelleen yhdessä ja siitä on aikaa 7v. Nykyään heillä on 2 lasta ja kolmas tulossa :) Toinen ystäväni oli 3v miehensä kanssa,kun sai lapsen ja onnelisia ovat. Olen oman mieheni kanssa ollut 1,5v yhdessä ja lapsia ei tällähetkellä ole suunnitelmissa,vaikka mies olisi asiasta innoissaan. Itse haluan odottaa muutaman vuoden,kun ei tällähetkellä ole sellainen olo,että olisin valmis. Tosin,jos vahinko sattuisi että raskaaksi tulisin,niin luulen että lapsen pitäisin..
- rehellinenvastaus
Yhdessä ollaan oltu 13 vuotta, todella luottavaisin mielin edelleen :) Viime kesänä minusta alkoi tuntua siltä, että lapsi saa tulla jos tullakseen. Mies halusi jo pari vuotta ennen mua lapsen mutta itse olin vasta viime kesänä siihen valmis. Raskautta yritettiin noin 8 kk, nyt on raskausviikkoja 16. Minulle on tärkeää parisuhteen toimivuus ja molempien toive tulla vanhemmaksi.
- fisutt
Parisuhdetta oli takana n. 2,5 vuotta kun alettiin esikoista yrittämään. Nyt yhteistä taivalta takana 5,5 vuotta ja kaksi lasta. Hyvä aika lapselle alkoi olla kun oltiin ostettu asunto, itselläni alkoi olla koulu loppusuoralla ja molemmilla vakituinen työ. Ja parisuhde tietysti hyvällä pohjalla. Haaveissa tulevaisuudessa kolmas lapsi, uusi asunto ja avioliitto.
- The MÄN
Kyllähän 10 vuotta kannattaa olla yhdessä, jos meinaa ettei perheen takia vain yhdessä yritetä. Meillä melkein noin 15-vuotta yhteistä eloa oli takana kunnes aloimme haluamaan lapsia. Nyt on eka tulossa ja ei kyllä stressaa yhtään kun voi parisuhteeseen luottaa, kun 16 vuotta täynnä ylä- ja alamäkiä:)
Paljon näkee onnettomia, mutta ne tekeekin kapset liian pikaiseen ja kun muutkin, vaikka lapset ei ole niiden juttu. - kpö
The MÄN kirjoitti:
Kyllähän 10 vuotta kannattaa olla yhdessä, jos meinaa ettei perheen takia vain yhdessä yritetä. Meillä melkein noin 15-vuotta yhteistä eloa oli takana kunnes aloimme haluamaan lapsia. Nyt on eka tulossa ja ei kyllä stressaa yhtään kun voi parisuhteeseen luottaa, kun 16 vuotta täynnä ylä- ja alamäkiä:)
Paljon näkee onnettomia, mutta ne tekeekin kapset liian pikaiseen ja kun muutkin, vaikka lapset ei ole niiden juttu.Ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, joka pitäisi olla yhdessä. Ja tässä keskustelussa ei kysytty mikä sinun mielestäsi se oikea aika tehdä lapsia tai "kenen juttu" se on.. Että tollaset kaikki tietävät on sit ärsyttäviä.
- Pomarkku
kpö kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, joka pitäisi olla yhdessä. Ja tässä keskustelussa ei kysytty mikä sinun mielestäsi se oikea aika tehdä lapsia tai "kenen juttu" se on.. Että tollaset kaikki tietävät on sit ärsyttäviä.
No kyllä sen nyt jumalauta jokainen tajuaa, että mahdollisimman kauan ennen lapsia parisuhteessa on parempi! Mitkään lapset tai prinsessahäät eivät saa olla parisuhteen kestämisen ja parisuhteessa olemisen syynä. VITTU!
- ruahhahhahhaaaaa
kpö kirjoitti:
Ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, joka pitäisi olla yhdessä. Ja tässä keskustelussa ei kysytty mikä sinun mielestäsi se oikea aika tehdä lapsia tai "kenen juttu" se on.. Että tollaset kaikki tietävät on sit ärsyttäviä.
Tää tyttö oli vissii etsimässä lpaselleen siittäjää;) hahhahhaaa
No menikö nyt pasmat sekaisin? Mutta oikeesti hei; älä tee lapsia mihinkään alle 10 vuoden suhteisiin. Etsi rakkautta, älä siittäjää tai leikkikaveria kotisleikkiin;) - Eli mielestäsi
The MÄN kirjoitti:
Kyllähän 10 vuotta kannattaa olla yhdessä, jos meinaa ettei perheen takia vain yhdessä yritetä. Meillä melkein noin 15-vuotta yhteistä eloa oli takana kunnes aloimme haluamaan lapsia. Nyt on eka tulossa ja ei kyllä stressaa yhtään kun voi parisuhteeseen luottaa, kun 16 vuotta täynnä ylä- ja alamäkiä:)
Paljon näkee onnettomia, mutta ne tekeekin kapset liian pikaiseen ja kun muutkin, vaikka lapset ei ole niiden juttu.30-vuotias tai vanhempi sinkku voi haudata lapsihaaveet kokonaan? Jos ei parisuhdetta vielä ole, eikä alle 10-vuoden sisällä "voi" lapsia tehdä.
- Just noin...
Eli mielestäsi kirjoitti:
30-vuotias tai vanhempi sinkku voi haudata lapsihaaveet kokonaan? Jos ei parisuhdetta vielä ole, eikä alle 10-vuoden sisällä "voi" lapsia tehdä.
Kyllä!!! Olet aivan oikeassa. Ei voi tehdä lapsia jos ei ole rakkautta joka kestänyt 10-vuotta.
- kpö
ruahhahhahhaaaaa kirjoitti:
Tää tyttö oli vissii etsimässä lpaselleen siittäjää;) hahhahhaaa
No menikö nyt pasmat sekaisin? Mutta oikeesti hei; älä tee lapsia mihinkään alle 10 vuoden suhteisiin. Etsi rakkautta, älä siittäjää tai leikkikaveria kotisleikkiin;)Ja kukahan noin sanoi? Että tämä palsta on täynnä näitä toisten asiat paremmin tietäviä nysvääjiä. Hankkikaa oma elämä, meillä sellainen on sekä miehellä että mulla niin ettei tarvitse päteä kenenkään toisenkin asioihin :)
- Anonyymi
Eli mielestäsi kirjoitti:
30-vuotias tai vanhempi sinkku voi haudata lapsihaaveet kokonaan? Jos ei parisuhdetta vielä ole, eikä alle 10-vuoden sisällä "voi" lapsia tehdä.
jep, 34 -vee ja ollut yhdessä nykyisen kumppanin kanssa vuoden, tuskin odotan kymmentä vuotta ennenkuin alan tekemään lapsia. Luulen että kahden vuoden päästä pistän ekan tulille.
