Olen ollut yli 10 vuotta avoliitossa alkoholistin kanssa. En ensin tajunnut asian vakavuutta. Mies muutti luokseni välittömästi tavattuamme, en oikein tajunnut miten se kävi.
Aluksi kävi ajoittain töissä, enää satunnaisesti muutaman viikon vuodessa.
Asumme vanhassa omakotitalossa, jonka ostin kun oli innostunut remppaamaan sen meille kodiksi. Remppa on jäänyt aika vaiheeseen, asuttu tässä 11 vuotta.
Maksan kaikki laskut, mies maksanut kerran 4000 euroa ja tehnyt yhden aika kalliin rempan melkein valmiiksi n.5000 euroa. Maksoin 4 vuoden ajan autoa, jotta hän sai käydä töissä, auto maksoi n.8000 verot vakuutukset ja huollot. Lopulta kolaroi auton ja pääsin siitä näin eroon (siis autosta)
Tästä voisi luulla minun olevan kovin varakas, sitä en ole.
tunnen olevani kiitollisuuden velassa noista maksuista vaikka järki sanoo, että olen moneen kertaan ne maksanut
Tunnen itseni ihan idiootiksi tätä lukiessanikin sanoisin heti itselleni, että ota äkkiä jalat alle.
Minusta tuntuu, etten voi laittaa miestä pihalle, ei saisi asuntoa, ei ole töitä, joisi itsensä hengiltä. En vain oikein jaksa, alkanut olemaan aika agressivinen ja mustasukkainenkin. toisinaan oikein mukava. En osaa lähteä tästä olen kyllä yrittänyt. Parin kovan komennuksen jälkeen palaan. Asunto on minun joten en voi ihan noin vain lähteäkään.
Onko tämä rakkautta, läheisriippuvuutta vai pelkoa?
Itse en pahemmin käytä alkoholia.
Alkoholistissa kiinni
24
554
Vastaukset
- elämä opetti
samoin tein moka, otin miehen kotiini asumaan melkein heti ja vasta jälkeenpäin huomasin että on alkkis, luulin sitä rakkaudeksi, onneksi lähti ihan suosiolla eikä enää häiritse elämääni, mutta sen opin, etten enää ota ketään kotiini asumaan..
- kokenut tämän
vastaa itse; rakastatko todella? Olet vastuuntuntoinen, välität. Mutta ET ole vastuussa miehesi elämästä, juomisesta etkä hengestä. Opettele tervettä itsekkyyttä; mikä on SINULLE hyväksi? Liika ymmärtäminen on alkoholistille lupa jatkaa. Maksamalla elämisen, ymmärtämällä, pelkäämällä mahdollistat miehen jatkavan samaa rataa. Usein alkoholisti havahtuu vasta sitten kun kaikki on menetetty. Suuri osa ei silloinkaan. Mutta se ei ole sun vastuulla. "Alkanut olemaan aika agressiivinen ja mustasukkainenkin"....mitä hyvä ihminen odotat???
Oletteko keskustelleet juomisesta, avun hakemisesta? - täysin nolla
Sellasii ne naiset on. Rakastuu ja sit on myöhäistä erota kun tulee juoppous ilmi.
- ihan kauheeta
juopon kanssa hukkaa elämäänsä, ei ikinä juoppoa, kerran otin ja kerran jätin..
