Kymmenisen vuotta jo yksin, ainako vaan?

Tervetuloa vaan tänne palstalle nuorten ATM-aisureiden ja käytettyjen kurppien taistelutantereella.

Olen ollut etsimättä itselleni mies jo yli kymmenisen vuotta ja ihan kivaa aikaa se on ollut. Suurin este on varmaan se, että minulla on rima niin korkealla, olisin luultavasti löytö, jos joku saisi minua kesytettyä, olen aika itsekeskeinen ja tottunut saamaan tahtoni läpi ja tehdä asiat omalla tavallani. Olen 50-vuotias, asun isossa velattomassa omakotitalossa, sen lisäksi minulla on mökki, sijoitusasunto, metsää…. Elän palkallani suurin osa ajasta, isompiin investointeihin käytän säästettyä rahaa. Erotessani minäkin sain velat mukanani, mutta onnekseni olen syntynyt hopealusikka suussa, joten pääsin niistä hyvin nopeasti eroon. En ole hakenut seuraa netistä, saisin varmaan sadoittain vastauksia jos laittaisin kuvan, koska jo Facebookin kautta tulee säännöllisesti kaveripyyntöjä ja treffeille lähtö pyyntöjä tai muuten vain kehuja kuinka kauniilta näytän. Näytän oikeasti juuri siltä miltä kuvassa. Painoni heittelee vuosittain noin 1 kg, olen kokoa SX, siitä huolimatta rakastan ruokaa ja olen aika hyvä kokki, rakastan leipomista. Suurin osa ajastani menee kodin ja pihan hoidossa, sen lisäksi yritän käydä säännöllisesti kävelylenkillä, lisäksi pidän hyvin paljon lukemisesta ja keskustelemisesta. Juhannus vietän luultavasti mökillä rentoutuen.

Onko sellaista 50 miestä joka osaisi kesyttää ja arvostaa siroa esteettistä naista, joka haluaisi päättää hyvin paljon itse. Muuttuminen on aika hankalaa, voisin yrittää, jos oikein ihana mies tulisi kotoa hakemaan

Naisasialuuserin sivupersoona taitaa olla asialla.

Näin kokeneena ATM:nä voi sen ilmoittaa.