- babykicks
Alle puolenvuoden seurustelun jälkeen mies kosi ja lapsen laskettu aika on tasan vuosi kihlauksesta..Nopeeta toimintaa, mutta tässä yli 30 v. iässä sitä on turha miettiä kun kumpikin haluaa samoja asioita elämältä.. Toki olimme tunteneet ennen seurustelua,ja puhuneet paljon tällaisista asioista mutta se ei nyt mielestäni vaikuta millään tavalla. Ei elämää voi suunnitella, tiedän tapauksen missä naimisissa oleva pariskunta odottaa toista lasta ja mies rakastuu toiseen naiseen ja muuttaa hänen kanssaan asumaan ennen toisen lapsen syntymää.... Että näinkin vio käydä... (en todellakaan tiedä miten tuollaisesta voisi selvitä varsinkaan tässä tilassa)
Haluamme tarjota lapselle vakaan kodin jossa vanhemmat tukevat a rakastavat niin lasta kun toisiaankin, ja toivon että näin myös tapahtuu, ainakin olemme luvanneet kaikkemme antamaan...- halleluujaaaa
No ei muuta ku avioeroa odotellessa sitten -eikö?
- leijonaemo..
Tapasimme marraskuussa 2003, toukokuussa 2008 menimme kihloihin, esikoinen syntyi maaliskuussa 2010, toisen lapsen la elokuussa 2012 :)
Esikoista yritimme 8kk
Parisuhde toimii hyvin. Itse olisin ollut valmis lasten tekoon jo aiemmin. Varmaan 2 vuotta asiasta puhuimme :) Toisen lapsen kohdalla mies teki "aloitteen"..- Pomarkku eilen todis
"Itse olisin ollut valmis lasten tekoon jo aiemmin."
- Juu ne on ne naisen hormoonit menee järjen ja vastuullisuuden edelle usein.
Siihen kun epäonneksi sattuu sitten joku parisuhteissa epäonnistunut mulkero vastakappaleeksi, jooka haluaa kahlita sen yhden naisen, niin sehän laskee heti sisään. Menee joku vuosi ja eukko on silmät mustana kuin Tao Tao, ukko kulkee, juo, alistaa henkisesti ja fyysisesti. Turvakodin neuviojen mukaan nainen hakee eroa, kun mies on taas kerran putkassa hakattuaan ihmisiä ja jopa lapsiaan.
- Kett.
Tässä ollaan vähän päälle 4,5v oltu yhdessä, joista reilu 1,5v naimisissa. Yhteen muutettiin puolen vuoden seurustelun jälkeen ja vuoden yhdessäolon jälkeen mentiin kihloihin. Nopeastihan se alkuun meni, mutta meni asiat vaan niin luonnollisesti että mitä sitä pakosta hidastelemaan. Eikä tarvinnu katua.
Ite aina olin ollut sitä mieltä, etten naimisiin mene saati hanki lapsia..No niin se mieli sitten muuttui, kun se oikea mies tuli elämään.:) Kai aina ajattelin, etten sellasta miestä saakkaan ketä mua kattelis loppuelämän, joten mikä järki mennä naimisiin ja lapsia hankkia. Kerrankin voin sanoa hyvin mielin, että onneksi olin väärässä..:D
Parisen vuotta tässä on menty ilman ehkäisyä, ajatuksella että tulee jos on tullakseen. Silti se oli yllätys, kun tuossa joku aika sitten tein raskaustestin ja plussaa näytti. Laskettu aika olis joulukuussa, odottavan aika on pitkä.:) - Rakas lapsi
4 vuotta yhdessä ennen kuin tulin raskaaksi. Emme asuneet yhdessä, enkä ehkä olisi halunnutkaan. Mies halusi, että teen abortin, mutta jokin ihme pisti vastaan enkä suostunut. Nyt aikaa kulunut tuosta jo 15 vuotta ja lapsi on vaan niin rakas kummallekkin:)
- gh
eka syntyi, kun oltiin oltu 9 vuotta, toinen tulossa, 16 vuotta.. Kyllä on ollut kriisejä ja avioerokin oli suunnitteilla sen 7 vuotta :)
- AVOIMUUTTA KIITOS
Ok. Hankitte sitten lapsen laastariksi? Toivottavasti on hyvä liimapinta ja pysyy;)
Ei vaan tähän ketjuun vastaa taas kaikki ne joilla mennyt hyvin tai jotka teeskentelee että hyvin menee. Ollaanpa rehellisiä, ja niitä erojuttujakin kiitos.
Eli jos on vaikka uudelle miehelle raskaana jn jne??
Olihan se selkeä juttu, että tänne kaikki tulee kertomaan tai teeskentelemään onnistumiset, mutta avoimuus saattaisi auttaa ennaltaehkäisemään perhesurmia ym. - Lunatar-72
AVOIMUUTTA KIITOS kirjoitti:
Ok. Hankitte sitten lapsen laastariksi? Toivottavasti on hyvä liimapinta ja pysyy;)
Ei vaan tähän ketjuun vastaa taas kaikki ne joilla mennyt hyvin tai jotka teeskentelee että hyvin menee. Ollaanpa rehellisiä, ja niitä erojuttujakin kiitos.
Eli jos on vaikka uudelle miehelle raskaana jn jne??
Olihan se selkeä juttu, että tänne kaikki tulee kertomaan tai teeskentelemään onnistumiset, mutta avoimuus saattaisi auttaa ennaltaehkäisemään perhesurmia ym.Avoimuutta kiitos: Olen kuule monesti miettinyt, olemmeko mieheni kanssa jotenkin epänormaaleja, kun ihan oikeasti olemme edelleen 12 vuoden yhdessäolon jälkeen hulluna toisiimme! :) Niin paljon kun ympäriltä onnelliseksi luullut pariskunnat eroavat tai vehtaavat toisten kanssa.