- TosiOnOn
Kysyisin itseltäni vastaavassa tilanteessa ainoastaan yhden kysymyksen: Onko minun hyvä olla? Vastaisin: EI OLE
Ja ukko ulkoruokintaan, aikuisen oma asia selviytyä.- mitäs tekis
Samaa mieltä ja olen joskus yrittänyt. Vastaus on ettei lähde kodistaan mihinkään. Selvinpäin ihan mukava käy sääliksi. En tahdo jaksaa ottaa sitä askelta, että väkisin yritän saada lähtemään. Viimeksi vain itse jouduin sairaslomalle tosin silloin oli 3 kk selvinpäin 1 kk hoidossa , yritti ainakin. En oikein uskalla edes sanoa että haluaisin sen muuttavan. Jos olissi eri osoitteet seurustelisi minun takia eikä sen takia että huolehdin kaikesta. Mahtaisiko kauan kestää :-(
- mk
mitäs tekis kirjoitti:
Samaa mieltä ja olen joskus yrittänyt. Vastaus on ettei lähde kodistaan mihinkään. Selvinpäin ihan mukava käy sääliksi. En tahdo jaksaa ottaa sitä askelta, että väkisin yritän saada lähtemään. Viimeksi vain itse jouduin sairaslomalle tosin silloin oli 3 kk selvinpäin 1 kk hoidossa , yritti ainakin. En oikein uskalla edes sanoa että haluaisin sen muuttavan. Jos olissi eri osoitteet seurustelisi minun takia eikä sen takia että huolehdin kaikesta. Mahtaisiko kauan kestää :-(
Jos asunto on sinun nimissä ja ei ole lapsia niin miehelläsi ei ole mitään oikeuksi ja jos ahluaa jotain niin oikeuteen on mentävä että silleen kun olette avoliitossa. Ei muuta kun sarjoitat lukot uudestaan ja laitat miehen pihalle niin helpottaa.
- hhlö
tuo on hyvä huomio, että alkkissuhteesta toisesta tulee emo, hyysääjä, huolehtija..vaikka sitten itse joisikin siinä sivussa.
Erilleen pitäisi päästä jos jotain tervettä haluaa rakentaa. Alkoholi tuo monenlaista henkistä väkivaltaa, alistamiskuvioita, tunnekylmyyttä..
Tuohon irrottautumiseen ja toipumiseen tarvitaan vain ulkoista apua ja tukea. Toista ei voi pakottaa lopettaa juomista, mutta hänen hoivaamisensa ja suojelemisensa voi kyllä lopettaa ja aloittaa sen sijaan ITSESTÄÄN huolehtimisen.
Vaikka suhde olisi pitkäkin, muutos parempaan on aina mahdollinen - vaikka sitten vain sille toiselle osapuolelle. Itsestä se muutoksenhalu lähtee. Apua ja tukea kannattaa hakea mistä vain sitä saa - paluu vanhaan houkuttaa varmasti, koska muutos pelottaa. Täytyy olla se tunne että olen silti menossa oikeaan suuntaan halutessani irti tästä paskasta ihmissuhteesta. Että elämä ei voi olla tässä.
Aloittajalle hurjasti rohkaisua vaikealle taipaleelle! Saman tien kulkijoita on pilvin pimein tässä maassa. - Tiina..
Pahalta kuulostaa.. Kirjoituksestasi paistaa huono itsetunto. Et luota isteese sen vertaa, että uskoisit tekeväsi oikean ratkaisun potkia mies pihalle. Sinä olet oma ihmisesi, sinullakin on oma elämä ja oikeus onnelliseen elämään. Herää jo, tämä on ainoa elämä jonka tulet saamaan ja nyt jo ainakin 11 vuotta on mennyt hukkaan. Sinä ansaitset parempaa.
Suosittelen käyntiä terapeutilla. Voisit käydä vaikka näyttämässä tuon kirjoituksesi. Ei siellä terapiassa pelkästään kahjoja käy, ihan tavallisisa ihmisiä tilanteissa, joissa tuntuu oma minuus olevan hieman hukassa.
