Ateismin harha

Ateismi ei väitä mitään, koska se ei ole aate, eikä teoria.

Siksi ateismi ei ole mitenkään tosi tai epätosi, muuten kuin henkilön suhteena jumaluskoon. Niinpä ateisteja on moneen lähtöön.

Esimerkiksi minä ateistina koen maailman sielulliseksi ja koen että ihmisellä on myös sielu, joskaan ei välttämättä kuolematon. Se mitä en usko, on se että olisi olemassa persoonallinen jumala/jumalia. Niinpä en tietenkään usko että jumala olisi sielun ja hengen antanut.
Tämä ei ole tyypillistä ateismia, mutta selvästikin mahdollista ateismia.

Toki on myös toisenlaisia ateisteja, joiden antiteismi tuntuu tosiaan olevan heille tärkeä aate. Mutta ateismista hekään eivät voi maailmankuvaa rakentaa, vaan jostain muualta.

Et voi kerta kaikkiaan mielekkäästi sanoa että "ateismin mukaan" tapahtuisi tai olisi yhtään mitään. Käytä ateismin sijasta vaikka sanaa materialismi. Silloin saat aikaan merkitsevän virkkeen.
___________

Ateisteista monet kykenevät kyllä kertomaan elämän tarkoituksesta ja ovat niin tehneetkinmyös tällä palstalla, mutta se näyttää menevän jatkuvasti ohi korvien. Johtuneeko siitä, että ateistit muotoilevat elämän tarkoituksen niin eri tavalla kuin uskovat, että sitä on vaikea ymmärtää?

"Tiede ei kuitenkaan ole koskaan pystynyt todistamaan, että atomit ja sähköimpulssit kykenisivät ajattelemaan tai ymmärtämään mitään ilman Jumalan yliluonnollisella tavalla antamaa kykyä niihin."

Eipä ole toisaalta uskovaisetkaan pystyneet todistamaan henkeä ja sielua...

Paitsi että evoluutio... Alkuräjähdys = evoluution alku, avaruuden loputon kasvu = evoluution jatkuvuus -> kaikki olemassa olo on evoluutiota eikä sillä ole mitään tekemistä jumalan kanssa. Näin ollen evoluutio on selkeä tarkoitus sillä perusteella että kaikki johtaa siihen ja kaikki on sen johdosta. Kuitenkin evoluution eli alkuräjähdyksen synty jää aina mysteeriksi ja ainoa vastaus on jumala ainakin tähän mennessä. Jumalan syntykin jää kysymykseksi mutta se tekeekin jumalasta käsittämättömän käsitteen tai sitten pitäisi hyväksyä että olemme olemassa ja syntyminen on illuusio. Voi sitä kuitenkin uskoa että tiede löytää vielä lisää vastauksia. Näin teinin näkökulmasta.

Jaakob,

"Eihän atomit ja sähköimpulssit voi kuolla, koska ne ovat elotonta materiaa jo ennen "kuolemaansakin.""

Aivotoiminnalle olennaiset sähköimpulssit tunnetusti tarvitsevat materiasta muodostuvia hermosoluja ollakseen hyödyllisiä. Se onkin hassua, että teismiin usein liittyy uskomus, jonka mukaan yksilön ajattelu, tietoisuus, minuus, tunteet etc. voivat säilyä, vaikka aivot kuolevat.

"Ateistien valheellisuus tuleekin hyvin esiin siinä, että vaikka ateisti pitää kaikkea pelkkänä materiana, jolla ei ole mitään tarkoitusta, hän vaaratilanteessa, kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni omasta elämästään, jota ateismin mukaan ei hänellä (materialla) pitäisi edes ollakaan."

Ateistina pidän elämää hienona luonnollisena ilmiönä.

"Ateismi kaatuu ja kumoutuu omiin jalkoihinsa. Se on umpikuja ja pattitilanne, jonka varaan ei voida mitään elämänkatsomusta rakentaa."