Ei se ole urbaani legenda, että vielä vuosienkin jälkeen toisiinsa rakastuneita pariskuntia on olemassa (omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta). Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jos vielä vuosien ylä- ja alamäkien jälkeen rakastaa toista ja eikä halua olla kenenkään toisen kanssa, voisi ainakin elää toivossa, että tämä kestää loppuelämän. - uunotar
Lunatar-72 kirjoitti:
Avoimuutta kiitos: Olen kuule monesti miettinyt, olemmeko mieheni kanssa jotenkin epänormaaleja, kun ihan oikeasti olemme edelleen 12 vuoden yhdessäolon jälkeen hulluna toisiimme! :) Niin paljon kun ympäriltä onnelliseksi luullut pariskunnat eroavat tai vehtaavat toisten kanssa.
Ei se ole urbaani legenda, että vielä vuosienkin jälkeen toisiinsa rakastuneita pariskuntia on olemassa (omat vanhempani ovat olleet yhdessä yli 40 vuotta). Eihän sitä koskaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta jos vielä vuosien ylä- ja alamäkien jälkeen rakastaa toista ja eikä halua olla kenenkään toisen kanssa, voisi ainakin elää toivossa, että tämä kestää loppuelämän.Niin oliko teillä lapsia?
- Lunatar-72
uunotar kirjoitti:
Niin oliko teillä lapsia?
Uunotar: Jo viestiketjun alkumetreillä kerroin, että 6 vuoden yhteiselon jälkeen tuli ensimmäinen ja nyt yli 12 vuoden yhteiselon jälkeen on tulossa toinen joulukuussa. Ensimmäistä yritettiin 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi ja tämä toinen on ollut tervetullut viimeisen 6 vuoden ajan, tosin nyt vasta tärppäsi. :)
Ollaan tunnettu kolme vuotta, seurustella alettiin vuosi sitten. Neljän kuukauden seurustelun jälkeen muutettiin yhteen, kuukauden päästä muutosta tulin raskaaksi (molempien tahdosta), noin yhdeksän kuukautta seurusteltuamme menimme kihloihin. Lapsi syntyy parin kuukauden sisällä ja on todella odotettu :) Rakastamme toisiamme ja parisuhde voi hyvin - nyt ja tulevaisuudessa, sillä ollaan todellakin oikeat ihmiset toisillemme, ei ikinä riitoja tai mitään, ollaan useimmista asioista samaa mieltä ja makuuhuoneen puolellakin menee hyvin. Tulevaisuuden suunnitelmat on myös samankaltaiset, ehkä parin vuoden päästä sitten avioliittoon...
- lykkyä pyttyyn
Justiisa joo...Huhhuh...en vaivaudu edes vastaamaan, kun oikeesti sun pitäis tajuta tään asian vakavuus nyt. Mutta tsemppiä yyhoona sitten joskus, kun se ero tulee..
- saa mitä tilaa
avoimiahan täällä ihmiset on tainnu ollakkin, juurihan tuossa sanoi eräskin että kriisejä on ollu.. Jos halusit kokemuksia , sait kokemuksia. Ei se väärin ole että ihmisillä menee hyvin..
itse en ainakaan sanonut parisuhteen olevan helppoa kun itse on raskaana, uusi koti, uusi kaupunki, ylipäätään uusi elämäntilanne, mutta meillä on kaikesta selvitty puhumalla, välillä huutamalla, välillä itkemällä.. nukkumaan ollaan aina menty hyvillä mielin- Gaaaamoon tytöt
Niin mutta meneekö ihmisillä hyvin? Mielstäni ei. Tämä on yhtä teatteria..Kyllä mitä lehtiä lukee ja ihmisiä kuuntelee, niin hmisillä menee huonosti.
Kyllä kukaan ei usko, että kaikilla on vain positiivisia kokemuksia. Ehkä raskausaika vaan jotenkin sumentaa tosiasiat. Tuossakin joku mertoi, että lasta odottaa jollekin pienen tuntemisen jälkeen, niin onhan se selvä, että uskoa pitää itseensä, mutta kylläpä siitä ei hyvä tule melkoisella varmuudella.
MIettikää: alkuhuumassa hankitaan lapsia, kun pitäisi nauttia toisesta ja opia sitä tuntemaan. Gamoon hei!
Itselläni menee tällä hetkellähyvin, mutta ei minullakaan niin hyvin mene että viitsisi alkaa teeskentelemään onnellisempaa kuin on:)
- gh
ennen kuin raskauduin toisen kerran, elämä oli ollut parisuhteessa pitkään tasaista ja seesteistä. Edelleenkään ei tapella mistään, keskustellaan aika paljon myös niistä virheistä mitä ei halua toistaa.
- Gaaaamoon tytöt
aijjaa...No se on mahtava kun ette kykene suhteessa edes riitelemään, kun pelkäätte toisianne..Mutta oivottavasti juttelette muustakin kuin säistä;)
Sitä se on tossukan kanssa eläminen, mutta toivottavasti jaksat sitä hissukkaa.
- gh
juu, jutellaan, yhteiskunnasta, politiikasta, taloudellisista tilanteesta kreikka, espanja, Halla-Aho, Timo, Soinit, naimisesta, musiikista, leffoista ym. Ei tule vaan riideltyä. Se johtuu siitä, että ollaan onnellisia:)
- katsos kun
"Se johtuu siitä, että ollaan onnellisia:) "
- No eikä johdu, vaan siitä, että ette uskalla riidellä. Olette hisukoita. Se on ok jos tyydytte siihen puhumaan toisten asioista kohtaamatta omaa elämäänne. Itse en jaksaisi! Seksielämänne on varmaan jotain ihan shaissee? Nio sekin ok, jos se teitä tyydyttää.. - katsos kun
katsos kun kirjoitti:
"Se johtuu siitä, että ollaan onnellisia:) "
- No eikä johdu, vaan siitä, että ette uskalla riidellä. Olette hisukoita. Se on ok jos tyydytte siihen puhumaan toisten asioista kohtaamatta omaa elämäänne. Itse en jaksaisi! Seksielämänne on varmaan jotain ihan shaissee? Nio sekin ok, jos se teitä tyydyttää..MItä muuten naimisesta puhutte? Onko se tätä: Ukko "voi kunhan saan sen uuden Sildenafil -reseptin, niina annan sinulle kullia". Akka - voi että odotan sitä kuukauden päästä olevaa lääkäriaikaasi kun haet set erektiolääkereseptin ja annat minulle kilkkaraa takaapäin ja röhkit kuin sika..sitten alatte puhumaan kreikan valuuttakriisistä
- pientä provosointia?
sun on nyt hieman vaikea sanoa mikä on teatteria ja mikä ei .. Mikä sinä olet sanomaan olenko lyhyen tuntemisen jälkeen rakkauden huumassa päättänyt tehdä lapsia , vai olenko koko elämäni etsinyt ihmistä jonka kanssa teen lapset ja sen kun löysin ryhdyimme tuumasta toimeen.. omat vanhempani olivat naimisissa ennen kun sain alkuni ja onni ei siltikään kantanut. kaikkea ei voi mitata ajalla
- ghghj
Meillä meni näin 3/2009 alettiin seurustelee. 1/2010 lopetettiin ehkäsy.Ja esikoinen syntyi 6/2011 ja seuraavalla LA 11/2012 meillä vaan kaikki loksahti yhteen ja ei odoteltu sen kauempaa koska ikää molemmilla jo 30v.. Jos ei oltais näin vanhoja oltais varmaan odotettu kauemmin.