Mitä SINÄ haluat SINUN elämältäsi? Vai onko unelmat jääneet ja kyky unelmoida kadoksissa? - Myturn
Sinun ensisijainen tehtäväsi on huolehtia omasta jaksamisestasi, ei toimia keinoemona alkoholistille. He osaavat tekeytyä säälittäviksi, syyllistäviksi sekä osoittaa täyttä kyvyttömyyttä huolehtia omista asioistaan. Alkoholismi on sairaus, mutta senei tarvitse olla este aikuiseksi kasvamiselle. Jos joku toinen suojaa heitä huolehtimalla asunnon pään päälle, tuomalla ruoan ym. kotiin, eivät he rupea itse pyristelemään täydestä ylläpidosta minnekään. Kiltteys ei sulje pois sitä tosiasiaa, että hänessä asuu myös yltiömäinen itsekkyys , eikä alkoholisti lakkaa käyttämästä toista hyväkseen, ennenkuin joku laittaa sille pisteen. Joskus rakkaus vaatii äärimmäisiä tekoja. Hän taistelee sitä vastaan, mutta pysy lujana. Hänen on löydettävä oma polkunsa ilman tiensilottajaa ja sinun aloitettava omasi niin, että asetat vihdoin oman itsesi etusijalle.
- samansuuntaista
Itsellä jotain samaa aloittajan kanssa, mutta toi agressiivisuus on edennyt ja kasvanut vuosi vuodelta eli ei voi kun lainata sun totuutta
"Hänen on löydettävä oma polkunsa ilman tiensilottajaa ja sinun aloitettava omasi niin, että asetat vihdoin oman itsesi etusijalle"
mikä onkin vaikeampaa toteuttaa, jos itsetunto on poljettu ajanmyötä ja ystäväpiiri katoaa (vaikka ulkopuolelle se voi näyttääkin muulta).
Aloittajalle toivon ennenkaikkea hyvää kesää, aikaa itselle ja omille ajatuksille! - Mitäs tekis
samansuuntaista kirjoitti:
Itsellä jotain samaa aloittajan kanssa, mutta toi agressiivisuus on edennyt ja kasvanut vuosi vuodelta eli ei voi kun lainata sun totuutta
"Hänen on löydettävä oma polkunsa ilman tiensilottajaa ja sinun aloitettava omasi niin, että asetat vihdoin oman itsesi etusijalle"
mikä onkin vaikeampaa toteuttaa, jos itsetunto on poljettu ajanmyötä ja ystäväpiiri katoaa (vaikka ulkopuolelle se voi näyttääkin muulta).
Aloittajalle toivon ennenkaikkea hyvää kesää, aikaa itselle ja omille ajatuksille!:-) Kiitos kaikille. Auttaa kun joku välittää.
- yksi vaan
Tunnistan täysin itseni tarinastasi. Todella uhkaavan ja pelottavan tilanteen jälkeen virkavalta lopulta haki miehen pois kodistani ja määräsi hänelle välittömästi laajan lähestymiskiellon, jota hän onneksi on tähän asti noudattanut. Monta vuotta maksoin miehen elämisen kaikkinensa, toivoin että hän ryhdistyisi ja menisi töihin. Toisin kävi. Meillä ei ollut ollenkaan samanlaiset ajatukset arjesta, elämänarvoista tai elämisestä yleensä.
Nyt mies on puilla paljailla eli ei asuntoa pään päällä eikä työpaikkaa. Kaikki omaisuus joka häneltä löytyy mahtuu vanhaan pakettiautoon. Tunsin aluksi syyllisyyttä mutta kaiken koetun ja eletyn jälkeen ymmärsin ettei murehtiminen ja jossittelu auta. Annoin niin monet mahdollisuudet, autoin ja tuin mutta jossain vaiheessa on vain ymmärrettävä antaa periksi. Nyt minusta on parasta ettei koko ajan tarvitse olla varuillaan ja pelätä äkkiarvaamatonta miestä ja huolia
missä hän on ja miten hän jakselee. Yritän kasata itseni taas kokoon ja jatkaa elämääni eteenpäin - yhtä 6 vuotta kestänyttä kokemusta rikkaampana.
Välillä itkettää ja sattuu niin perhanasti mutta se on ihan inhimillistä ja kuluu asiaan. En voi vaatia toista rakastamaan itseäni koska hänelle toinen on rakkaampi - Alko nimittäin.
