uskottomuuden tuska

löytyykö täällä ihmisiä, jotka ovat pettäneet ja hiljentyneet, tehneet valinnan jatkaa ja onnistautuneet kasvussaan, etteivät enää petä, kärsineet yksin syyllisyyden tuskat ja pystyneet jonain päivänä katsomaan puolisoaan silmiin ilman häpeää? jokaisessa suhteessa olen selän takana huorannut, viikkoja typeryyksistäni ollut masentunut ja kärsinyt yksin aiheuttamani pahoinvoinnin. olen jättänyt alkoholin käytön kokonaan etten löytäisi itseäni samasta kusesta, siitä on jo kuukausia aikaa, kun viimeksi olen juonut, eikä tänä aikana ole tapahtunut mitään. kärsin jonkin asteisesta alkoholismista, täysin holtiton käytös ilmenee silloin, kun olen juonut. On näin, etten sänkyyni ketään tuntematonta ole päästänyt, olen välittänyt ja rakastanutkin ihmisiä, joiden kanssa suhteen ulkopuolella olen seksiä harrastanut. naurettavinta tässä on se, etten kertaakaan edes aktin hetkellä ole tilanteesta nauttinut- voisin päätellä, että naurettava itsetunto-ongelmani on tähän syy. osittain katkeruus siitä, että mieheni petti minua vuosia sitten.