- kylläh
Joo että eroa ja ongelmia odotellessa..
- ghghj
kylläh kirjoitti:
Joo että eroa ja ongelmia odotellessa..
ai eroa että ongelmia tiedossa??? No jokaisella omat mielipiteet. tässä sitä 3v yhessä oltu ja odotellaan vieläkin sitä ensimmäistä riitaa. koska ei olla vielä kertaakaan riidelty..
- menopeli89
Meillä niin että vuoden seurustelun jälkeen muutimme yhteen. Kyseessä oli enemmän järkiratkaisu. Kummallakin lyhyempi matka kouluihin ja vuokra kivasti puolittui. Nyt kolmen vuoden yhdessä asumisen jälkeen on ihan tarkoituksella pullat uunissa ja laskettu aika ensivuoden tammikuussa. Meillä se rakkaus kasvoi ajan myötä tähän pisteeseen mitä on ja kokoajan tuntuu vahvemmaksi tulevan. Ajatuksena on sitten kaheksankymppisinä mennä naimisiin. Ikää meillä 22 ja 26.
- kylläh
No se on kuulka kriisit edessäpäin vielä...Olisitte vaan seukanneet pitempään..
- ladihfasdjghsjögh
Ajattelin ensin olla rohkee ja kertoo oma tarinani, mut luettuani miten täällä hyökätään sellasten kimppuun jotka on saanu lapsia nopeesti ni en taija kertoo..
Mietin vaan, että miks joillekkin on niin tärkeetä päästä mollaamaan toisten elämää, vaikka nyt lapsen hankkimisen kannalta? Jotkut seurustelee 10-15 vuotta onnellisina, sitten tulee ero. Jotkut päättää hankkii lapsen kuukauden seurustelun jälkeen ja eläävät onnellisina elämänsä loppuun asti. Joillakin kaikki menee täysin käsikirjotuksen mukaan kun joku toinen taas saattaa olla TÄYSIN varma tulevaisuudesta, mutta huomaakin olleensa väärässä. Pointti on se, että ihmiset on erilaisia, eikä kukaan (itsekkään) voi tietää mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. elämää ei voi käsikirjoittaa. On ihan sama miten hyvin suunnittelet koulusi, urasi, hääsi, perheesi... et voi kuitenkaan koskaan taata että kaikki menee suunnitelman mukaan.
Tärkeintä on toimia tilanteen mukaan, harkita, tunnustella, keskustella. Ja OTTAA VASTUU ratkaisuistaan. Jos Päättää hankkia lapsia niin silloin pitää kantaa vastuunsa kestäspä liitto kasassa tai ei. Kukaan ei voi luvata että jos olet 10 vuotta onnellisesti suhteessa niin se myös jatkuu niin lopun elämäsi. Elämäntilanteet muuttuu ja siinä on kuljettava mukana.- kylläh
Harvemmin se ero tulee jos on 10 vuotta yhdessä ennen lapsia. Sitä tosiasiaa et muuta edes sinä!
- Aivan hyvin..
kylläh kirjoitti:
Harvemmin se ero tulee jos on 10 vuotta yhdessä ennen lapsia. Sitä tosiasiaa et muuta edes sinä!
se ero voi tulla, vaikka takana olisi pitkäkin suhde. Elämä kun ei olekaan lapsen syntymän jälkeen enää sitä samaa, mitä on puolison kanssa tottunut jo pitkään elämään. Jos niitä lapsia sitten ylipäätään enää saa, kun ikää alkaa olla jo pitkästi yli 30-vuotta.
- Kehnosti käy
kylläh kirjoitti:
Harvemmin se ero tulee jos on 10 vuotta yhdessä ennen lapsia. Sitä tosiasiaa et muuta edes sinä!
Tulee ero, kun niitä hartaasti toivottuja lapsia ei enää tulekaan.
- raparperimamma
jaa, että 10 vuotta! :O
voi ei! olen raskaana ja olemme seurustelleet yhdeksän vuotta! :D
mitäs ny!?:D - junglelife
Eka lapsi syntyi kun oltiin asuttu samassa 13v, naimisissa 3v.
Näihin "eroatte kuitenkin"- provoihin sanoisin, ettei se mitään kenenkään parisuhteen kestävyydestä kerro miten kauan on yhdessä oltu ennen lapsen saantia. Kyllä se suureksi osaksi on jokaisen pään sisällä miten itsekkäästi tätä elämäänsä elää ja kuinka paljon sitten se kumppani on valmis joustamaan. Ja koska suurin osa ihmisistä jopa nykypäivänä on normaalilla mielenterveydellä varustettuja, eikä kaikki eroamisetkaan johdu siitä että mies on juoppo tai hakkaaja, niin turha täällä on "pitää hauskaa" provosoimalla. Toki kaikilla meillä on ne omat jutut mitkä tuottaa tyydytystä, en vaan ymmärrä miten se juttu voi olla anonyymisti keskustelupalstalla jankuttaminen.
Ihmiset eroaa kuukauden tai kolmenkymmenen vuoden päästä jos siltä tuntuu, toiset osaa elää sovussa jopa loppuun asti, mitä sitä kadehtimaan jos itsellä ei onnistukaan.. Suosittelen kunnon lenkkiä tuolla ulkona mieluiten metsässä, siellä ne netissä puutuneet aivosolutkin saa tuuletusta :) - Lunatar-72
Olen Junglelifen kanssa siinä mielessä samoilla linjoilla, ettei suhteen kestävyyteen yhteiset vuodet vaikuta, vaan suhteessa olevat ihmiset. Tunnen itsekin pariskuntia, jotka ovat edenneet ns. lyhemmän kaavan mukaan ja ovat edelleen onnellisia.