Voimia kaikille muillekin, jotka ovat samassa tilanteessa. Ei anneta periksi! - Punnni
Minä ehdottaisin miehelle omaa asuntoa.
Ei rakkaus lopu , jos asuu erillään.
Jos miehellä ongelmia alkon kanssa, juokoon kotonaan,
ja vierailkoon sun luona kun selvänä.
Siinähän se "rakkaus" sitten punnitaan?- Mitäs tekis
Olen yrittänyt ehdottaa erilleen muuttamista. On asiasta erimieltä eikä siitä saa enää puhua :-( Ehkä vielä olen niin rohkea että muutan pois.
- Mitäs tekis
Olen yrittänyt ehdottaa erilleen muuttamista. On asiasta erimieltä eikä siitä saa enää puhua :-( Ehkä vielä olen niin rohkea että muutan pois.
- leva
Mitäs tekis kirjoitti:
Olen yrittänyt ehdottaa erilleen muuttamista. On asiasta erimieltä eikä siitä saa enää puhua :-( Ehkä vielä olen niin rohkea että muutan pois.
Sinun on itse tehtävä asiassa päätös. Ero on kipeä paikka mutta se mikä ei tapa, se vahvistaa. Tsemppiä sinulle!
- 423324324
Kai ymmärrät että jatkamalla kyseistä touhua, sinä syyllistyt myös hänen alkoholismin edesauttamiseen. Kun kuvittelet päässäsi että itseasiassa autat miestä kun et eroa, niin sinä edesautat hänen alkoholismiaansa antamalla hänen olla tekemättä mitään ja potkimatta häntä ulos.
Eli olet hänelle enemmän haitaksi kuin hyödyksi, kun jatkat tuota menoa. Ei marttyyrin asema "emmä uskalla, en pysty" nyt auta. Se on kuule yksi kerta kun mies saattaa pimahtaa humalassa, etkä välttämättä edes näe huomista. Eli kannattaa ihan oikeasti vain sanoa, että nyt erotaan ja ottaa vaikka lakimies / läheiset / poliisit mukaan jos et muuten pysty. - Itku-Iita
Mielestäni läheisriippuvuutta.Laitoin mieheni ulos kodistani ja aloin "pitämään vain itsestäni huolta".Olen täysin rikki sisältä ja yritän nyt aluksi vain "hengittää".
Aion käydä Al-Anon kokouksissa kun jaksan.Sieltä saan vertaistukea.
Ystävät sanovat ,että "hanki elämä!"Tällä hetkellä minulla on niin paha olla.Mutta
tiedän tehneeni oikean ratkaisun.Minä aion elää vielä elämääni kunhan toivun ensin.- Ei erään
Tuttua,niin tuttua tarinaa..Alkoholistia auttaakseen on toimittava päinvastoin kuin mitä luontainen inhimillisyys ja auttamisen halu normaalissa suhteissa on. Eli pelastettva itsensä ja samalla autettava toista siten että hän joutuu vastuuseen siitä että valitsee alkoholin ja ei mene hoitoon. Voin omasta kokemuksestani kertoa että ei ole helppoa heittää toista ulos tietämättä mitä siitä seuraa ja onko edes hengissä. Itselleni se oli tosi kova paikka mutta tiesin että näin oikeasti autan häntä enkä auta enään juomaan. Mies lopetti sen seurauksena moneksi vuodeksi juomisen mutta nyt on taas sama tilanne. Ja me eroamme lopullisesti. Hän on narsistinen kuten asiaan kuuluu eikä suostu menemään hoitamaan sairauttaan. Sanoin että minun osaltani on alkoholismi mittari täynnä ja hän voi miettiä haluaako elää vai mennä hautaan. Asia on siinä mielessä hyvin yksinkertainen.
