Kesälomilla riitely

Niin se vaan menee. Mitä vähemmän sitä neljännesvuosisadan silmien alla ollutta "toveria" näkee, sen rauhallisemmin kaikki sujuu. Juhlapyhät ja varsinkin pitemmät lomat ovat yhtä helvettiä.

Sitä kun yrittää suunnitella ja kehitellä kaikenlaista, että kaikilla olisi mukavaa. Sitten toinen ei kuitenkaan aina ole ajatuksessa mukana, kun on omalla tahollaan (pitkinä, yksinäisinä työpäivinään...) tehnyt omia suunnitelmiaan. Yleensä lomalle jäädessä on työpaine juuri ollut pahimmillaan ja kone käy hirmuisilla ylikierroksilla jopa viikon.

Ratkaisu olisi jos kumpikin pystyisi antamaan periksi, tinkimään omista suunnitelmistaan. Kun vähän antaa toiselle periksi, niin siitä syntyy positiivinen kierre. Jos ei anna, siitä syntyy negatiivinen. Tuo ylikierroksilla käyminen sen voimistaa ja vahvistaa. Sitten on sarvet lukossa kunnes taas pääsee töihin. Eikä siihen tarvita välttämättä edes sitä toista osapuolta. Kunhan vaikka sieltä ässmarketista ei löydy juuri oikeaa juustoa, niin hermo voi palaa.

Pitäisi olla ainakin parin päivän ihan vain rauhoittumisaika loman alussa, se pelastaisi paljon. Tai onhan näitä nähty sellaisia, joilla on viimeisenä työpäivänä matkalaukut odottamassa ja syöksyvät lentoasemalle päin heti kun kehtaavat. Kai sekin toimii, kun on heti pois tutusta ympäristöstä niin ajatukset ovat myös pois tutuilta urilta.

Sekavaa...?

Ihmettä miusta. Jos noin on! En ole tehnyt havaintoja.

Olemme viettäneet kaikki lomamme perheen puitteissa.
Aikanaan lapset mukana. Sittemmin vaimon kanssa kahden. Riitelemättä.

Pisin rupeama oli 3kk:n oleilu vieraassa kieliympäristössä kahdestaan ilman yhteyksiä maanmiehiin tai enempiä kontakteja paikallisväestöönkään.

Eivät nuo pahemmin parisuhteemme perusteita koetelleet.

No se on se ensimmäinen puoli viikkoa - viikko, kun pitää totutella siihen että toinen pyörii jaloissa kokoajan. Kyllä se siitä sitten lähtee sujumaan.

Radioasiantuntijat vaahtoavat työelämän stressistä ja vapaa-ajan tarpeesta.

Kotielämä ja viikonloput stressaavat. Lomat suorastaan raunioittavat. Töihin mennään lepäämään ja keräämään voimia.

Ei meillä ainakaan riidellä lomalla! Elämämme on muutenkin niin hektistä, että harvemmin pääsee nauttimaan yhdessä olosta oikein kunnolla ja kerrankin kun pääsee, niin se menee erittäin seesteisissä tunnelmissa ja toisen seurasta nauttien. Tietysti onnelisuutta ja toisen seurasta nauttimista tukee se, että molemmat myös saavat mennä omia menojaan, aina ei tarvitse mennä joka paikkaan kylki kyljessä. Kesälomat menevät yleensä niin, että puolet ollaan kahdestaan ja puolet menevät omissa menoissa osittain yhdessä ja osittain erikseen.

He ovat viettäneet laatuaikaa perheensä kanssa, kyllä siinä pinna kärähtää jossakin vaiheessa ja purkavat mielipahansa siihen huoltsikan työntekijään.

Liian suuret odotukset lomalle. That's it. Odotetaan, että kun se loma alkaa niin sitten jaksetaan sitä ja tätä ja pussataan ja halitaan ja ollaan samaa mieltä kaikesta ja elämä on ihanaa, ja kun se ei menekään niin itsestään (sen eteen pitäisi itse toimia), niin palaa käämit. Ollaan omassa mielessä visioitu miten ollaan Auli-mummon luona kolme päivää ja sit saan joka toinen päivä käydä lenkillä ihan rauhassa ja voitais vaikka vähän grillata ja... ja sit se toinen onkin ajatellut että Auli-mummo saa olla ihan rauhassa ja ruoka haetaan noutopizzeriasta ja ja ja...

Tämä parisuhteissa ihan yleensä. Liian suuret odotukset, liian vähän oma-aloitteista toimintaa niiden toteutumiseksi.

Ei tartte kesälomilla riitaantua kun tekee sitä tasaiseen tahtiin ympäri vuoden..heh..ehe.ehe..

Parisuhteen hyvä testi on pakata perhe asuntoautoon ja lähteä 4:ksi viikoksi eurooppaan. Siinä 6m2 alueella vaan ei pysty vihottelemaan ja kiukuttelemaan Jos sen kestää ja tullessa on kiva fiilis on perheellä ja aviosuhteella synkkaa hyvin..:)

Kokeiltu on kahtena kesänä..:)