Tai ainakin päälle päin onnellisia, sillä sekin on totta, ettei kukaan ulkopuolinen välttämättä varmuudella voi tietää jonkun parisuhteen todellisesta tilanteesta. Sen tietävät vain ne, jotka ovat siinä suhteessa ja onhan ollut tilanteita, joissa vain suhteen toinen osapuoli on ollut jyvällä suhteen todellisesta tilasta. Ulkopuolisen on niin helppo vetää johtopäätöksiä, ovatko jotkut onnellisia vai ei, mutta tosiasiahan on se, että vain ja ainoastaan kyseisessä suhteessa olevat voivat sen sanoa. Siksi mielestäni ei ole reilua, että jotkut täällä kyseenalaistavat toisten onnen. Tähän sopisi hyvin sanonta: "Se kel' onni on, se onnen kätkeköön". ;)
Kun nimittäin joskus tyttöporukassa kuuntelen muiden valitusta siitä, kuinka huonosti heillä menee ja kuinka huono mies heillä on, olen ihan hiljaa enkä "kehtaa" sanoa, että olen onnellisempi kuin koskaan ja edelleen tyytyväinen mieheeni! Tähänkö maailma on mennyt, että pitää "häpeillä" omaa onnellisuuttaan?! :D- älkää jauhako pskaa
"Tai ainakin päälle päin onnellisia"
- Just toi!!! - kylläh
Kyllä se vaan parempi olis olla mahdolisimman pitkään ydessä ennen lapsia, vaan kun se on tää kiireinen mullemullemulle-ajatusmaailma ja kilpailuyhteiskunta. "satoahan " tästä niitetään vasta tuossa muutaman vuoden kuluttua, mutta ennusteet eivät ole hyvät. Monet teistäkin nyt täällä muutaman vuoden seukkaamisen ja lapsien odottajina hehkuttaa, mutta väitä,, että 5 vuotta ja teistä 90% on yyhoona! Palataan siis asiaan 5 vuoden kuluttua ok?
Itse olen tuolloin melkoisella varmuudella edelleen yhdessä saman pitkäaikaisen kumppanini kanssa.
Tuodaanko kilpailuyhteiskunta tännekin? - asdfghjklöä
Juuri näin, Lunatar. Minusta tuntuu, että koska vaikutan liian onnelliselta, ystävättäret mielellään kehittävät minulle ongelmia, joita haluavat minulla olevan...
- Lunatar-72
asdfghjklöä kirjoitti:
Juuri näin, Lunatar. Minusta tuntuu, että koska vaikutan liian onnelliselta, ystävättäret mielellään kehittävät minulle ongelmia, joita haluavat minulla olevan...
asdfghjklöä: Tai sitten omaa onnellisuutta vasten toisten ongelmat tuppaavat korostumaan entisestään. Olen ihan oikeasti potenut huonoa omatuntoa omasta parisuhteestani, jos esim. parhaalla ystävättärelläni on jotain kismaa omassaan. Tulee sellainen tunne, että mikä oikeus minulla on onneen, kun toisella menee huonosti.
En tiedä yksittäistä syytä siihen, miksi meillä on käynyt näin hyvä onni toistemme suhteen. Ja kun ottaa huomioon, että olemme mieheni kanssa suurimmaksi osaksi kuin yö ja päivä, jokin perusjuttu kuitenkin natsaa töydellisesti yhteen. Varsinaisia riitoja ei ole ollut, mutta osataan kyllä olla eri mieltä asioista ja käydä kipakoitakin keskusteluja aiheesta kuin aiheesta. Silloin, kun lapsemme joutui synnyttyään olemaan sairaalassa ensimmäisen elinkuukautensa, meidän välinen suhde vahvistui entisestään. Se tilanne on kuulema sellainen, joka joko loitontaa tai lähentää. Parisuhde oli silloin se vihon viimeinen asia, johon olisi tullut mieleenkään panostaa, koska huoli lapsesta oli päällimmäisenä molemmilla. Mutta jotenkin se kuitenkin oli koko ajan siinä mukana ja sen myötä vahvistui entisestään. En voi sanoin kuvata sitä, kuinka paljon arvostan sitä, että mieheni oli rinnallani koko ajan. Hän on elämäni rakkaus ja elämäni valo, nyt ja aina. :)
- Tummaa ja vaaleaa
No kaken kans olin 2kk, ilen kans 1.5kk, Vesku oli sitten ja sen kaa 6kk, sitten oli Repe ja sen kaa2 viikkoa, sit aksu ja sen kans vuoden ja mentiin naimisiinki, Ylermi tuli sit ja Valdemarin löysin tosta Holovi pubista ja Taisto (poikani) sai samantien alkunsa.
Olen 6 lapsen yh Kaukovainiolta. - 10+16
Tytsy päätti tulla yllärinä vuoden yhdessäolon jälkeen. Ollaan molemmat aika nuoria, mutta kihloissa ja asutaan yhdessä, voin kuvitella tulevaisuuden tämän miehen kanssa iloineen ja haasteineen, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten käy. Rakastetaan meidän lapsosta ja tällä hetkellä kaikki hyvin. Vaikka erottais niin musta ei yh:ta tuu
- 18+19
ollaan oltu 6v yhes ja mulla on kohdun kaulassa solumuutoksia.ollaan päätetty että kun mä olen terve ja asuntolaina ok niin lapsi on TODELLA TERVETULLUT!eli mennee ainakin vielä 3 ennen kuin minun (naisen) puolelta voidaan edes yrittää.koska nää hoidot sotkee :(
- 11+5
Ennen esikoista oltiin oltu yhdessä 8 vuotta, joista viisi asuttu yhdessä ja kaksi vietetty avioliitossa. Nyt ollaan oltu yksissä 10 vuotta ja toinen muksu tulossa. Löysimme toisemme alle parikymppisinä, joten lasten hankkimisesta ei edes haaveiltu moneen vuoteen, oli opiskelut eri paikkakunnilla/ulkomailla, oman paikan löytäminen työelämässä ym. Tärkeintä oli vain olla yhdessä. Parisuhde oli vakaalla pohjalla ja elämä asettunut muutenkin uomiinsa, kun päätimme yrittää lasta.
- Onnellinen.....