Tietenkin on tosi rikki mutta teidän että olo helpottaa ajan myötä ja elämän liian lyhyt pahoinvointiin. Olen tyytyväinen että sain itseni revittyä tästä suhteesta irti. Hakekaa itsellenne apua ja kertokaa ystäville mistä on kysymys ja että tarvitsette tukea irtiottoon ja suhteen lopettamiseen. Kysykää itseltänne että mitä minä ansaitsen ,tätäkö oikeasti? - mitäs tekis
Ei erään kirjoitti:
Tuttua,niin tuttua tarinaa..Alkoholistia auttaakseen on toimittava päinvastoin kuin mitä luontainen inhimillisyys ja auttamisen halu normaalissa suhteissa on. Eli pelastettva itsensä ja samalla autettava toista siten että hän joutuu vastuuseen siitä että valitsee alkoholin ja ei mene hoitoon. Voin omasta kokemuksestani kertoa että ei ole helppoa heittää toista ulos tietämättä mitä siitä seuraa ja onko edes hengissä. Itselleni se oli tosi kova paikka mutta tiesin että näin oikeasti autan häntä enkä auta enään juomaan. Mies lopetti sen seurauksena moneksi vuodeksi juomisen mutta nyt on taas sama tilanne. Ja me eroamme lopullisesti. Hän on narsistinen kuten asiaan kuuluu eikä suostu menemään hoitamaan sairauttaan. Sanoin että minun osaltani on alkoholismi mittari täynnä ja hän voi miettiä haluaako elää vai mennä hautaan. Asia on siinä mielessä hyvin yksinkertainen.
Tietenkin on tosi rikki mutta teidän että olo helpottaa ajan myötä ja elämän liian lyhyt pahoinvointiin. Olen tyytyväinen että sain itseni revittyä tästä suhteesta irti. Hakekaa itsellenne apua ja kertokaa ystäville mistä on kysymys ja että tarvitsette tukea irtiottoon ja suhteen lopettamiseen. Kysykää itseltänne että mitä minä ansaitsen ,tätäkö oikeasti?Auttelen sairaita vanhempiani. Äitini tekisi elämästäni hankalaa jos eroan. Vain taivas on rajana mitä keksii.
En tiedä voimat on aika loppu. Pääsisi vähäksi aikaa pois tästä kaikesta vain pitämää huolta itsestänk ehkä asiat vähän selkeytyisi.
- Hae apua
Et ottanut miestä aikoinaan äidillesi vaan itsellesi, tämä sinun täytyy muistaa. Ja jos otat eron miehestä, niin et suinkaan äidistäsi ja tee se äidillesi selväksi. Revit voimavarojasi liikaa hajalle joka suuntaan, siksi sinulla ei ole voimia irtaantua alkkiksesta.
Vanhemmillesikin löytää yhteyskunnasta apua, kun jaksaa sitkeästi hakea. Milloin alat elämään omaa elämääsi? Vai elätkö vain muita varten?- mitäs tekis
Olen miettinyt viimeaikoina asiaa. On niin paljon asioita mitä haluaisin tehdä. Olen elänyt pitkälti muita varten.
En oikeastaan ole osannut vaatia itselleni mitään. Olen aina hoivannut muita, lapset on nytaikuisia ja heillä on kaikki hyvin.
En ennen ole edes osannut haluta mitään. Kai tämä on ensimmäinenaskel itsenäisyyteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Saisimpa alkoholistin pois ennenkuin sattuu mitään. - mitäs tekis
Olen miettinyt viimeaikoina asiaa. On niin paljon asioita mitä haluaisin tehdä. Olen elänyt pitkälti muita varten.
En oikeastaan ole osannut vaatia itselleni mitään. Olen aina hoivannut muita, lapset on nytaikuisia ja heillä on kaikki hyvin.
En ennen ole edes osannut haluta mitään. Kai tämä on ensimmäinenaskel itsenäisyyteen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Saisimpa alkoholistin pois ennenkuin sattuu mitään.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1342005Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291052- 69878
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261766Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65752- 14735
- 83688
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.213673- 26671