Elämänkatsomuksen voi kuitenkin omata ilman uskoa yhteenkään teistiseen jumalaan.

"Jos ateismi pitäisi paikkansa, niin ajattelukin olisi siten vain atomien liikkeitä ja sähköimpulsseja aivoissa. Sama koskisi älyä, järkeä, tunteita jne"

Kyllähän ajattelu sähköimpulsseja aivoissa onkin. Niitä voidaan mitatakin Kun ihmisen aivot jostain paikkaa vaurioituu, katoaa ihmiseltä jotain kykyjä. Tiedetäänhän me sekin että mm psykopaateilla on se alue aivoissa kylmänä joka säätelee empatiaa.

"Jos kaikki olisi vain materiaa, kuten ateismi väittää, niin sellaisia käsitteitä kuin elämä ja kuolema ei olisi olemassakaan. Eihän atomit ja sähköimpulssit voi kuolla, koska ne ovat elotonta materiaa jo ennen "kuolemaansakin.""

Muuttaaahan vesikin olomutoa jäätyessään. Ei se sen ihmeellisempi asia ole. Aine voi muuttaa olomuotoa. Ihminenkin maatuu kuoltuaan.

"Ateistien (ainakin useinpien) mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta. Jos kaikki on vain elotonta materiaa, niin eihän sellaisella elämää edes olekaan. Kuinka sillä sitten voisikaan olla mitään tarkoitusta?"

Elämällä ei tarvi olla tarkoitusta vain sen takia että se miellyttäisi meitä enemmän. Elämä on minun mielestä vain ilmiö ilman tarkoitusta.

"Ateistien valheellisuus tuleekin hyvin esiin siinä, että vaikka ateisti pitää kaikkea pelkkänä materiana, jolla ei ole mitään tarkoitusta, hän vaaratilanteessa, kuitenkin pitää kynsin hampain kiinni omasta elämästään, jota ateismin mukaan ei hänellä (materialla) pitäisi edes ollakaan."

Kyllä minä pidän ateistina rakkaudesta, ihmisistä, empatiasta ja monesta kauniista asiasta siitä huolimatta että todellisuus on mitä on. Se että ateistikin pitää vaaratilanteessa kiinni elämästään on sama itsesuojeluvaisto joka on muillakin eläimillä. Ei se ole ristiriidassa sen kanssa ettei usko elämään kuoleman jälkeen. Oikeastaan juuri siksi kannattaa elää ainutkertainen elämä kunnolla kun se on ainutkertainen. Jotkut muslimitkin ne uskossaan tekee itsemurhaiskuja kun uskovat pääsevänsä paratiisiin.

Ateismi on rehellisin mahdollisin tapa katsoa tosiasioita silmiin. uskoon liittyy aina itsepetosta ja valehtelua. On normaalia olla uskomatta sellaiseen mitä ei voi nähdä, mitata ja josta koskaan ei kuulu mitään, etenkin kun tiedämme että ihmisen psyykelle ominaista on uskoa satuja jumalista. siksi uskontojakin on tuhansia.






.

Kovin on lapsellista ja alkeellista juttua aloittajalla, useimmat ala-asteen käyneet tietävät enemmän biologiasta kuin aloittaja.

Suosittelen tutustumaan wikipedian artikkeliin aivoista.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Aivot

Itse en ole ajatellut niin pitkälle kuin aloittaja. Kun en usko jumaliin, niin ei se automaattisesti tarkoita, että ajattelen olevani pelkkää materiaa, ilman ajattelua. Kaikkea sitä uskovat miettivätkin, huh huh!

Ei ateismi pyri selittämään tietoisuutta, eikä mitään muitakaan ilmiöitä.

"Ateistien (ainakin useinpien) mukaan elämällä ei ole mitään tarkoitusta."

Missä teille tätä muuten opetetaan? Vapaiden suuntien opetusta?