Me ollaan oltu yhessä 4v, josta naimisissa 2. Vuoden seurustelun jälkeen ostettiin oma talo, koska sain itsekkin vakituisen viran kaupungilta. Ollaan todella läheisiä, pystymme puhumaan kaikesta. Aluksi näytti siltä, ettei vauvaa koskaan tule ( lääkäri sanoi minulle näin kun olin 16v kun munasarjoistani löytyi kasvaimia ), joten emme edes yrittäneet. Kuitenkin kävi niin, että se vauva sieltä halusi tulla ja olemme molemmat sitä mieltä, että hän on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen. Olemme lähes kolmekymppisiä molemmat. Ja minun mielipiteeni on se, että vaikka meillä on koko meidän suhteen ajan mennyt loistavasti ja olemme toistemme parhaat ystävät, ikinä ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Toki toivon, että ollaan yhdessä onnellisina elämämme loppuun asti!! Nyt rv 28 ja elämä on ihanaa!!!! :)))
- Niih!
Aloimme seurustelemaan elokuussa 2002. Kesäkuussa 2003 saimme tytön. Heti perään toukokuussa 2004 tuli toinen tyttö. Tuolloin olimme opiskelijoita ja päätimme, että käydään koulut loppuun ja kunhan olemme saaneet työpaikat suunnittelemme vasta josko teemme lisää lapsia.
Kävimme koulut loppuun, menimme töihin ja avioiduimme kolme vuotta sitten.
Nyt odotamme kolmatta lasta, laskettu on tammikuussa 2013.
Kertaakaan emme ole edes puhuneet erosta. Ilmeisesti me vain sovimme toisillemme, suurempia erimielisyyksiäkään ei ole ollut.
Minun vanhempani olivat yhdessä 12 vuotta (naimisissa 8v.) ennen kuin minut saivat. Olin 4-vuotias kun äitini lähti kävelemään ja jätti meidät ja isämme.
Ei se pitkä suhde ole takuu onnistuneelle perhe-elämälle. - katkarapu21
mahtaa tulla kohteliaita kommentteja mun viestin myötä, mutta kirjotampa silti. n 3kk kerettiin olla poikaystävän kanssa yhessä, ja selvis että oon raskaana. pari viikkoa takaperin tuli puolivuotta yhessäoloa täyteen ja laskettu aika marraskuun alussa. totta, en tunne poikaystävääni vielä puoliksikkaan, mutta koko ajan opin paremmin tuntemaan häntä. jos meillä joku päivä sukset menee ristiin, niin sitten menee. ollaampahan kuitenkin jotain ihanaa ja arvokasta saatu yhessä aikaseksi ! ja ei, en todellakaan etsinyt itselleni siittäjää. typerästi ajateltu, mutta kerkesin jo elää siinä uskossa, etten voi raskaaksi tullakkaan, joten en stressannut ehkäisyä ollenkaan. harvoja kertoja ku oon onnellinen siitä että olinkin väärässä (näin niinku alkujärkytyksen jälkeen).
- Mummoloinen
Älä välitä tulevista kommenteista. Mitä se kenellekkän kuuluu, miten elämänsä järjestää. Itsekin kerkesin olla nykyisen mieheni kanssa yhdessä vain 4 kuukautta, kun tulin raskaaksi. Nyt meillä on kolme lasta; 22-, 20- ja 17-vuotiaat.
Tuleehan noita riitoja joka pariskunnalle jossain vaiheessa elämää. Tuolloin pitää vain jaksaa rakastaa ja painaa eteenpäin. - katkarapu21
Mummoloinen kirjoitti:
Älä välitä tulevista kommenteista. Mitä se kenellekkän kuuluu, miten elämänsä järjestää. Itsekin kerkesin olla nykyisen mieheni kanssa yhdessä vain 4 kuukautta, kun tulin raskaaksi. Nyt meillä on kolme lasta; 22-, 20- ja 17-vuotiaat.
Tuleehan noita riitoja joka pariskunnalle jossain vaiheessa elämää. Tuolloin pitää vain jaksaa rakastaa ja painaa eteenpäin.kiitos ymmärtäväisestä kommentistasi, mummoloinen. saapa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan. :)
- jee jee
rakkaus on mahtava asia piste! kestää se sitten 4 vuotta tai 40 vuotta.. sinulle joka jaksat tänne tulla aloittamaan keskustelun ja sitten jaksat aina palata dissamaan ihmisä ja heidän tarinoitaan, suosittelen lämpimästi kokeilemaan todellisessa elämässä pariutumista.. Se vois olla niinkin mukavaa että et jaksaisi miettiä eroja, et omia etkä muiden
- meidän tarinamme
Enpä yleistäisi myöskään sitä, että pitkään kestänyt parisuhde takaa ehjän perheen...
Me aloimme seurustella ex-mieheni kanssa jo lukiossa, ja olin 33 v., kun saimme lapsemme. Seurustelua tuolloin takana 14 vuotta ja avioliittoakin 10 v. Elämämme oli hyvää, kun olimme vain pariskunta: matkustelimme paljon, vietimme aikaa ystävien kanssa ja rakensimme talonkin. Keskityimme molemmat myös uraamme.
Kun sitten päätimme, että lapsi saisi tulla, olin varma, että tuntisin mieheni niin hyvin, ettei yllätyksiä tulisi. Toisin kuitenkin kävi, sillä mies oli niin tottunut tuohon vanhaan "vapaaseen" elämäntyyliimme, ettei isän rooli sitten miellyttänytkään häntä. Muutaman vuoden sinnittelimme, mutta sitten minulle kerta kaikkiaan riitti se, että mies oli aina töissä ja käytti vapaa-aikansa vanhaan tyyliin harrastuksissa ystäviensä kanssa, kun minä hoidin lasta ja sinnittelin samalla työelämässä.
En tiedä, olisiko perhe-elämämme onnistunut paremmin, jos olisimme lapsia hankkineet nuorempina. Joskus vaan tuntuu, että mitä kauemmin ihmiset odottavat, sitä tottuneempia he ovat vapaampaan elämäntyyliinsä, jollainen ei sitten onnistukaan lapsen kanssa.
Luulen, ettei yhtä vastausta oikeaan lapsentekoikään ole. Elämässä kun on turha odottaa varmuutta.- Faaaaaaaatheeeeeer
Kolmesäikeinen lanka kestää paljon paremmin kuin kaksisäikeinen.
Kun antaa liittonsa Taivaan Isän hoitoon, on paljon suurempi
mahdollisuus onnistumiseen.
Nimim. Kokenut molemmat langat - 16v yhdessä
Joo teillä on kriisit edessä, kerkeätte erota monet kerrat;)
- rehellinen vastaus
Yli kaksikymmentä yhdessä oltu, lapsia neljä.
- jeejeeejeeeeeeeeeeee
Miehellä on lapsi jota hän ei tapaa koskaan, toinen lapsi-eri naiselle-jota hän ei myöskään tapaa, kolmas lapsi syntyi... neljäs lapsi, yhteinen, että aina voi siis onnistuakin!!!!
- etuoikeutettu
Eipä ne yhdessä vietetyt vuodet takaa varmaa ja onnellista perhe-elämää! Mutta kyllä sitä kannattaa useampi vuosi tutustua parina ennen kuin lapsia alkaa hankkia. Erityisesti tehdä molemmin puolin selväksi mitä tuleaisuudeltaan kumpikin haluaa.
Me oltiin seurusteltu yli 4 vuotta ja asuttu yhdessä niistä 3, kun annettiin lapselle lupa tulla. Nyt 2v. lapsi ja häitä suunnitellaan ensi kesälle. Häiden jälkeen on toisella lapsella lupa tulla. Monta kertaa puhutaan, miten molemmat ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme. Se meidän suhteesta niin onnellisen tekeekin kun puhutaan ihan kaikesta, ei ole salaisuuksia ja aina jaetaan kaikki asiat. Ollaan toistemme parhaat ystävät! Tottakai riitoja on ja räiskyviäkin sellaisia, mutta ne selvitetään ja puhutaan aina puhtaaksi.
Toinen esimerkki on ystävälläni. Olivat olleet yli 10v yhdessä kun menivät naimisiin. Siitä 3 vuoden päästä yhdessä suunnitellen päättivät "tehdä" lapsen. No kaikki vaikutti olevan kunnossa, isä oli neuvolakäynneillä usein mukana ja odotti kovasti lapsen syntymää. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta kaikki muuttui! N. 1kk ennen laskettua aikaa isä tulee töistä kotiin ja ilmoittaa siltä seisomalta muuttavansa naiskollegansa luo, pakkaa kamat ja häipyy!!
Kaiken huippu jutussa on se, että lapsen 1v. syntymäpäivien lähettyvillä isän ja uuden VAIMON vauva syntyy!! Mies osasi sanoa syyksi eroon vain, että ei ollut valmis perhe-elämään! Uuden naisen kanssa vuoden aikana oli kuitenkin valmis avioon ja vauvaan!! - minttu mari
Me tavattiin juhannuksena,nyt on tyttöystävä raskaana.Olinko liian hätäinen??
- mittu
Minkä vuoden juhannuksena? Siitähän kaikki oleellisesti riippuu...
- 7&7
Meillä oli suhdetta takana 3 vuotta ( vuosi avioliittoa), kun ensimmäinen syntyi. Nyt lapsia on kaksi ja 6 yhteistä vuotta. Lapset tulivat täydentämään suhdetta, vaikka ensimmäisen tulo ei kovin suunniteltu ollutkaan. Vaikea olisi kuvitella nykyisin liittoa ilman lapsia. Meidät oli tarkoitettu vanhemmiksi.
- ...
Kuukauden vajaa 10 vuotta kun tulin raskaaksi.
- minä
Yhdessä oltu reilut 6 vuotta ja esikoista odotellaan :)
- 5 + 6
Kolme vuotta seurusteltiin ja reilu kaksi vuotta oltiin asuttu yhdessä ennen ekan lapsen syntymää. Aikuista ihmistä yhteiselle elämäntaipaleelle haettiin. Lapsista puhuttiin ja sovitiin että saa tulla jos tulee.
- erkki k
Ero se tulee ennemmin tai myöhemmin. Baarissa riittää miehiä jotka vonkaa naisia kun oma vaimo paksuna.
- einiinmukavatarina
erojuttuja joku kaipasi..alkuun aattelin etten kommentoi tähän mitenkään..
Me olimme yhdessä reilun vuoden kun tulin raskaaksi..sitten toinen lapsi tuli 3 vuotta myöhemmin... 2 vuotta toisen lapsen syntymästä erosimme.
Syyt tähän oli omat romanttiset kuvitelmat kaikesta...olin ihan liian nuori , 21 v. kun lapsi tuli(kun nyt katson aikaa taaksepäin) ja tiesin muka mitä halusin.. e ollut käynyt kouluja ja näin jälkeenpäin aateltuna, takerruin varmasti liikaa tähän Nyt iparisuhteeseen kun haavena oli aina saada se perhe ja lapset.. en malttanut katsoa loppuun asti että oliko tämä mies juuri se kenen kanssa haluan olla...Nyt olen yrittänyt kaikille vauvahaaveiulijoille sanoa, että olkaa rauhassa yhdessä, matkustakaa, reissatkaa, kerätkää yhteisiä muistoja, koska ne muistot ja kokemukset nitovat teitä yhteen ja mahdollisen rankan lapsiarjen ja muidenkin ylä ja alamäkien aikana, ne muistot ja kokemukset myös pitävät teidät yhdessä..
Noh, nyt olen eronnut alkoholiongelmaisesta miehestä ja eron jälkeen olen huomannut että moni muukin asia miehessä mätti... Ihana ja kiltti ihminen noin muuten ja kyllä minä häntä rakastin ja edelleen välitän ja toivon hälle kaikkea hyvää.. Kävimme pariterapiassa mutta toinen vain ei ollut valmis muuttumaan joten alkoholi ja pettämiset tuhosivat liittomme..eipä sillä, varmasti oli vikaa minussakin..
Noh, meidän elämä meni näin, en olisi ikinä uskonut että päädyn yksinhuoltajaksi mutta elämä on nyt mallillaan ja uomissaan meillä kaikilla eikä lapsetkaan enää niin oireile eroa... olen onnellisempi nyt kuin moneen vuoteen..
Lapsia en kadu, mutta sitä kylläkin, että piti olla niin hätäinen...aikaa ilman huolia ja murheita ei saa takaisin..kuinka ihana olisikaan tehdä eka hirveästi töitä ja palkita lopulta itsensä vaikka huolettomalla ulkomaan reissulla rakkaansa kanssa...
ja juu, toki kaikkea tätä voi tehdä myös perheenä yhdessä, mutta eipä se silti ole sama asia kuin kaksin kultansa kanssa... - naisen ikä ratkaisee
Kannattaa muistaa, että biologiset faktat ovat faktoja: naisen hedelmällisyys laskee todella paljon 35 ikävuoden jälkeen - ei siinä sitten hirveästi valitettavasti ehdi seurustella ja ihmetellä, jos meinaa vanhemmaksi tulla. Eri asia on, jos tavataan vaikka parikymppisenä, silloin voi odotella vaikka se 10 vuotta (tosin sekään ei mikään onnen tae ole). Jos molemmilla on arvot kohdalleen ja kypsyyttä niin ei siinä odotella tarvitse eikä kannata. Nyt järki käteen siellä hei!
- asdfghjklöä
Itsellä lasta ei vielä ole tiedossa, mutta kun ap kysyy että kumpi fookus: mies vai lapsi, niin vastataan rehellisesti että lapsi :)
- ...
Hyvä ilmainen vinkki miehille!
Nainen joka hakee siittäjää on yksiselitteisesti puumanainen (huijari) jota miesten tulee ehdottomasti varoa ja välttää. Suosittelen miehiä pysymään naisista muutenkin erossa koska naiset ovat lapsellisia, ****** ja tietää vain ongelmia elämässä. Yksin on parempi olla eikä ole ketään riippakivenä.
Useimmalta palstoilta on luettavissa se mitä nainen on mihin se pyrkii. Nainen on kieroakin kierompi joka ei kykene kuin kiristämään, painostamaan ja valehtelemaan sekä olemaan uskoton. Sama kiertokulku jatkuu naisilla suhteesta toiseen. Tämä pätee valtaosaan naisista 99,99%.
Moni nainen varmasti tunnisti heti itsensä, eikä ole vaikea arvata kun joku kohta mölistä. Miesten tulee myös muistaa että nainen pyrkii luomaan viattomuuden verhon jonka ei pidä antaa hämätä, ei myöskään minkään yskonnollisen vakaumuksen. Oli uskossa tai ei, kusetusta, ivallista toimintaa joka tapauksessa. Tämän moni mies tietää oikein hyvin kokemuksensa kautta,- ;)
Tässäpä hyvä keino pelastaa tämä ihmisten runtelema maapallo. Miehet pysykää kaukana naisista, ainakin metrin päässä;). Terveisin nainen, joka meni ensimmäisen poikaystävänsä kanssa naimisiin 18 vuotiaana. Aikaa siitä on kulunut 38 v. ja saman miehen kanssa elän vieläkin.
- wrfvgtbyui
;) kirjoitti:
Tässäpä hyvä keino pelastaa tämä ihmisten runtelema maapallo. Miehet pysykää kaukana naisista, ainakin metrin päässä;). Terveisin nainen, joka meni ensimmäisen poikaystävänsä kanssa naimisiin 18 vuotiaana. Aikaa siitä on kulunut 38 v. ja saman miehen kanssa elän vieläkin.
JA SUN VIGTUN HORON TARINAKO KERTOO, ETÄ KAIKILLA KÄY TUOLLEEN?
Paljastat tyhmyytesi tuolla, että jos itse olet tylsää elämääsi elänyt apinan näköisen kaltaisesi äijjän kanssa, niin luulet, että se kaikilla menisi niin.
Suositteletko oikeasti kaikille samaa riskittä? - Oh heavens..
wrfvgtbyui kirjoitti:
JA SUN VIGTUN HORON TARINAKO KERTOO, ETÄ KAIKILLA KÄY TUOLLEEN?
Paljastat tyhmyytesi tuolla, että jos itse olet tylsää elämääsi elänyt apinan näköisen kaltaisesi äijjän kanssa, niin luulet, että se kaikilla menisi niin.
Suositteletko oikeasti kaikille samaa riskittä?Mitä jos vaikka opettelisit kirjoittamaan, ennen kun "sanaisen" arkkusi avaat? Eihän tuosta saa hullukaan selvää. Muuta kuin ehkä sen, että varsin negatiivissävytteinen "kommentti" oli kyseessä..
- Kyllä tuossa
Kyllä tuossa on perää. Aika moni mies allekirjoittaa tuon.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288479631093.html
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012011215067613_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/viihde/2012062515755483_vi.shtml
Vain idiootti tekee lapsia tähän maailmaan jossa ei ole mitään järkeä. Lisäksi lapsia ei pidä tehdä missään tapauksessa koska akat ovat narsistisia eivätkä kykyne ajattelemaan kuin itseään ja mielihalujaan. - My
Me tavattiin mieheni kanssa lokakuussa 2001, alettiin seurustelemaan marraskuussa 2001, muutettiin yhteen joulukuussa 2001.
Otettiin pieni pesäero kesäkuussa 2007, palattiin yhteen kihlojen merkeissä heinäkuussa 2008 (erossa ei kyllä kunnolla oltukkaan, mutta asuttiinpahan eri osoitteissa arkipäivät).
Naimisiin mentiin lokakuussa 2010 ja nyt on tulossa meille kauan toivottu uusi perheenjäsen, raskaana viikolla 14, melkein kolmen vuoden yrityksen jälkeen. - hassua
alettiin uudestaan säätämään exäni kanssa, ja olin paksuna hänelle jo ennenkuin palattiin yhteen, muttemme tiennyt siitä vielä silloin. raskaustesti näytti positiivista 5 päivää yhteenpalaamisen jälkeen. eroa ei kummankaan tarvitse enää pelätä ja tiedän sen.
- erootte jokainen!
Miten te uskallatte?
- Till death...
Ero tulee viimeistään kuoleman myötä, että siinä mielessä olet oikeassa... ;)
- Identiteett
Till death... kirjoitti:
Ero tulee viimeistään kuoleman myötä, että siinä mielessä olet oikeassa... ;)
Tulee se valtaosalle ennemmin. Toinen vaihtari ja trendi on teeskennellä itselleen ja muille. Köysi tai ulkomaille muutto parempi!
- mamsukki
Asuttiin yhdessä viis vuotta erottiin ja muutin toiselle paikkakunnalle... sit mies oli sinnikäs ja sai lopulta minut rakastumaan itseensä uudelleen ja kappas tasan vuosi erosta muutimme takas yhteen, sit siinä ihan pari kk ehittiin yhdessä asua ja kappas pamahdin paksuksi, ei siis mitenkään yrittämällä vaan vilpittömästi söin pillereitä, tosin unohtunu ottaa vissii kriittisellä hetkellä ku oon ovuloinu ku ei ne raskautta estäny.... No mutta tää oli tarkotettu juttu meiän mielestä, perhe olikin tarkoitus perustaa yhdessä mutta tarkotus oli vähä myöhemmin että tiietään onnistuuko uusyritys.. no nyt se sitten perustetaan NYT. LA on 13.7 ja aikalailla vuosi ollaa nyt eron jlk oltu taas yhdessä ja onnellisesti odotetaan rakasta lastamme.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3614214En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831789- 441546
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan641539En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o291360Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(591331Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej521329Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka2021318Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change81208- 281205